Luku. 63 "Niko herää!"

386 23 12
                                    

Joonas

Istumme kaikki keikkabussissa. Olimme lähteneet hetki sitten mökiltä. Olihan tämä loma ihan mukava, vaikka tuli vähän mutkia matkaan. Olli ei aio tulla Helsinkiin. Hän jää Rovaniemelle johonkin hotelliin koska hän haluaa olla Aleksin lähellä. Me muut jatkamme matkaa Helsinkiin. Niko nukkuu vieressäni. Hänellä on kuulokkeet korvissa. Hän oli katsonut kännykästään jotain Youtube videoita mutta nukahtanut kesken kaiken. Söpöä. Youtube oli jäänyt pyörimään hänen kännykkäänsä. Juuri nyt siinä oli joku kissavideo. Päätin sammuttaa kännykän ettei siitä lopu akku. Nikohan voi tarvita sitä johonkin. Varovasti otin sen hänen kädestään ja sammutin Youtuben. Sitten otin vielä varovasti Nikon kuulokkeet hänen korvistaan ja laitoin ne niiden koteloon. Nikon asento näytti vähän epämukavalta. Hän nukkui pää retkottaen sivulle. Siirsin hänet niin että hän makasi sivuttain penkillä ja hänen päänsä oli sylissäni. Niko meinasi herätä siihen mutta silitin hänen hiuksiaan ja kuiskasin "Shh jatka vaa unia". Ja Niko mumisi jotain epämääräistä ja jatkoi sitten uniaan tyytyväisenä. Minä, Tommi ja Joel olimme siis ainoat hereillä. Joel teki selvästi jotain Instagram päivitystä koska hän näppäili jotain hullun lailla puhelimellaan. "Someaddikti" sanoin ja heitin Joelia juustonaksulla. Kyllä, minulla on taas juustonaksuja. Joel kääntää päänsä minuun ja näyttää minulle keskisormea. Yritän pidätellä naurua koska en halua herättää Nikoa. Huomasin että tämä kuolasi unissaan. Miten joku voikin olla noin suloinen nukkuessaan.

*Timeskip 4h*

Saavuimme viimein minun ja Nikon kotipihaan. Niko nukkui edelleen. Aloin herättelemään häntä. "Rakas ollaan perillä" kuiskasin ja ravistin häntä hellästi. Hän ei herännyt joten yritin uudestaan. "Niko?" sanoin ja ravistelin häntä. Nopeasti tajusin että jotain on vialla. "Niko! Niko herää! Rakas kiltti avaa silmät!" huusin kyyneleet silmissäni. "Niko herää!" Joelkin yritti. Ei mitään. "NIKOO!!" huutoitken. Joel nousee omalta paikaltaan ja tulee istumaan viereeni. Hän ottaa minut tiukkaan haliin kun Tommi tutkii mikä Nikolla on. "Joonas ota ihan rauhassa" Joel sanoo. Niko onneksi hengittää mutta ei herää. Itken hysteerisesti Joelin sylissä koska en halua menettää Nikoa. Juuri silloin Niko alkoi heräillä. "Mhh mitä tapahtuu. Joonas mikä hätänä?" hän mumisee. "NIKO!! Jumalauta mä luulin et menetän sut" huusin itkien ja heittäydyin tuon syliin. "Mähän vaa nukuin" Niko sanoo hämmentyneenä ja silittää selkääni kun itken hänen olkapäätään vasten. "M-mut sä et meinannu herätä" nyyhkytän. "Voi Joonas kulta rakas mä vaan nukuin tosi sikeesti. Anteeks jos säikäytin. Oon pienestä pitäen välillä nukkunu niin hyvin et mua ollaan luultu tajuttomaks" Niko sanoo ja halaa minua tiukasti.

