Luku. 103: Twilight

219 17 6
                                    

Joonas

Olen autossa matkalla Ollin luo. Päätin lähteä katsomaan miten tuo voi koska se yöllinen paniikkikohtaus kuulosti melko pahalta. Pääsin ihan hyvin liikkeelle Nikon eilisestä käsittelystä huolimatta. Saavun Ollin talolle ja lähden kohti rappukäytävän ovea. Näppäilen ovikoodin ja menen sisään. En jaksa kävellä portaita neljänteen kerrokseen asti joten menen hissillä. Soitan ovikelloa. Kukaan ei tule avaamaan. Soitan uudelleen. Silloin ovi aukeaa ja Olli kurkistaa sen raosta. Hän näytti aika väsyneeltä. "Joonas? Mitä sä tääl teet?" hän kysyi. "Tulin kattoo miten sä voit sen yöllisen jälkeen" sanon. "Mä oon ihan kunnossa. Mut haluun olla nyt yksin" Olli sanoo ja oli sulkemassa ovea mutta laitoin jalkani väliin. "Ootko varma et pärjäät? Meinasit jo kerran sortuu viiltelyyn" kysyin. "Joo mä...EN MÄ PÄRJÄÄ!!" Olli parahti ja romahti polvilleen lattialle itkien. Menin sisään ja suljin oven. Laskeuduin Ollin viereen. "Olliiii älä itke" sanoin ja silitin hänen selkäänsä. Voi raukkaa. Istuimme sylikkäin lattialla. Olli itki rintaani vasten ja kyyneleet valuivat vuolaina. Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin rauhoittua kun keinutin häntä vähän ja silittelin päätä aivan kuten oma äitini oli tehnyt kun olin itkenyt pienenä. Lopulta Olli vain nojasi minuun ja päästi satunnaisia nyyhkäisyjä. "Olli mikä on?" kysyin. "M-mä... nä-in p-pahaa un-ta Aleksista" Olli sopersi. "Mitä siinä tapahtu?" kysyin. Olli alkoi uudelleen itkeä. "Heii shhh ei oo pakko kertoo" sanoin. "S-siinä unessa Aleksi oliki lavastanu kuolemansa ja karannu jonkun toisen mukaan!" Olli parkaisi itkunsa seasta. Sille ei näkynyt loppua. "Olli shhh ei mitää hätää. Aleksi ei ikinä tekis tollee. Tai no siitä kuoleman lavastamisesta en tiiä mutta ei se sua hylkäis tollai. Aleksi rakasti sua Olli. Sä olit sille kaikki kaikessa. Oisit nähny miten paskana se oli ku olit koomassa" lohdutin. Olli alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Nousin ylös ja hain paperia sekä lasin vettä. Olli niisti nenän ja pyyhki kyyneleensä. Sitten hän joi melkein koko lasin tyhjäksi. "Onks nyt parempi olo ku sait kaiken ulos?" kysyin. Olli nyökkäsi. Autoin Ollin ylös ja vein sohvalle. Lopulta Olli nukahti syliini. "Kiitos Joonas. Oot paras ystävä mitä ihminen voi toivoa" hän vielä kuiskasi ennen nukahtamista. Hymyilin ja silitin hänen päätään.

---

Niko

Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria kun ovikello soi. Menin avaamaan ja hätkähdin kun näin kuka oven takana oli. Nea. Tyttö nosti katseensa minuun ja huomasin hänen itkevän. "Nea mitä sä tääl teet? Ja miks sä itket?" kysyin. Nea ei vastannut vaan heittäytyi halaamaan minua ja purskahti vuolaampaan itkuun. Suljin oven ja kiedoin käsivarret tytön ympärille. Silitin hänen selkäänsä. Olin huolissani. Miksi hän oli tullut yksin Oulusta asti? "Nea mikä on?" kysyin. "V-vanhemmat riiteli ja lähti molemmat johonki. Jäin yksin ja oli pakko lähtee tänne" Nea sai sanottua itkunsa seasta. "Siis häh? Mihin ne lähti?" kysyin. "E-en tiiä" Nea sanoi. Hän rutisti minua ja itki. "Shhh ei oo hätää. Oon tässä. Mä pidän susta huolta siihe asti et saadaan selville mihi porukat meni" lohdutin. Vein Nean sohvalle ja hain hänelle lasin vettä. Silitin hänen olkapäätänsä. "Kaikki järjestyy kyllä" sanoin. "Kiitti Niko. Ja onha Joonakselle ok et oon tääl?" Nea sopersi. "Tottakai. Joonas välittää susta yhtä paljon ku mäki" sanoin. Nea hymyili ja halasi minua. Halasin takaisin ja silitin Nean hiuksia. Siskoni on hyvin tärkeä minulle ja haluan että hänellä on kaikki hyvin. Suojelisin häntä kaikelta pahalta. Nea nukahti syliini. Juuri silloin ovi kävi ja Joonas tuli sisään. Laitoin sormeni suuni eteen merkiksi että hän olisi hiljaa. Joonas onneksi ymmärsi merkin mutta näytti hämmentyneeltä. "Miks Nea on täällä?" hän kysyi. Kohautin olkiani. "Vanhemmat lähti johonki ja jätti sen yksin. Sitä pelotti ni se tuli mun luo. Oulusta asti ihan yksin" sanoin. Joonas katsoi sylissäni nukkuvaa tyttöä. "Raukka. Mitä aattelit tehä?" hän kysyi. "Sen on pakko jäädä meidän luo siks aikaa et porukat palaa" sanoin. Joonas nyökkäsi. Jatkoimme Joonaksen kanssa telkkarin katsomista Nean nukkuessa sylissäni. Hän oli varmasti väsynyt pitkän matkan jälkeen.

