Luku. 40: Darrapäivän sankarit

446 24 15
                                    

40. LUKU 🥳 Ihmeellistä miten tää kirja on päässy tähä pisteeseen eikä mun moti oo menny. Mut joo nyt siihen lukuun.

Joonas

Olin käynyt joka päivä Nikon luona sairaalassa. Hän ei todellakaan ole oma itsensä mikä on ihan ymmärrettävää tuollaisen kokemuksen jälkeen. Hän on ollut paljon vaisumpi. Hän itkee paljon herkemmin. Niko ei ollut se sama iloinen itsensä kuin ennen. Yleensä Niko sai kaikki muutkin hymyilemään omalla iloisuudellaan. Jos minulla tai jollain muulla bändin jätkistä on huono päivä, Niko tekee kaikkensa piristääkseen häntä. Mutta nyt hän oli pelokas ja traumatisoitunut. Hän on kysynyt minulta toistamiseen että enhän jätä häntä tai että onhan Lotta varmasti vankilassa. Aivan niinkuin minä tein Nikon ampumisen jälkeen. Aina olen vastannut "Ei Niko en jätä" ja "Joo Lotta on vankilassa. Se ei satuta sua tai mua enää". Niko on ollut sairaalassa viikon. Hän on toipunut vammoistaan hyvin. Vaikka Niko oli jo kolmessa päivässä tullut hyvään kuntoon, lääkärit halusivat pitää hänet vielä pari päivää nesteytyksessä nestehukan vuoksi. Olen nyt menossa hakemaan Nikon kotiin. Pääsen sairaalalle ja Niko on huoneessaan vaihtamassa sairaalavaatteita pois. Lähdimme kävelemään uloskäynnille. Tunsin Nikon käden hapuilevan omaani. Tartuin hänen käteensä ja hän puristi kättäni tiukasti. Kävelimme katua pitkin kun kompastuin johonkin kuoppaan ja kaaduin. "Sattuko?" Niko kysyi. "Ei" vastasin. Nousin ylös ja pyyhin hiekkaa housuistani. Toiseen kämmeneeni oli tullut pieni naarmu kun olin ottanut käsilläni vastaan kaatuessani, mutta en välittänyt siitä. Menimme kotiin. Kello oli jo paljon joten päätin mennä suihkuun. Hetken siinä suihkuttelin kunnes tunsin jonkun tulevan viereeni suihkuun ja tunsin lämpimät huulet kaulallani. Käännyn ympäri ja näen Nikon vihreät silmät. Niko painaa minut seinää vasten ja suutelee minua. Vastaan suudelmaan. Tunnen heti kuinka tiedätte-kyllä-mikä jäykistyi. Nikon käsi teki tutkimusmatkaa kehollani. Hänen kosketuksensa sai minut värisemään. Pian käsi löysi sen paikan, missä halusin sen olevan. Aloin huutaa nautinnosta kun Niko aloitti. Unohdimme täysin suihkun ja keskityimme vain toisiimme.

---

Joel

Kävelin ylös kohti Joonaksen ja Nikon asuntoa. Olimme sopineet että pidämme illanistujaiset siellä. Olin vähän etuajassa mutta en usko että se haittaa. Avaan oven vara-avaimellani. Kuulen kylpyhuoneen suunnalta ääniä. "Mmhm aah". Jähmetyn paikalleni. Tiedän tasan tarkkaan mitä Niko ja Joonas puuhaavat. Toivon, että he eivät kuule että olen täällä. Se tekisi tästä vielä kiusallisempaa. Kylpyhuoneesta kuuluu Joonaksen nautinnollista huutoa. Istun sohvalle ja otan puhelimen esille yrittäen olla välittämättä äänistä. Kunpa he lopettaisivat pian. Tuo on oksettavaa kuunneltavaa. Jouduin lopulta kestämään tuota noin tunnin ajan. Joonas ja Niko tulivat pyyhkeet ympärillä kylpyhuoneesta. He molemmat jähmettyvät nähdessään minut. "Joel missä vaiheessa sä tulit?" Joonas kysyy. Hän punastuu vähän. "Tunti sitte" vastaan ja tunnen punastuvani itsekin vähän. "Eli sä..." Niko aloittaa. "Joo. Saatte maksaa mun terapian" totean. Molemmat naurahtavat vähän. "Sori Joel oikeesti" Joonas sopertaa ja pieni kyynel valuu hänen poskelle. "Hei hei hei ei tartte itkee ei se mitää. Tää oli mun moka ku päätin vaa tällee tulla" kiirehdin sanomaan ja menin halaamaan Joonasta. "M-mut..." Joonas sopersi. "Shh ei haittaa oikeesti. Kaikki on hyvin" sanoin. Irrottauduin ja katsoin Joonasta. Pyyhkäisin kyyneleen tämän poskelta. "Ootko varma et ei haittaa?" Joonas kysyy. "Joo ei oikeesti mitää hätää" sanon. Halaan Joonasta uudelleen. Joonas hymyili pienesti. Minäkin hymyilin.

