Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 88: Haluun kotiin

Niko

Heräsin ja raotin silmiä. Päätä särki. Joka paikkaa särki. Tuntui ettei ole energiaa edes hereillä pysymiseen. Minulla oli jano. "Joonas.." yritin kutsua mutta en saanut suustani kuin pienen heikon kuiskauksen, jota ei varmasti kuullut kukaan. Suljin silmäni uudelleen. Tuntui että koko keho painoi viisikymmentä kiloa. "Joonas.." kuiskasin uudestaan ja toivoin että hän kuulee. Vesilasi oli kyllä yöpöydällä mutta ei minulla ollut voimia nousta juomaan. Vihdoin Joonas tuli makuuhuoneeseen. "Tarviitko jotai?" hän kysyi. "Vettä.." sanoin. Joonas auttoi minut pystympään ja sitten hän laittoi lasin huulilleni. Join varovasti jonka jälkeen Joonas laski minut takaisin makaamaan. "Kiitos" kuiskasin. "Miten sä voit? Onko yhtään helpottanu?" Joonas kysyy. Pudistan päätäni. Joonas katsoo minua säälivästi. "Jos toi ei ala muutamassa päivässä helpottaa nii sut on pakko viedä lääkäriin" hän sanoo ja koettaa otsaani. "Sä oot ihan tulikuuma vieläki" hän sanoo. Alkaa taas itkettää. Haluan vain että tämä paska loppuu. Joonas ilmeisesti huomasi että minua itketti koska hän istui sängylle ja nosti minut istumaan syliinsä silittäen selkääni. "Shh kaikki on hyvin" hän kuiskasi. Annoin kyynelten valua. Joonas pyyhki niitä pois. "Voi sua" hän sanoi. Hän alkoi keinuttaa minua ja hyräillä. Kesti hetki tunnistaa sävel. Se oli "My heart will go on". Se on voimabiisini. Se rauhoittaa ja antaa voimaa. En tiedä miksi. Sillä biisillä vain on maaginen vaikutus minuun. Joonas tietää sen. Siksi hän varmaan hyräilee juuri sitä biisiä. Aloin pikkuhiljaa rauhoittua. Pidin kuitenkin edelleen Joonaksesta kiinni. En halunnut että hän lähtee ja jättää minut yksin. Mutta Joonas ei lähtenyt. Hän oli siinä. Hän piti minua sylissään ja tuuditti kuin lasta. Yhtäkkiä alkoi oksettaa. "J-joonas....m-mä...mua oksettaa.." sanoin. Joonas ryntäsi hakemaan ämpärin. Oksensin pitkään ja Joonas silitti selkääni ja piti hiuksiani pois tieltä. Viimein olin saanut koko mahalaukun tyhjäksi. Joonas laski ämpärin lattialle. Kävin makaamaan sängylle. Olin liian uuvuksissa. Joonas peitteli minut ja pussasi poskelle. "Lepää vaa kulta. Kyllä se kohta helpottaa" hän sanoo. Suljin silmäni. Tunsin Joonaksen silittävän hiuksiani.

