Luku. 26: Tyhjä kuori

484 29 6
                                    

Joonas

Olli veti minut haliin. Minä en enää itkenyt. En tuntenut mitään. Oli kuin se Joonas, jota Olli halasi olisi vain tyhjä kuori ja minä itse olen sen sisällä vankina. Tuijotin vain eteenpäin Ollin olan yli silmät lasittuneina. Olli ilmeisesti huomasi että jokin oli pielessä. "Joonas? Joonas huhuu! Kuuletko sä mua?" hän sanoi ja heilutteli kättään silmieni edessä. Joko minä en halunnut reagoida tai sitten en pystynyt. En tiedä. "Joonas!" Olli sanoi ja ravisti minua. Minä vain tuijotin eteeni aivan kuin olisin nähnyt Ollin läpi. "Joonas! Hei! Mikä on?" Olli sanoi ja läpsi minua hellästi poskeen. Mitään ei tapahtunut. En tiennyt mistä tämä tunne johtuu. Jotenkin en vain kyennyt tekemään mitään.

---

Olli

Joonas oli outo. Hän vain istui liikkumatta. Ei puhunut. Ei mitään. "Joonas! Joonas!" huusin ja ravistelin häntä. Yritin kaikkea mutta hän ei reagoinut mihinkään. Hän kuitenkin hengitti. "Joonas jos sä kuulet mua liikuta sun kättä" sanoin. Mitään ei tapahtunut. "Hei lopeta toi pelleily nyt!" huusin ja ravistin tätä vielä kerran. Ainut liike, minkä Joonas teki, oli silmien räpäytys. Ei muuta. Päätin että hänet pitää viedä lääkäriin. Vein Joonaksen autoon ja lähdin ajamaan. Aina välillä vilkuilin takapenkillä istuvaa Joonasta. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät. Hän ei katsonut suoranaisesti mihinkään. Oli kuin hän olisi jäänyt jumiin ajatuksiinsa. Sairaalassa Joonasta tutkittiin pitkään. Lopulta lääkäri tuli ulos huoneesta, johon Joonas oli viety. "Joonaksella on todennäköisesti akuutti stressireaktio. Jos hän on kokenut jotain traumatisoivaa viimeaikoina, se on voinut laukaista tämän" lääkäri selitti. Kyllähän Joonas on kokenut vaikka mitä lähiaikoina. "Meneekö toi ohi?" kysyin. "Menee. Mutta emme vielä osaa sanoa miten nopeasti. Ja valitettavasti joudumme pitämään Joonaksen täällä osastolla, jotta voimme pitää huolen tämän lääkityksestä" lääkäri selittää. Nyökkään vain. Sitten pääsen katsomaan Joonasta. Hän vain makaa silmät auki. Ei reagoi mihinkään. "Joonas mä lupaan tuoda Nikon sun luo heti kun voin" sanon ja otan pojan käden omaani.

---

Niko

Makaan sohvalla jäätävässä kuumeessa edelleen. Sitten Aleksi tulee olohuoneeseen ja sanoo joltain mikä saa minut avaamaan silmäni vaikka kuinka oksettaakin. "Joonas on sairaalassa". Nousin istuma-asentoon liian nopeasti ja pyörryin saman tien. "Niko?" kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä. Avasin silmät. Näin Aleksin huolestuneet kasvot ensin sumeana ja sitten selkeämpänä. "Mhh mitäh.." sain suustani. "Ootko sä kunnossa?" Aleksi kysyi. Nyökkäsin vain. Sitten muistin Joonaksen. "J-joonas..." sanoin hiljaa ja kyynel vierähti poskelleni. "Shhh ihan rauhassa. Sä pääset Joonaksen luo heti kun oot parantunu" Aleksi sanoi, istui viereeni, nosti minut istumaan ja otti halaukseen. "M-mikä sillä on?" kysyin. "Olli selitti jostain stressireaktiosta. En tiiä enempää" Aleksi vastasi. Vaikka olimme riidelleet Joonaksen kanssa, rakastan häntä silti. Ja tulen aina rakastamaan. Kun ajattelin tuota ihanaa suloista pörröpäätäni makaamassa sairaalassa en voinut enää estää kyyneleitä valumasta. "Voi Niko. Älä itke. Kyllä kaikki järjestyy. Joonaksella ei varmasti oo hätää" Aleksi lohdutti kun minä itkin pää tämän olkaa vasten. Älkää nyt käsittäkö väärin. Olemme vain kavereita. Ja kaverit myös lohduttavat toisiaan. "Shh älä itke" Aleksi toisteli samalla kun silitti selkääni. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että minulla oli edelleen korkea kuume.

---

Aleksi

Ei ehkä olisi pitänyt vielä kertoa Nikolle Joonaksesta. Nyt tämä taas itki siinä eikä meinannut lopettaa. Tiesin, että riidasta huolimatta Niko rakasti Joonasta ja toisinpäin. Pian Niko alkoi rauhoittua. Sitten hän vain nojasi minuun ja piti silmiä kiinni. "Noniin shh ei oo hätää" sanoin. Kokeilin Nikon otsaa. Se oli edelleen melko kuuma. "Aleksi..." kuulen Nikon sanovan hiljaa. "Mitä?" vastaan. "H-huono olo" Niko sanoo. "No sun kuume varmaan nousee" sanoin. Autoin Nikon takaisin makuuasentoon sohvalle ja lähden hakemaan tälle särkylääkettä. Sen lisäksi laitan kylmän pyyhkeen tämän otsalle, jotta kuume laskisi. Niko on oikeasti tosi kipeä. Hän kastui kyllä aika pahasti istuttuaan siellä ulkona. Juuri silloin Olli tulee kotiin. "Moi. Mikäs täällä on meno?" hän kysyy. "Nikolla on tosi korkea kuume" sanon. Olli menee Nikon luo ja koittaa tämän otsaa. "No niin kyllä on" hän sanoo. Niko ei sano mitään. Hän on ilmeisesti nukahtanut. "Onko se itkeny?" Olli kysyy sitten. Nyökkään. "Mä kerroin että Joonas on sairaalassa" sanon. Olli vain nyökkää. Juuri silloin Niko raottaa silmiään ja mutisee jotain. "Miten sä voit?" Olli kysyy. "Päätä särkee, kauhee olo" Niko mumisee. Olli käy kastelemassa pyyhkeen uudelleen ja laittaa sen takaisin Nikon otsalle. "Kyllä se kohta helpottaa" hän sanoo.

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now