Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 84: Nea

Joonas

Heräsin siihen, että aurinko paistoi ikkunasta olohuoneeseen. Nyt on jo melkein syksy, mutta aurinko jaksaa silti vielä vähän paistaa. Niko nukkui vielä. Hän oli kääntynyt mahalleen ja hän rutisti tyynyään. En raaskinut herättää häntä vielä joten laitoin peittoa paremmin hänen päälleen ja nousin itse ylös mennäkseni vessaan. Teen tarpeeni ja pesen kädet ja kasvot. Kun menen takaisin olohuoneeseen, Niko on kääntynyt ja nukkuu nyt kyljellään. Joel näytti heräilevän. "Huomenta" kuiskasin koska Olli ja Niko nukkuivat edelleen. "Huomenta" Joel vastasi ja haukotteli. Menin keittiöön laittamaan kahvinkeittimen päälle. Nyt myös Tommi oli herännyt. Menemme tekemään aamupalaa. Kun se on valmista, päätän herättää Nikon. Menin hänen luokseen ja silitin hänen hiuksiaan. "Niko. Rakas. Nyt pitäis herätä. Lähetään sinne Ouluun aamupalan jälkeen" sanoin. Niko raotti silmiään. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään. Siirryin Ollin luo. Ravistin poikaa. "Olli, tuu aamupalalle" sanon. "Mhh" Olli mumisi. No ihan sama. Nousee kun nousee. Niko nousi ylös ja menimme keittiöön. Ojensin Nikolle voileivän ja hän alkoi voidella sitä. Hän näytti melko surkealta. "Heii kaikki järjestyy kyllä. Jos sun sisko on yhtään samanlainen ku sä ni se selvii kyllä" sanoin ja taputin häntä olalle. "Mm" Niko mutisi ja puraisi leipäänsä. Aamupalan jälkeen kävimme vielä pesulla ja puimme päälle. "Me mennään nyt. Ollaan luultavasti yön yli. Pitäkää Ollista huolta" sanoin vielä ennen lähtöä. "Joo!" Tommi sanoi. Sitten lähdimme. Minä ajan koska Niko on siinä mielentilassa ettei pysty. Hän vain istui ja katsoi ulos ikkunasta poissaolevana.
Puolisen tuntia myöhemmin hän nukahti. Ihan hyvä vain. Hänen on hyvä nyt levätä. Ajoin kaikessa hiljaisuudessa. En viitsinyt laittaa edes musiikkia etten herätä Nikoa.

---

Joel

Istuimme sohvalla ja katsoimme telkkarista jotain helvetin tylsää ohjelmaa. En jotenkin malttanut olla aloillani. Vaihdoin koko ajan asentoa ja räpläsin ponnaria ranteessani. "Joel?" Tommi kysyy ja käännän katseeni häneen. "Ootko muistanu ottaa lääkkeet?" hän kysyy. Aivan. Sehän varmasti on syy tälle levottomuudelle. Astelen keittiön kaapille ja kaivan lääkepaketit esille. Otan jokaisesta yhden pillerin. ADHD-lääke, ahdistuslääke ja joku rauhoittava lääke. En edes tiedä mutta niiden lääkärien mukaan nämä auttavat ongelmiini. Ja niin ne ovat ainakin vähän auttaneetkin. Laitan pillerit suuhuni ja täytän lasin vedellä. Nielen lääkkeet veden kanssa ja menen sitten takaisin sohvalle Tommin viereen. Hän kiersi kätensä ympärilleni ja minä laitoin pääni hänen olkapäälleen. Tommi alkoi silittämään hiuksiani. Hymyilin. Tässä oli hyvä olla. Rakkaan poikaystäväni kainalossa. Tommi oli kertonut minulle Nikon siskosta. Toivottavasti kaikki on ihan hyvin ja tilanne vaikutti vakavammalta kuin mitä se on.