---

Olli

Makasin kyljelläni sängyssä ja kyyneleet valuvat edelleen. Vittu. En halua olla täällä enää. Nousen sängystä. Revin kanyylin kädestäni. Lähden kävelemään pois huoneesta. Helvetti kun on nämä sairaalavaatteet niin minusta näkee kilometrien päähän että olen potilas. Omat vaatteeni oli viety johonkin talteen. Kävelin käytävää pitkin kohti uloskäyntiä. Otin välillä tukea seinästä. En ollut ihan täysissä voimissani vielä. Kämmenselkä vuosi verta kanyylin jäljiltä mutta en välittänyt siitä. "Hei mihis sä oot menossa?" kuulin äänen takaani. Voi paska. Jäin kiinni. Tiesin että en pääsisi enää pakoon joten lysähdän lattialle purskahdan itkuun. Istun siinä keskellä sairaalan käytävää pää polvissa ja itken. "Olli ei oo mitään hätää. Me yritetään vaan auttaa sua. Ja me toivotaan että sä otat avun vastaan" hoitaja sanoi ja kyykistyi viereeni. "Mä en jaksa enää. Mä haluun vaa kotiin" sanoin. Hoitaja ei sanonut mitään. Hän pyysi toisen hoitajan apuun ja he veivät minut takaisin huoneeseen. Kanyyli laitettiin takaisin. Käperryn sikiöasentoon ja itken. Kuulen hoitajien puhuvan jotain mutta en saanut selvää siitä. Pian he poistuvat. Kuluu heti ja ovi käy taas. "Olli?" kuulen tutun äänen. Anniina. "Mä tulin puhumaan sun kanssa" hän sanoo. En käänny häneen päin. Itkulle ei näy loppua. "Sä olit kuulemma yrittänyt karata täältä" Anniina sanoi. En sanonut mitään. "Aloitetaan nyt sillä et rauhotut. Vedä syvään henkeä" Anniina sanoi rauhallisesti. En pystynyt lopettamaan itkemistä. Olin niin loppu. Kyyneleitä vain tuli ja tuli ja tuli. "Olli sulla ei ole mitään hätää" Anniina sanoi. Olen kuullut tuon lauseen liian monta kertaa. Puristan tyynyä ja annan sen kaiken itkun vain tulla ulos. "Onks sulla edes joku ajatus mistä tää sun purkaus vois johtua?" Anniina kysyi. "Mä haluun kotiin. Ja mä haluun Aleksin takas" nyyhkytin. "Ihan ymmärrettävää. Toi jälkimmäinen ei oo mahdollista mut mitä nopeemmin sä osotat että sä pärjäät ni sitä nopeemmin pääset kotiin ja voit elää normaalia elämää taas" Anniina sanoi. En vieläkään kääntynyt häneen päin. Olin kuitenkin jo vähän rauhoittunut. "Jos yhtään helpottaa niin sut siirretään sinne osastolle todennäköisesti jo huomenna" Anniina sanoi. Sitten hän lähti jättäen minut yksin huoneeseen. Taisin lopulta nukahtaa.

---

Joonas

Niko on maannut melkein koko päivän sängyssä. Hän on niin heikko ja väsynyt ettei hän jaksa edes syödä kunnolla tai juoda. Hän on lähinnä nukkunut. Jos tämä jatkuu näin, minun on pakko viedä hänet lääkäriin. Olin yrittänyt helpottaa Nikon oloa laittamalla viileän pyyhkeen hänen otsalleen. Se oli laskenut kuumetta vähän mutta ei hänen olonsa hirveästi parantunut. Täytyy vain toivoa että hän paranee pian. Aleksin hautajaisetkin olisivat pian ja Niko haluaisi tietysti olla paikalla kun hänen ystävänsä lasketaan haudan lepoon. Vieläkin vaikeaa uskoa että hän on todella poissa. Kaikki ne pitkät yöt studiolla kun teimme uusia biisejä. Kaikki keikkareissut kun menimme keikan jälkeen baariin ja meillä oli niin hauskaa. Kaikki nuo olisivat nyt enää vain muistoja. Havahduin ajatuksistani kun kuulin ääniä makuuhuoneesta. Niko oli varmaankin hereillä. Menin katsomaan. "Rakas miten sä voit? Tarviitko särkylääkettä?" kysyin ja menin hänen viereensä. "Mhh" Niko mumisi. Koitin hänen otsaansa. Se ihan hohkasi kuumuutta. Annoin Nikolle särkylääkettä. "Joonas tuu mun viereen jooko" Niko pyytää. "Tottakai" sanoin ja kävin Nikon viereen makaamaan. Niko tuli lähemmäs ja asettui rintakehäni päälle. Hän oli aivan hikinen. "Kiitos. Rakastan sua" hän kuiskaa. Hän nukahti pian. Silittelin hänen pehmeitä hiuksiaan. En voinut nousta ylös koska Niko heräisi siihen enkä halua herättää häntä. Päätin siis itsekin ottaa pienet päiväunet.