---

Niko

Joonas raukka oli tosiaan säikähtänyt pahasti. Otimme tavaramme ja lähdin taluttamaan itkevää poikaa ylös asunnollemme. Kyllä minä ymmärrän Joonasta. Olisin minäkin pelästynyt tuossa tilanteessa. Kun pääsimme sisään, Joonas ei enää itkenyt. Hän vain niiskutti. Joonas otti kengät pois ja meni vessaan kun minä jäin ottamaan omia kenkiäni pois. Vessasta kuului niistämisen ääntä. Menen olohuoneeseen ja Joonas tulee sinne hetken päästä. Menen sohvalle ja Joonas tulee syliini painaen pään rintaani vasten. "Ethän enää ikinä säikäytä mua tollee?" hän mumisee naama painettuna rintakehääni vasten. "En säikäytä. Mä lupaan" sanon ja silitän tämän hiuksia. Hetken päästä kuulen tuhinaa. Joonas nukahti taas. Minulla on vähän nälkä joten peittelen Joonaksen sohvalle ja menen keittiöön tekemään ruokaa. Tein riisiä ja kanaa, Joonaksen lempiruokaa. Kun ruoka oli valmista, menin herättämään Joonaksen. "Kuvittele et me mennään naimisiin kolmen viikon päästä" Joonas sanoi kun söimme ruokaa. "Ihan hullua" sanoin. "Kumman sukunimi me muuten otetaan?" kysyin kun tulin ajatelleeksi ettemme olleet miettineet sukunimeä ollenkaan. "Mä haluaisin olla Moilanen" Joonas sanoo. "Se on sitten sovittu" sanoin ja hymyilin. Joonas hymyili myös. "Joonas Moilanen" Joonas makustelee uutta nimeään. "Kuulostaa hyvältä" hän toteaa. "Oon samaa mieltä" sanon. Pian ulko-oveen voidaan laittaa pelkästään "Moilanen". Nyt siinä on meidän molempien sukunimet. Juuri silloin puhelimeni soi. Mahassa muljahtaa inhottavasti. Äiti soittaa. Puren huultani. Pitäisikö vastata? Jos se on jotain tärkeää. Mutta olenko vielä valmis puhumaan äidin kanssa? Joonas katsoi minua kysyvästi. Päätän vastata mutta poistun makuuhuoneeseen puhumaan koska haluan olla rauhassa. "Moi" vastaan puhelimeen. Käteni hikoavat. "No moi Niko rakas. Mietin vain olisiko jo aika jutella asiat selviksi?" äiti sanoo. Nielaisen. En oikeasti tiedä olenko valmis antamaan anteeksi. Se mitä vanhempani sanoivat minusta ja etenkin Joonaksesta sattui todella paljon. Olen pitkään hiljaa. Pidättelen kyyneleitä. "Niko?" äiti kysyy. Silloin murruin ja aloin vain itkeä. Miten olen näin paska ihminen että pidän mykkäkoulua vanhemmilleni vaikka he yrittivät pyytää anteeksi ja olen melkein pilannut välit omiin vanhempiini. "Niko kulta onko kaikki hyvin?" äiti kysyy. Yritän koota itseni jotta saisin sanoja suustani. "A-anteeks..." saan soperrettua. "Mistä sä pyydät anteeks kulta?" äiti kysyy. "Mä oon ihan paska ihminen. Mä vaan vihottelen teille vaikka te yritätte pyytää anteeks. Mä en tiiä tajusitteko te miten paljon ne sanat satutti mua. Anteeks et mä melkein pilasin meidän välit" itken kyynelten valuessa kuin Niagaran putoukset konsanaan. "Shh Niko rauhotu. Kuuntele. Sä oot meille ihan tosi rakas. Me vaan pelästyttiin kun se tuli niin äkkiä. Tottakai me tiedetään miten paljon me sua satutettiin. Mä en ole koskaan katunut mitään näin paljon. Mä luulin menettäneeni sut lopullisesti" äiti sanoo ja hänen äänensä särkyy lopussa. "Annatko sä anteeksi?" äiti kysyy. Nielaisen. Vedän syvään henkeä. "J-joo. Te ootte tervetulleita mun ja Joonaksen häihin. Mä tajusin miten julmaa ois olla kutsumatta teitä" sanon. Silloin äiti purskahtaa itkuun. "Kiitos Niko rakas" hän sanoo itkun seasta. Itkemme molemmat. Sitten lopetamme puhelun. Jäin istumaan sängylle. Silloin ovi aukeaa ja Joonas kurkistaa sisälle. "Niko? Mikä on?" hän kysyy. Käännän katseeni häneen ja hän näkee itkeneet kasvoni. "Mä annoin anteeks mun vanhemmille" sanon hiljaa. Joonas istuu viereeni ja halaa minua. Hän ei sano mitään. Mutta minusta on ihanaa että hän on siinä. Hänen läsnäolonsa tuo lohtua. En enää edes tiedä itkenkö ilosta vai surusta.