---

Niko

Menimme pukemaan päälle. Kun palasimme olohuoneeseen, Olli ja Aleksi olivat eteisessä riisumassa kenkiään. "Ai te tulitte jo" totesin. Aleksi ja Olli tulivat olohuoneeseen ja istuivat sohvalle, missä Joel istui jo. Pian paikalle saapui myös Tommi. Ja hän toi mukanaan tytön.
"Moi kaikki. Täs on mun sisko Isabella. Se muutti just Helsinkiin ni aattelin et tutustuisitte paremmin. Oon mä kertonu teistä mut ette oo tainnu ikinä tavata" Tommi sanoo ja viittoo kädellään tyttöön. Isabella hymyilee ujosti. Emme ole koskaan tavanneet Tommin siskoa. Esittäydymme kaikki hänelle. "Minkä ikänen sä oot?" Joonas kysyy. "20" Isabella vastaa. "Isabella on aika ujo. Mut kyl te varmaa tuutte hyvin juttuun ku tutustutaan vähä" Tommi sanoo. "Kuka toi ne viinat?" Joonas kysyy sitten. Kaikki nauravat tuolle kysymykselle. "No mitä? Pitäähä sitä viinaa olla" Joonas sanoo. "Joo mä toin ne" Joel sanoo ja menee hakemaan eteisestä Alkon pussin. Siellä on neljä litran pulloa viinaa. Sen lisäksi Tommi oli tuonut kaksi lavaa kaljaa. "Nonni. Nyt on juotavaa!" Joonas sanoo innoissaan. "Muista sit olla Porko ihmisiks ku meillä on tääl vieras" sanon. "Joo joo" Joonas vastaa ja kaikki nauravat taas. Sitten alkaa hauskanpito. Joonas korkkaa ensimmäisen viinapullon ja ottaa siitä kulauksen. "Hyi vittu..." hän mutisee ja irvistää, jolloin kaikki nauravat hänelle. Aika kuluu nopeasti ja pian olemme jo kaikki suhteellisen kännissä. Joel on yllätys yllätys juonut eniten Joonaksen lisäksi. Joonas istuu sylissäni sohvalla ja laulaa epävireisesti mitä nyt mieleen tulee. "MeNiN aAmUlLa MeTsÄäN oLiN kRaPuLaPäInEn, VaStAaN mAtElI mÄnTyPiStIäInEn..." hän hoilasi täyteen ääneen. "VoIsKo JoKu TuKkIa ToN pOrKoN tUrVaN tAi TyÖnNäN tÄn BiShEpUlLoN sEn..." Tommi peitti Joelin suun kädellään ennen kun hän ehti sanoa loppua. "jOoNas KaNnAtTaiSjkO oLla vÄhö hIlJeMpAa" sanoin sylissäni olevalle pörröpäälle. "oKeI sIt" tuo vastaa. Silloin huomaan, että Olli ja Aleksi ovat hävinneet jonnekin. Menen katsomaan minne he menivät. Minulla on epäilys joten menen makuuhuoneeseen. Ja siellähän he ovat nuolemassa. Antaa heidän vaan puuhata rauhassa. Voihan petivaatteet kuitenkin vaihtaa. Joku olisi joka tapauksessa oksentanut niihin joten sama kai se on. Palatessani olohuoneeseen Joonas on ottanut paitansa pois ja esittää ilmeisesti jotain stripparia. "jOoNaS mÄ kÄsKiN sUa OlEmAaN iHmIsIkS!" sanon. Mutta Joonas vain jatkaa tanssimista Joelin, Tommin ja Isabellan nauraessa niin, että vesi valuu silmistä. No onneksi Isabella viihtyy seurassamme vaikka olemmekin tällainen apinalauma.

---

Joonas

Heräsin keittiön lattialta. Päätä särki ja oli kamala olo. "Vittu miks piti juoda näin paljon" puhisin itsekseni. Raahauduin vessaan. Siellä oli jo joku oksentamassa. Niko. "Tee tilaa. Laattaan kohta tähä lattialle" sanoin. Niko siirtyi vähän ja päästyäni pöntön luo oksensin sinne. "Vittu mikä hedari" Niko sanoo karhealla äänellä. Lähden takaisin keittiötä kohti hakemaan buranaa jättäen Nikon oksentamaan. Matkalla sinne päätän kurkata makuuhuoneeseen. Siellä Olli ja Aleksi nukkuvat söpösti meidän lakanoissamme. Fritsuista päätellen heillä oli hauska yö. No ei se haittaa. Lakanat oli joka tapauksessa tarkoitus vaihtaa tänään. Olohuoneessa Joel nukkuu lattialla olevalla pörröisellä matolla ja Isabella ja Tommi ovat sammuneet sohvalle. En muista yhtään mitään edellisestä illasta. Otan keittiön kaapista buranaa ja menen antamaan sitä myös Nikolle. Silloin Olli ilmestyi vessaan. "Tulin hakee tän ämpärin Aleksille" hän mutisi ja nappasi ämpärin, joka oli pöntön vieressä. Hetken päästä makuuhuoneesta kuului kärsivän kuuloista oksentamista. "Aleksilla taitaa olla iha kunnon darra" Niko toteaa ja minä vain nyökkään. Olohuoneessa alettiin myös herätä. "Ai saatana!" kuulen Joelin parahtavan. Vien heille myös buranaa. Ainoastaan Tommi näyttää siltä, ettei ole moksiskaan darrasta.