---

Niko

Hätkähdän hereille kun Joonas ravistelee minua. "Mhh mitä?" kysyn. "Ollaan perillä" Joonas vastaa. Tosiaan. Huomaan olevamme sairaalan parkkipaikalla. Nousen nopeasti autosta ja lähden juoksemaan kohti ovia. Joonas tulee perässä. "Niko oota!" hän huutaa. En kuuntele. Minun on saatava tietää missä kunnossa Nea on. Menen tiskille, jonka ääressä istui ystävällisen näköinen nainen. "Miten voin auttaa?" hän kysyi. "Missä on Nea Moilasen huone? Mä oon sen isoveli" sanon hengästyneenä. "Katsotaas...se on huone numero 27" nainen sanoo. Kiitän häntä ja lähden etsimään huonetta. Löydän huoneen ja koputan oveen jonka jälkeen avaan sen. Äiti ja isä ovat siellä. Nea makaa sängyssä. Hänen otsassaan on haava, joka on tikattu ja poskessa on ruhje. Hänellä on happiviikset. Tilanne ei päällisin puolin näytä kovin pahalta. Äiti nousee tuolilta. "Niko sä tulit" hän sanoo ja tulee halaamaan minua. "Tottakai mä tulin" sanon. "Mikä tilanne tääl on?" jatkan. "Nea on leikattu ja tilanne on nyt ilmeisesti ihan hyvä. Mutta sillä oli paljon murtumia ja sisäisiä verenvuotoja" äiti kertoo. Tunsin kyyneleet silmissäni. Katsoin siskoani, joka vain makasi siinä. Käännyin poispäin vanhemmistani ja pyyhin silmäni hihaani. Joonas tuli halaamaan minua. "Kaikki on ihan hyvin Niko rakas. Sä kuulit mitä sun äiti sano. Nealla ei oo enää hätää" hän sanoi ja silitti selkääni. "Milloin se herää?" kysyin. "Lääkärien mukaan sen pitäis herätä pian. Se on ollu tajuttomana eilisestä lähtien" isä sanoi. Juuri silloin Nea raotti silmiään. "Nea! Äidin rakas miten sä voit?" äiti sanoi kyyneleet silmissä. "Mhh sattuu päähän" Nea sanoi. Menin sängyn viereen. Nea käänsi katseensa minuun. "Niko" hän sanoi ja hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. Hymyilin takaisin ja otin Nean kädestä kiinni. "Tuliks sä tänne asti vaa mun takia?" Nea kysyy. Nyökkään. "Mä tulin niin pian ku pystyin. Mä rakastan sua" sanoin ja halasin häntä varovasti. "Eiks sulla oo kiire sen sun bändin kanssa?" Nea kysyy? "Ei, me ollaan tauolla. Ja mä oisin tullu joka tapauksessa. Sä oot paljon tärkeempi ku bändi" sanoin ja silitin hänen hiuksiaan. Nea vain hymyili. Oli ihana nähdä että hän on kunnossa. "Onneks sä oot kunnossa. Mä säikähdin niin paljon ku sain eilen viestin et oot täällä" sanon ja pyyhin kyyneleen poskeltani. Juuri silloin lääkäri tuli sisään. "Täällä ollaankin jo hereillä" hän totesi. Hän tutki Nean. Kuunteli sydäntä ja tutki että jalat liikkuvat normaalisti. Nea oli kuitenkin lentänyt maahan selkä edellä. "Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Olet nyt täällä muutaman päivän ja sitten katsotaan jos sinut voisi kotiuttaa" lääkäri sanoi. Se oli helpottavaa kuulla.

