Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 46: Äkkisyvää

Aleksi

Makoilen sängyllä. Ikkunasta loistaa ihana Kreikan aurinko ja tropiikin linnut laulavat ulkona. Olisimme tänään menossa rannalle. Olli on suihkussa. En käsitä miksi hänen täytyy aina olla siellä puoli tuntia. Minulle riittää viisi tai kymmenen minuuttia. En tiedä mitä helvetin rituaaleja hän suorittaa mutta hän viettää kylpyhuoneessa aina yhteensä tunnin. Välillä ylikin. Huokaisen ja menen koputtamaan oveen. "Olli ala tulla jo!" sanon. "Joo joo. Tullaan. Täytyy vaa kuivata hiukset ja laittaa ne" Ollin ääni kuuluu oven takaa. "Voi vittu me ollaan menossa rannalle. Se tukka kastuu kuitenkin kun käy uimassa" sanon puoliksi huvittuneena. Mutta Olli on jo laittanut hiustenkuivaajan päälle eikä kuule minua enää. 20 minuuttia myöhemmin Olli suvaitsi vihdoin ja viimein tulla ulos kylpyhuoneesta. Hänellä oli kylpytakki päällä ja tohvelit jalassa. Pyöräytin silmiä. "Noni laita vaatteet päälle ni päästään sinne rannalle ennen kuin aurinko menee pois" sanon ja laitan itse sandaalit jalkoihin. "Aleksi miten sä oot noin kiukkuinen tänää?" Olli ihmettelee. "En tiiä. Ehkä mä nukuin huonosti. Sori" sanon. "Ei se mitää" Olli sanoo hymyillen ja menee sitten matkalaukkunsa luo etsimään sopivia vaatteita. Minäkin hymyilen vähän. Olli sai vaatteet pian päälle ja pääsimme vihdoin lähtemään rannalle. Yllättäen kaikki hyvät paikat oli jo viety mutta löysimme lopulta pari vapaata aurinkotuolia ja laitoimme pyyhkeet niiden päälle. Olli auttoi minua levittämään aurinkorasvaa selkään koska sinne en tietenkään yltänyt itse. Sitten tein saman Ollille. Enhän halua että rakas poikaystäväni palaa auringossa. Päätimme ottaa aluksi hieman aurinkoa ja mennä sitten vasta uimaan. Vaikka vesi tietysti tuntuisi silloin kylmemmältä. Asetuin tuolille makaamaan. Aurinko lämmitti mukavasti. Tähän voisi melkein nukahtaa. Mutta sehän on vaarallista nukahtaa aurinkoon. Nautin olostani. Olin lomamatkalla rakkaan poikaystäväni kanssa. Mikään ei voisi mennä pieleen. Otimme hetken aurinkoa ja sitten päätimme mennä uimaan koska alkoi tulla kuuma. Minä menin ensin veteen. Katsoin taakseni. Olli seisoi paikallaan. "Tuu nyt vaan. Tää on lämmintä" sanoin. Olli laittoi kädet puuskaan ja katseli vettä. Roiskutin vähän vettä tämän päälle. Se sai liikettä Olliin. Hän juoksi veteen perääni. Aloimme roiskuttaa vettä toistemme päälle. Sitten vain uimme normaalisti. Äkkiä huomasin, että jalat eivät yllä pohjaan. Meri aaltoili jonkin verran. Olin ajautunut äkkisyvään kohtaan. Äkkiä minuun osui iso aalto, joka painoi minut pinnan alle.

---

Olli

Huomasin Aleksin kadonneen. Menin paniikkiin koska hän ei mielestäni ole poistunut vedestä. "Aleksi!" huusin. Ei vastausta. Ei tämä saa olla totta. Aleksi ei saa hukkua. Minun on pakko löytää hänet. "Aleksi!!" huusin ja tunsin kyyneleet silmissäni. Äkkiä näin mustahiuksisen pojan nousevan hetkeksi pintaan, mutta hän painui nopeasti taas takaisin pinnan alle. "ALEKSI!!" huusin ja lähdin uimaan sinne, missä olin tämän nähnyt. Se oli vaikeaa aaltoilevassa vedessä. Pian pääsin siihen kohtaan, jossa olin nähnyt Aleksin. Sukelsin muutaman kerran. Ja sitten löysin hänet. Hän oli selkeästi menettänyt jo tajuntansa. Tartuin hänestä kiinni ja yritin kaikin voimin päästä rantaan. Aleksi kuitenkin painoi jonkin verran. Tiesin, että jos yrittäisin uida rantaan, saattaisin painua itsekin pinnan alle Aleksin mukana. Oli vain yksi ratkaisu. Aloin huutaa apua. Englanniksi tietenkin. Huusin niin kovaa kuin pystyin. Samalla yritin pitää Aleksin pinnalla ettei hän huku. En tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet nyt. Minut ilmeisesti huomattiin rannalla, koska pian näin hengenpelastajan uivan meitä kohti kelluvan surffilaudan näköisen laudan kanssa. Hän saavutti meidät pian. Hän nosti Aleksin laudan päälle. Minä pääsin juuri ja juuri itse uimaan rantaan. Hengenpelastaja sai Aleksin tuotua rantaan. Hän raahasi tämän pois vedestä hiekalle makaamaan. Menin heidän luokseen. En voinut estää kyyneliä valumasta. Muut rannalla olijat katselivat tilannetta hieman säikähtäneinä. Hengenpelastaja kokeili Aleksin pulssin. Ilmeisesti hän ei löytänyt sitä, koska hän puhui jotain radiopuhelimeensa ja alkoi sitten elvyttää Aleksia. Minä vain istuin siinä vieressä ja olin aivan paniikissa. Pian paikalle saapui ensihoitaja. Rannalla oli onneksi ollut ambulanssi valmiina juuri tällaisia tilanteita varten. Ensihoitaja jatkoi Aleksin elvytystä kun hengenpelastaja tuli rauhoittelemaan minua. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni sumeni. Äänet muuttivat sekalaiseksi muminaksi. Minua alkoi pyörryttää.