---

Aleksi

Herään siihen että joku tulee huoneeseeni. Se on joku hoitaja joka toi minulle aamupuuroa. Tänään olisi joku ihme lääkärintarkastus ja sitten jos siinä ei ole mitään erikoista niin pääsen pois teho-osastolta vuodeosastolle ja siellä joudun sitten olemaan vielä jonkin aikaa. Haluan vain kotiin Ollin luo. Olisi myös välillä mukava saada jotain muuta ruokaa kuin laihaa mautonta puuroa. Tai ei se varmaan olisi mautonta ellei minulla olisi makuaisti päin vittua sytostaattihoitojen takia. Miksi nuo eivät voi vain kytkeä minua johonkin letkuun ja ruokkia sitä kautta, koska syön nykyään tosi vähän, kun kaikki maistuu paskalta eikä oikein tee mieli mitään sen takia. Synkistelyni keskeytyy kun Olli tulee huoneeseeni. "Miten sä voit rakas?" hän kysyi. "Paskasti" vastaan. "Hei mikä nyt on? Nousitko väärällä jalalla?" Olli sanoo. "No vittu enhän mä oo noussu tästä sängystä ollenkaa tänää ku en saa nousta ilman hoitajaa" sanon. Olli katsoo minua ihmeissään. Sitten hänen katseensa osuu puurolautaseen, josta on syöty hädin tuskin yksi lusikallinen. "Aleksi etkö sä syö ollenkaan?" hän kysyi. Pudistan päätäni. "Kyllä sun jotain pitää syödä" Olli sanoi. Käänsin pääni poispäin. "Ihan sama. Kytkeköön johonki letkuun jos haluaa muhun ravintoa. En mä halua syödä ku kaikki maistuu paskalta" sanon. Tunnen kuinka joku silittää olkapäätäni. En kuitenkaan käännä päätäni takaisin. "Mä ymmärrän että ne syöpähoidot on rankkoja mut Aleksi ei se asia muutu sillä että sä murjotat ja kieltäydyt kaikesta" Olli sanoo. Mielummin vaikka kuolen kun syön tuota mautonta paskaa. "Mä haluun vaan kotiin" sanon ja valutan pari kyyneltä. Olli halaa minua. "Mä ymmärrän. Mut ei sun varmaan tarvi kauan olla täällä. Viikko korkeintaan" hän sanoo. Viikko? Haluan heti kotiin. Haluan nukkua Ollin kanssa enkä tässä tyhmässä sairaalasängyssä. "Mut et kiukuttele ku sit et ainakaan pääse kotiin" Olli sanoo. "Ja syö toi puuro kiltisti" hän lisää. Pudistan päätäni. Ei tule kuuloonkaan. Olli ottaa lusikan ja ottaa siihen vähän puuroa. "Avaa suu" hän käskee. Pidän suun itsepintaisesti kiinni. "Pitää näköjään ottaa kovemmat keinot käyttöön" Olli toteaa. Hetken päästä tunnen huulet kaulallani. Olli osuu herkkään kohtaan ja päästän suustani huokauksen jolloin suuni aukeaa hieman. Ennen kuin edes tajuan, Olli on laittanut lusikan suuhuni. Nielaisen mauttoman puuron jotta voin puhua. "Vittu Olli toi oli epäreilua!" valitan ja olen muka loukkaantunut. "Sun pitää syödä" Olli sanoo. "No okei okei mä syön" sanon ja otan lusikan. Alan syödä tuota ällöttävää mautonta mössöä. Joka kerta kun olen saanut yhden lusikallisen alas, Olli antaa minulle suudelman palkinnoksi. Pian lautanen onkin tyhjä. "Hyvä rakas" Olli sanoo ja pussaa minua hiusten sekaan. Hymyilen. Sitten minua alkaa yskittää niin että keuhkoihin sattuu. "O-olli ha-e a-apua" saan sanottua. Olli lähtee heti hakemaan lääkärin. Lääkäri tutkii minut. Hän kuuntelee keuhkojani. "Vähän rahisee. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla vaarallista. Keuhkot tarvitsevat leikkauksen jälkeen aikaa parantua" hän sanoi. Se oli helpotus. "Milloin mä pääsen pois täältä?" kysyn. "No, et ainakaan vielä muutamaan päivään. Sitten kun sun keuhkot on paremmassa kunnossa" lääkäri sanoi. Sitten hän poistuu huoneesta. Turhauttaa. En jaksa maata sängyssä päivästä toiseen. Haluan olla Ollin kanssa. Haluan tehdä uutta musiikkia. Oikeastaan mikä tahansa muu kelpaa kuin sairaalassa makaaminen. "SiTtEn KuN sUn KeUhKoT oN pArEmMaSsA kUnNoSsA" matkin lääkäriä ja laitoin kädet puuskaan. "Älä nyt. Kyllä sä pian pääset pois. Mut tää on sun omaks parhaaks. Nää ihmiset täällä yrittää vaan auttaa. Ei ne sua kiusallaan pidä täällä" Olli sanoo. No wow ihanko totta? Täytyy vain hyväksyä tämä. Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu kun vain olen kärsivällinen.

---

Tässä on teille vähä iltalukemista. XD Nyt kävi sillai paskasti että mun Instagram tili bc_fanclub_suomi lukittii ilman syytä enkä tiiä miten saan sen takas. :( Sil tilillä oli melkeen 200 seuraajaa ja se oli mulle tärkee koska BC jätkät ja muutama muu tyyppi (Esim. CK:n Susanna ja The Rasmus) on tykkäilly ja jakanu mun juttui silloin tällöin. Eli vituttaa aika saatanasti ja oon itkeny koko illan sitä. Seuraajat voi saada takas mut niitä tykkäyksiä ja niit storyjen jakamisii ja viestei yms. ei saa takas. 😭

PS. Aika seksikäs toi kuva minkä laitoin tähä lukuu. 😏

Sanoja: 1565

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now