---

Joonas

Päätin käydä omilla vanhemmillani sillä välin kun Niko on siskonsa luona sairaalassa. Se menee tässä samalla kun kerran olen Oulussa. Ajan tutun valkoisen omakotitalon pihaan. Vanhempani eivät tiedä että olen täällä mutta varmasti tämä on ihana yllätys. Kävelen ovelle ja soitan ovikelloa. Äiti tulee avaamaan. "Joonas! Ihana nähdä!" hän huudahtaa ja halaa minua. "Mitä sä täällä teet?" hän kysyi. "Toin Nikon tänne ku sen siskolle kävi pieni onnettomuus ja se joutu sairaalaan" sanon. "Voi sentään toivottavasti kaikki on hyvin" äiti sanoo. "Joo kaikki on hyvin nyt" sanon. "No mutta tule nyt herranjumala sisään sieltä" hän jatkaa ja siirtyy sivuun. Astun sisään ja riisun kengät. "Joonas! Kiva nähdä" isäkin tervehtii. Istun pöydän ääreen kun äiti menee keittämään kahvia. Hetken päästä hän tuo kupit pöytään ja istuu itsekin. "Me muuten kuultiin siitä teidän bändikaverista. Tosi surullista kun hän oli vielä niin nuorikin" äiti sanoo. Nyökkään. "Onhan se. Varsinki Ollille" sanon. Äiti nyökkää. Sitten vain juomme kahvia ja juttelemme kaikesta mukavasta. Selkeästi vanhemmilleni oli mukava yllätys kun tulin käymään. Pari tuntia myöhemmin Niko laittaa viestin että hakisin hänet sairaalalta. Niin minä sitten sanoin heipat vanhemmilleni ja lähdin ajamaan sairaalalle. Niko odotti parkkipaikalla. Hän istui kyytiin ja lähdin ajamaan hotellille jossa meillä oli huone. Kello on niin paljon ettei jaksa enää tänään ajaa takaisin Helsinkiin. Huomaan Nikon pyyhkivän silmiään. "No, mikä on? Ei sun tartte enää itkee ku tiiät että Nea on kunnossa" sanon ja silitän hänen olkapäätään katse tiessä. "Ei ku nää on onnenkyyneleitä. Oon vaa nii vitun helpottunu et sille ei käyny pahemmin" Niko sanoo. Ojennan hänelle nenäliinan ja kuulen niistämisen ääniä. Niko laittaa aurinkolasit päähän ettei kukaan näe että hän on itkenyt. Pääsemme perille hotellille ja menemme sisään. Minä menen kirjautumaan sisään kun Niko odottaa sivummalla. Olimme juuri lähdössä etsimään huoneita kun joku kutsui nimeäni. "Hei sori jos häiritään mut ootteko te Joonas ja Niko Blind Channelista?" arviolta noin 16 vuotias tyttö kysyy. Hänen vieressään on hieman nuoremman näköinen tyttö. Nyökkään. "Voitasko me saada kuvat ihan nopee?" tyttö kysyy. Vilkaisen Nikoa ja katson häntä kysyvänä. Hän nyökkäsi. Piti vain varmistaa että tämä on hänelle okei. "Tottakai" sanon. Otamme kuvan molempien kanssa ja halaamme vielä molempia. Viimeiseksi kirjoitamme nimmarit tyttöjen puhelimien kuoriin. Tytöt kiittävät hymyillen ja lähtevät. Ihanaa kun jotkut fanit osaavat käyttäytyä kunnioittavasti meitä kohtaan. Nuokin tulivat niin kohteliaasti kysymään. Lähdemme etsimään huonetta ja löydämmekin sen pian. Onneksi täällä on opasteet. Avaan oven ja päästän Nikon ensin sisään. Hän pudottaa laukkunsa lattialle, riisuu kengät ja takin ja lysähtää sängylle. Riisun istekin ulkovaatteet ja menen peremmälle. Katson Nikoa ja huomaan hänen nukkuvan. Raukka. Hän taisi olla uuvuksissa tästä päivästä. Otan aurinkolasit hänen päästään ja hymyilen. Niko tuhisi hiljaa. Hän on niin söpö kun hän nukkuu. Katsoin kelloa. Se oli jo kahdeksan. En viitsinyt enää herättää Nikoa, joten varovasti otin häneltä vaatteet pois ja laitoin peiton hänen päälleen. Annoin vielä suukon hänen poskelleen ja silitin hänen hiuksiaan. Niko mumisi jotain unissaan. "Kauniita unia" kuiskasin. Menin itse vielä käymään suihkussa ja tekemään muutkin iltatoimet. Sitten kävin makaamaan Nikon viereen. Hän kömpi heti unissaan kainalooni. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja nukahdin pian itsekin.

---

Moikkuuuu! Näin nopee sain uuden luvun valmiiks joten toivottavasti tykkäsitte.
Mul oli just wanhojen treenit ja oon ihan vitun kuollu mut sain tän silti kirjotettuu loppuu. 🥲

Sanoja: 1334