Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 10: Tää oli tässä

TW: Ase

Niko

Katsoin Joonasta. Tämän suuret siniset silmät laajenivat. Tunsin kyynelten valuvan poskiani pitkin. "Niko mä tiedän ettei tää tuu olemaan helppoa. Me ollaan oltu bändi kahdeksan vuotta" hän sanoi ja hänen äänensä särkyi. Halasimme ja itkimme molemmat. Sitten irrottaiduin. "Mä soitan Joelille" sanoin. Otin puhelimen taskustani. "Moi!" Joel vastasi puhelimeen. "Pääsettekö tänää kaikki studiolle? On yks ilmotusluontoinen asia" kysyin. "No kai me päästään" Joel sanoi ja kuulosti selvästi hämmentyneeltä. Lopetimme puhelun. Katsoin Joonakseen. Hän hymyili mutta näin, että hän sääli minua. Tämä tulisi olemaan raskasta mutta minulle on tärkeintä että Joonas on onnellinen. Sovimme että näemme tunnin päästä studiolla. Menimme Joonaksen kanssa syömään sushia koska sairaala oli niin kaukana kotoa ettemme ehtisi sinne ennen kuin menisimme studiolle. "Niko!" Joonas huudahti äkkiä. "Mitä?" kysyin. Joonas näytti kauhistuneelta. "Fanit! Miten me kerrotaan niille että....että Blind Channel on poissa?" hän kysyi. Pudotin sushin syömäpuikoista. "En aatellu tota" sanoin. Olin järkyttynyt. Miten minulla olisi sydäntä kertoa ettei Blind Channelia enää ole? Miten kestäisin fanien epätoivon ja surun siitä että heidän ihailemansa bändi on poissa?

---

Joonas

Niko näytti siltä että purskahtaisi minä hetkenä hyvänsä itkuun. Minun piti äkkiä keksiä jotain. "Me voidaan tehdä joku hieno lopetusvideo jossa kiitetään kaikkia faneja" ehdotin. Yleensä bändit jotka ovat lopettaneet ovat tehneet jäähyväisbiisin. Me emme enää ehtisi mutta voisimme pitää viimeisen keikan Oulussa. Kotikaupungissamme. Söimme sushit loppuun ja lähdimme kohti studiota. Matkalla olimme molemmat hiljaa. Minua jännitti. Olimme tulossa kaapista ystäville mutta samalla tapahtuisi jotain mikä särkisi meidän kaikkien sydämet. Kun saavuimme studiolle kaikki muut jätkät istuivat sohvalla. Minä ja Niko istuimme toiselle sohvalle heitä vastapäätä. "Moi jätkät" Niko sanoi hiljaa. Hän veti syvään henkeä ja kaikki katsoivat meitä. Niko alkoi puhua.

"Mä haluun alkuun sanoa että mä oon ihan helvetin kiitollinen teille että oon saanu olla teidän kanssa nää kahdeksan vuotta. Tää matka mikä me ollaan yhdessä kuljettu on ollu ihan mahtava. Me ollaan koettu kaikkea mistä ei pikkupoikana osannut edes haaveilla. Mutta nyt mä aion kertoa teille jotain mikä muuttaa meidän kaikkien elämän lopullisesti"

Hän joutui pitämään tauon ja veti taas syvään henkeä. Minä tiesin ettei tämä todellakaan ole helppoa hänelle. Niko katsoi hetken kaikkia totinen ilme kasvoillaan. "No mitä sä haluat kertoa?" Joel kysyi ja Niko otti kädestäni kiinni ja puristi sitä tiukasti. Tunsin että hänen kätensä oli hikinen. Vilkaisin Ollia. Hän oli totinen. Hän tiesi mitä oli tulossa.

"Joonaksesta on tullu mulle tosi hyvä kaveri. Me ollaan kun paita ja peppu. Parhaita kavereita. Mutta asia mitä te ette teidä on......että........mä oon ollu ihastunut Joonakseen siitä asti kun näin sen ekan kerran. Ja se muhun. Ei olla vaan uskallettu kertoa siitä. Mutta nyt me ollaan virallisesti pari. Ja jos te haluatte heittää Joonaksen bändistä niin mäkin lähden"

Niko lopetti puheensa ja painoi päänsä. Vaikka en nähnyt hänen kasvojaan ruskeiden pitkien hiusten alta, huomasin että hän itki. Kaikki olivat hiljaa. Kuului vain Nikon nyyhkytys ja niiskaukset niiden välissä. Otin Nikon halaukseen. En kestänyt katsella kun tämä itki. Oli pitkään hiljaista. Tuntui kun koko maailma pidättäisi hengitystään. Lopulta Joel nousi seisomaan. "Meillä ei ole pojat mitään sitä vastaan että te tykkäätte toisistanne. Se vaan ei tee hyvää bändin imagolle jos sen jäsenet on no...niin. Joten tää oli kai sitten tässä?" hän sanoi ja katsoi meitä kaikkia. Aleksi katseli käsiään. Olli puri huultaan. Tommi pyöritteli rumpukapulaa. Niko itki edelleen ja nojasi minuun. "Niin kai" Tommi sanoi uskomatta itsekään sanomaansa. "Tää kai sitten jää meidän viimeiseksi kerraksi studiolla" Olli sanoi totisella äänellä. Aleksi ei sanonut mitään. Tiesin että tämä oli hänelle kova pala. Hän oli vasta liittynyt bändiin. Tommi nousi seisomaan Joelin viereen. "Kiitti näistä vuosista jätkät! Tää on ollu uskomaton taival ja nyt sen on aika tulla päätökseen" hän sanoi ja otti lippalakin päästään. "Kiitti et sain olla osa tätä bändiä vaikka se ei kestänytkään kauan" Aleksi sanoi lopulta. Nousimme kaikki ylös. Myös Niko, joka kuivasi kyyneliä. Menimme piiriin. "Kiitos kaikesta jätkät" sanoin. Kaikilla oli kyyneleet silmissä. Laitoimme kädet piirin keskelle. "A lone wolf dies..." Niko aloitti itkuisella äänellä. "BUT THE PACK SURVIVES!!" me kaikki huusimme yhteen ääneen ja nostimme kädet ilmaan. Sitten keräännyimme ryhmähaliin. Viimeisen kerran.