---

Tommi

Tulin kotiin kaupasta ja menin keittiöön purkamaan kauppakasseja. Silloin kuulin laulua. Se kuului makuuhuoneesta. Purin ostokset loppuun ja menin katsomaan. Ovi oli raollaan. Kurkistin sisään. Joel istui sängyllä ja soitti kitaraa ja lauloi. Nojasin seinään ja jäin kuuntelemaan.

"Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you"

Tunnistin kappaleen. Coldplayn "Fix you". Vaikka Joel onkin rocktähti, hänellä on myös herkkä puoli, mutta hän ei vain näytä sitä usein. Menin huoneeseen. Istuin Joelin viereen ja laitoin käden hänen olalleen. "Sul on ihana ääni" sanoin. Joel pelästyi vähän ja laittoi kitaran sivuun punastuen hennosti. Se oli aivan ylitsepääsemättömän suloista. Siirsin kädelläni Joelin hiuksia varovasti korvan taakse ja siirsin sitten käteni hänen leualleen painaen huuleni tämän huulille. Joel vastasi suudelmaan. "Rakastan sua" kuiskasin. "Mäki sua" Joel vastasi. Kävimme makaamaan sängylle ja sitten me vain olimme siinä sylikkäin. Siinä oli hyvä olla. Oman rakkaan vieressä. Kihlasormukset sormissa kertoivat että joku kaunis päivä saan Joelin lopullisesti omakseni. Emme ole kuitenkaan vielä suunnitelleet milloin häät pidettäisiin. Kuulin tuhinaa vierestäni. Joel oli nukahtanut. Hymyilin ja silitin hänen hiuksiaan.

---

Joonas

Katselimme jotain sarjaa Netflixistä kun Nea alkoi heräillä. Niko laittoi sarjan pauselle. "Miten sä voit?" hän kysyi. "Vähän parempi olo nyt ku oon sun luona ja turvassa" Nea sanoi. Niko hymyili ja kietoi kätensä siskonsa ympärille. Niin ihanaa katsoa miten paljon Niko välittää ja rakastaa siskoaan. Minä olen ainoa lapsi joten en tiedä millaista se on kun on pikkusisko tai veli. "Sul on varmaan nälkä. Meen tekee ruokaa" sanoin ja jätin Nean ja Nikon keskenään sohvalle. Menin keittiöön ja katsoin mitä kaapeista löytyi. Päätin tehdä makaronilaatikkoa.

*Timeskip*

Otin laatikon uunista ja laitoin sen pöytään. "Ruoka ois nyt valmista" huikkasin olohuoneeseen. Pian Niko ja Nea tulivat keittiöön. Asetuimme pöytään syömään. Nealla selkeästi oli nälkä, sillä hän alkoi heti syömään. Missäköhän Nikon vanhemmat ovat? Toivottavasti he tulevat pian takaisin. Onneksi Nea on nyt täällä meidän kanssamme turvassa. Tiedän että Niko pitäisi siskostaan huolta. Hän oli kuulemma huolehtinut siskostaan silloinkin kun he olivat olleet pieniä ja joutuneet olemaan usein kahdestaan kotona. Saimme syötyä ja laitoimme astiat tiskiin. "Missä mä muuten nukun?" Nea kysyi. En ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa. Mutta Niko ilmeisesti oli. "Mä teen sulle pedin tohon olkkariin" hän sanoi. Ja Nea hymyili. Hän meni halaamaan veljeään. "Kiitti. Rakastan sua" hän sanoo. "Mäki sua. Enemmä ku ketään muuta tässä maailmassa" Niko vastasi ja kietoi kätensä siskonsa ympärille. "Heii entä mä?" kysyin muka loukkaantuneena. "Sua myös Joonas" Niko naurahti ja viittoi minut mukaan haliin. Menin heidän luokseen ja olimme siinä hetken ryhmähalissa. Sitten irrottauduimme. "Mitä sä haluisit tehä nyt?" Niko kysyy siskoltaan. "Katotaa vaik joku leffa" Nea sanoo. "Okei, Joonas oliks meil viel poppareit?" Niko kysyy minulta. Nyökkään ja menen yhdelle kaapeista ja kaivan sieltä popcorn pussin. Otan muovin pois ja laitan pussin mikroon. Muutaman minuutin päästä popcornit ovat valmiita. Kaadan ne kulhoon. Menimme sohvalle ja Niko laittoi Netflixin päälle. "Mitä sä haluisit kattoo?" hän kysyy Nealta. "Katotaan vaik Twilight" Nea sanoi. Niko nyökkäsi ja laittoi leffan pyörimään. Nea nojasi Nikoon. Minä nojasin toiselta puolelta. Siinä me olimme kolmistaan ja katsoimme leffaa ja söimme popcornia.

---

Moikkeliskoikkelis ihmiset! Oon ollu taas epäaktiivine mut täs uus luku. Mul on tosiaan ollu vähä kiire ku ylppärit lähestyy kovaa vauhtia. 🥲
Mutta näin 18v synttäreiden kunniaks aattelin et pakko saada jotai julkastuu. 🥳

Sanoja: 1174

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now