---

Olli

Silitän Aleksin selkää kun tuo oksentaa ämpäriin. Hän on ihan valkoinen kasvoiltaan. Aleksi oksentaa vielä kerran ennen kuin laskee ämpärin lattialle ja nojaa minuun. "Huono olo" hän sopertaa. "Kyllä se kohta menee ohi" sanon ja silitän hänen hiuksiaan. Aleksi sulkee silmänsä. Hivuttaudun pois hänen altaan ja laitoin peiton hänen päälleen. Antaa hänen nukkua paha olo pois. Sitten tajuan että olen alasti. Puen äkkiä lattialla olleet vaatteet päälle ja menin sitten olohuoneeseen saadakseni buranaa. Olohuoneessa meininki ei ollut sen parempi. Joel oksensi toiseen ämpäriin ja Isabella odotteli selkeästi vuoroaan. Joonas ja Tommi tekivät aamupalaa keittiössä. Vessasta kuului oksentamista mistä päätellen Nikolla ei mennyt yhtään sen paremmin. "Mä en juo enää ikinä" Joel voihkaisee ja ojentaa ämpärin Isabellalle. "Sä oot Hokka sanonu noin aika monta kertaa" Tommi huikkaa keittiöstä. "Turpa kii" Joel murahtaa ja me kaikki nauramme paitsi Isabella, joka oksentaa ämpäriin. "Mites se Aleksi?" Joonas kysyy. "Raukalla on niin huono olo et jätin sen nukkumaan tonne" sanoin. Joonas vain nyökkää ja jatkaa kananmunien paistamista.

---

Joonas

Saan aamupalan valmiiksi Tommin kanssa ja laitamme paistetut kananmunat ja kahvin pöytään. "Syömään!" huudan. "Älä saatana huuda! Päähän sattuu niin vitusti" kuulen Joelin huutavan vastaukseksi. Kaikki alkoivat pikkuhiljaa tulla aamupalalle. Päätin mennä katsomaan missä kunnossa Niko on. Menin vessaan, missä Niko istui edelleen lattialla ja itki. "Voi rakas onko sulla noin paha olo?" kysyin ja menin istumaan tuon viereen jolloin hän nojasi minuun ja nyökkäsi. "Pystyisitkö sä yhtään syömään?" kysyin ja silitin Nikon olkapäätä. "E-en" Niko sopersi. "Okei no yritä myöhemmin jos olo ois parempi sitte" sanon ja Niko nyökkää taas. Hän sulkee silmänsä ja pari kyyneltä valuu hänen poskilleen. "Shh kyl se kohta helpottaa. Juot vaikka vettä ni tulee parempi olo" sanon. Olimme hetken siinä vessan lattialla. Sitten ajattelin että olisi fiksumpaa siirtyä olohuoneeseen. Nostin Nikon ylös. Hänellä oli niin huono olo ettei hän päässyt itse ylös. Sain hänet talutettua sohvalle Joelin viereen ja hain hänelle vesilasin, jonka hän joi värisevin käsin tyhjäksi. "Nonni ihan kohta helpottaa" lohdutin Nikoa. Hän näytti siltä että oksentaa taas joten nopeasti otin ämpärin ja annoin sen hänelle. Niko oksensi ja alkoi sitten taas itkeä. "Kaikki on ihan hyvin rakas. Se menee kohta ohi" sanoin. Silloin Aleksi ilmestyi olohuoneeseen. "Onks buranaa?" hän kysyy ja Olli antaa hänelle paketin pöydältä. "Mulla ei oo vittu ikinä ollu näin paha darra" hän mutisee ja nielee yhden burana pillerin. Sitten hän menee keittiöön, ottaa yhden paistetun kananmunan lautaselle ja alkaa syödä sitä haarukalla. Minä yritän lohduttaa Nikoa, joka itkee edelleen huonoa oloaan. "Voi sua. Etkö sä nyt mitään sais alas? Syöminen varmasti parantais oloa" sanon. Niko vain pudisti päätä. Oli niin hirveää kun toisella on huono olo enkä voi tehdä mitään. Yritin vain lohduttaa Nikoa. "Se helpottaa kohta" sanoin ja silitin hänen selkäänsä. Luulenpa että tästä tulee tällainen darrapäivä, koska kaikilla on huono olo ja päätä särkee.

---

Juu täs nyt tämmöne aika random luku. En tiiä. Toivottavasti kuitenki oli ees hyvä. 🥲

Sanoja: 1536

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now