Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 72: Jos menet pois

Niko

Vihdoin lääkäri tuli ulos Ollin huoneesta. Joonas pomppasi pystyyn tuolilta. "No?" hän kysyi. "Ollin sydän pysähtyi mutta hänet saatiin elvytettyä. Hänet oli kuitenkin pakko kytkeä hengityskoneeseen hengityksen turvaamiseksi" lääkäri sanoi. Huokaisin helpotuksesta. Olli ei vielä kuollut. Mutta tilanne vaikuttaa aika huonolta. Aleksi tekee kuolemaa ja Ollikin on nyt henkihieverissä. Kohta me menetämme kaksi jäsentä. Menimme Ollin huoneeseen. Joonas meni hänen viereensä ja otti hänen kädestään kiinni. "Olli oo niin kiltti äläkä mee vielä. Taistele!" hän kuiskasi. Menin hänen viereensä ja silitin hänen olkapäätään. "Olli on vahva" sanoin. Äkkiä Joonaksen ilme muuttui oudoksi. "Mitä?" kysyin. "O-olli. Se puristi mun kättä" Joonas sanoi. Kutsuimme lääkärin painamalla nappia sängyn vieressä. "Olli, kuuletko sä mua?" hän kysyi ja tutki tämän silmiä lampulla. "Valitettavasti Olli on vielä koomassa" hän sanoi. "M-mut se puristi mun kättä. Mä oon ihan varma" Joonas sanoi. "Se oli todennäköisesti vain refleksi. Koomapotilailla tulee sellaisia välillä ja se on ihan normaalia" lääkäri sanoi. Joonaksen silmät täyttyivät kyynelistä. "N-no milloin se sitte herää?" Joonas kysyy. "En osaa valitettavasti sanoa. Yleensä kun potilas vaivutetaan koomaan niin luotetaan siihen että he heräävät itsestään, mutta on myös tapauksia joissa potilas ei olekaan herännyt. Täytyy vain toivoa että Olli herää" lääkäri sanoi. Katsoin Ollia joka näytti niin elottomalta. Täytyy vain toivoa parasta.

---

Tommi

Olimme lähteneet Joelin kanssa ajamaan kotiin koska emme olleet jaksaneet jäädä enää sairaalalle. Sitäpaitsi kello on jo paljon ja meitä väsyttää. Joel näyttää vielä väsyneemmältä kuin minä. Olimme noin puolessa välissä matkaa kun Joel nukahti. Ajoin kotiin kaikessa hiljaisuudessa. Joel ei ollut vieläkään herännyt kun tulin parkkipaikalle joten nostin hänet syliini ja kannoin ylös asuntoon. Laskin hänet sänkyyn ja riisuin häneltä vaatteet boksereita lukuunottamatta. Sitten laitoin peiton hänen päälleen ja menin tekemään iltatoimet. Kun pesin hampaita, Joel ilmestyy unenpöpperöisenä kylpyhuoneeseen ja alkaa pestä omia hampaitaan. Kun kaikki on hoidettu, asetuimme sänkyyn lusikkaan. Joel nukahti melkein heti. Itselläni meni kauemmin mutta kyllä minäkin lopulta sain unta. Outoa, että Joel nukahti noinkin helposti ottaen huomioon hänen uniongelmansa. Mutta sehän on vain hyvä asia, että hän sai kerrankin unta.

---

Joel

Kävelen jossain pimeässä. Yhtäkkiä minua reilusti isompi Olli ilmestyy jostain eteeni. "Sun takia mä oon nyt koomassa. Mä luulin että oltiin kavereita" Olli sanoo. "En mä tahallani..." aloitan. "Turpa kiinni!" Olli huutaa. "Tuu tänne niin mä annan sulle pienen opetuksen!" hän sanoo. Olli alkaa jathaamaan minua. "E-ei! Lopeta! Jätä mut rauhaan!" huudan. Yhtäkkiä juoksuni tyssää kuin seinään. Yritän päästä eteenpäin mutta olen jumissa. Silloin tunnen käden ympärilläni ja Olli nostaa minut kasvojensa tasolle puristaen minua nyrkissään. Hän nauraa ilkeästi ja hänen otteensa kiristyy koko ajan. Yritän rimpuilla irti mutta turhaan. Jättiläis-Olli on liian vahva. "Päästä mut!" huudan, mutta Ollin ote vain kiristyi koko ajan. Hänen naurunsa täytti pääni. "Ei, ei, ei lopeta! Lopeta kiltti!" huudan ja rimpuilen samalla irti tuon otteesta. Samassa Olli päästää irti ja putoan johonkin pimeyteen huutaen...

Säpsähdän hereille ja pomppaan istumaan huohottaen. Olen aivan hikinen. Sydämeni sykkii tuhatta ja sataa. Nousen sängystä ja kävelen vapisevin jaloin keittiöön. Juon lasin vettä. Onneksi se oli vain unta. Katson täriseviä käsiäni. En millään saisi unta enää. Paljonko kello edes on? Katson olohuoneen seinäkelloa. Puoli neljä. Voi helvetti. Yritän tasata hengitystä mutta turhaan. Samassa tunnen kosketuksen olkapäälläni. Säikähdän ja kavahdan kauemmas. "Rakas, ei mitään hätää. Se on vaan mä" kuulen helpottavan tutun äänen kuiskaavan. Kyyneleet valuvat poskilleni. Käännyn ympäri ja heittäydyn Tommin syliin itkien. "Shh ei oo hätää. Mä oon tässä. Voisitko sä kertoo mikä sulla on?" Tommi kuiskaa. "M-mä nä-nä-in pa-painajaista" änkytän itkun seasta. Tommi silittää selkääni. "Shh muru kaikki on hyvin älä itke" hän kuiskasi korvaani. Tommi talutti minut makuuhuoneeseen ja sängylle istumaan. Meni hetki ennen kuin Tommi saa minut rauhoittumaan. Olen edelleen hänen sylissään. "M-mä en uskalla mennä nukkumaan" kuiskaan. Tommi ei sano mitään. Hän kaataa meidät makaamaan sängylle ja vetää peiton päällemme. Makaan pää hänen rintakehänsä päällä ja niiskutan, koska nenästäni meinaa koko ajan valua räkää. "Ei tarvi pelätä. Mä oon tässä ja mä suojelen sua ihan kaikelta pahalta. Laita vaa silmät kiinni ja kuuntele mun hengitystä ihan rauhassa" Tommi kuiskaa. Valutan vielä muutaman kyyneleen, mutta teen sitten niin kuin Tommi käski. Suljen silmäni ja kuuntelen Tommin rauhallista hengitystä. Kai minä lopulta nukahdin uudelleen.