---

*Tässä teille perversseille sitä vitun smuttia*

Joel

Olimme heränneet Tommin kanssa jokin aika sitten. Tommi teki ruokaa keittiössä. Olin juuri tullut suihkusta. Vedin päälleni Tommin harmaan hupparin ja jotkut verkkarit. Menin keittiöön ja halasin Tommia takaapäin. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja pussailin hänen niskaansa. "Joku taitaa olla vähä puutteessa?" Tommi sanoi. Hän lopetti hetkeksi sipulin pilkkomisen ja kääntyi minua päin. Painoin huuleni hänen huulilleen. Suudelma oli pitkä ja intohimoinen. "Jatketaan ruoan jälkeen" Tommi sanoi ja jatkoi sipulien pilkkomista. Ruoka oli pian valmista. Tommi oli tehnyt makaronilaatikkoa. Se oli taivaallista. Tommi on niin hyvä kokkaamaan. Ruoan jälkeen veimme astiat tiskiin. Sitten käännyin Tommin päin. Lähestyin häntä ja painoin hänet seinää vasten. Aloin suutelemaan häntä. Kuljetin hänet makuuhuoneeseen ja kaadoin sängylle makaamaan. Vedin häneltä paidan pois. Tommi veti minun hupparini pois ja se lensi komeassa kaaressa lattialle. Se ei ehtinyt kauaa olemaan päälläni. Eivätkä housutkaan. Ennen kuin huomasimmekaan, kaikki vaatteet olivat läjässä lattialla. Suutelin Tommin kaulaa. Hän yritti kääntää minut alleen mutta estin sen. "Mä määrään nyt" sanoin. Otin Tommin miehuudesta kiinni ja aloin vedellä hitaita vetoja. Tommi huokaili. Lopetin hetkeksi ja nousin ylös. Menin kaivelemaan yöpöydän laatikkoa. Löysin etsimäni, eli liukkarin ja kortsun. Valmistelin Tommin ja menin hänen syliinsä hajareisin. "Valmis?" kysyin. Tommi nyökkää. Istuin alas. Molempien suusta karkasi huokaus. Aloin liikkua hitaasti ja sitten nopeammin. "Mmhh Joelh" Tommi sanoi ja laittoi kätensä selälleni auttaen minua liikkumaan. Nopeutin koko ajan. "J-joel mä-" Tommi ehti sanoa ennen kuin hän laukesi. Onneksi oli kortsu niin ei tarvinnut tuntea sitä sisälläni. Minäkin tulin pian. Kaaduin Tommin päälle hengästyneenä. Me molemmat huohotimme. Kumpikaan ei saanut sanottua mitään hetkeen. "Vittu sä oot hyvä" Tommi sanoo. Hymyilen ja suutelen häntä. Sitten nousen ylös niin, että "se" tulee ulos sisältäni. Tommi ottaa kortsun pois ja heittää sen roskiin. Kyllä, meillä on roskis makuuhuoneessa, koska emme me halua laittaa kortsuja mihinkään keittiön tai vessan roskiin koska jos tulee vieraita niin se on sitten noloa kun he näkevät ne siellä. Siispä meillä on oma roskis kortsuille piilossa sängyn alla. Se kyllä tyhjennetään tasaisin väliajoin ettei se ala haista siellä. Menin käymään uudestaan suihkussa kun Tommi jäi vaihtamaan lakanoita. Kun tulin suihkusta, vedin vain ne samat vaatteet päälle. Eivät ne miksikään ehtineet mennä. "Hei hetkinen toihan on mun huppari!" Tommi sanoi. Nytkö hän vasta huomasi. Naurahdin. "Tiiän. Mut eiks se kuulu parisuhteeseen et varastetaan toisen vaatteita?" sanoin. Tommi hymyili. "Niin kai sitte" hän sanoo. Hymyilin ja menin suutelemaan häntä. Hän pörrötti hiuksiani. Kaikki ansaitsisivat yhden Tommin elämäänsä.

---

Moro! Ja hyvää itsenäisyyspäivää tällee päivän etuajassa. XD Seuraavas luvus on varmaa timeskip Aleksin hautajaisii joko ihan alussa tai sit myöhemmin.

Sanoja: 1288