Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 29: Olet täydellinen

Joonas

Heräsin sohvalta siihen, että jokin putosi kolisten lattialle. Sitten kuulin Nikon kiroavan. "Rakas mitä siel tapahtuu?" kysyn. Niko tulee keittiöstä. "Ai sä heräsit. Ei mitää ihmeellistä. Tyhjensin astianpesukonetta ja yks kattila tippu lattialle" hän sanoo ja tulee viereeni istumaan. Hän hymyilee minulle ja antaa pienen pusun poskelleni. Naurahdin ja Niko pörrötti tukkaani. Sitten irvistin. "Sattuuko johonki?" Niko kysyi. "Tähän käteen vähä" sanoin ja kohotin venähtänyttä kättäni. Niko nousi ylös ja hetken päästä hän palaa mukanaan särkylääke ja vesilasi. "No olisin mä itekki voinu hakee" sanoin ja naurahdin. "No joo joo. Mut hei Joonas, pystytkö sä vetää sen keikan vai pitääkö sitä taas siirtää?" Niko kysyi. Mietin hetken. Minua kyllä hieman hermostuttaa nousta lavalle pitkästä aikaa mutta ehkä minä silti pystyn siihen. "Ehkä mä pystyn" vastasin. Niko laittoi käden olalleni. "Hyvä. Mutta muista, että jos susta yhtään tuntuu siltä niin me ei vedetä sitä keikkaa. Mä en halua pakottaa sua mihinkään" hän sanoi. Nyökkäsin ja hymyilin. Oikeastaan en minä haluaisi mennä sille keikalle, koska minua pelottaa että jokin laukaisee paniikkikohtauksen ja kaikki fanit joutuvat näkemään sen. En haluaisi lyyhistyä siihen lavalle kaikkien niiden ihmisten eteen. Mutta en myöskään halua sanoa siitä Nikolle. Enkä halua tuottaa pettymystä faneille. "Sillä välin kun sä nukuit niin me sovittiin jätkien kanssa että treenit aloitetaan sittenki vasta ens viikolla koska sun tarttee levätä" Niko sanoi. Punastuin vähän. "Ei teidän mun takii tartte..." aloitin mutta Niko suuteli minua keskeyttäen lauseeni. "Me ollaan laskettu Joelin kanssa, että se on ok aloittaa treenit vasta ens viikolla" hän sanoi. Nyökkäsin ja hymyilin. Tosin tekohymyä, mutta Niko ei ilmeisesti huomannut, koska hän meni jatkamaan astianpesukoneen tyhjennystä ja minä jäin istumaan sohvalle. Katselin kättäni, jossa oli se tuki. Käsi oli aika kipeä. Kitaran soitto ei onnistuisi muutamaan viikkoon. Hetkinen. Se keikka. Mutta enhän minä sinne halua. Joten kaipa se on aivan sama kykenenkö soittamaan vai en. Minulla oli jano, joten menin keittiöön hakemaan lasin vettä. Niko tyhjensi yhä astianpesukonetta. Hän oli jo melkein valmis. Otin koneesta yhden lasin ja täytin sen vedellä. Lähdin takaisin olohuoneeseen mutta onnistuin kompastumaan omiin jalkoihini ja kaaduin lattialle. Vesilasi lensi kädestäni komeassa kaaressa lattialle ja särkyi palasiksi. Vettä ja lasinsiruja oli joka puolella. "SAATANA!" huusin turhautuneena. "Joonas ootko kunnossa?" Niko kysyi. Hän tuli luokseni ja yritti auttaa minut ylös. Minä kuitenkin työnsin tämän käden sivuun. "Joo joo. Ja pääsen kyllä itekki ylös" sanoin ja nousin ylös hieroen kylkeäni, jonka olin lyönyt lattiaan kaatuessani. "Hei mikä nyt on?" Niko kysyi. "No kun kaikki menee päin helvettiä koko ajan!" sanoin. Niko vilkaisi lasinsiruja lattialla. "Joonas se oli vaan lasi" hän sanoi ja haki keittiöstä lakaisuharjan. Hän lakaisi sirpaleet pois ja pyyhki veden paperilla. Kun Niko meni viemään lakaisuharjaa takaisin keittiöön, minulla vain jotenkin keitti yli. Aloin heitellä sohvatyynyjä ja muita tavaroita ja huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti.

---

Niko

Kuulin olohuoneesta kolinaa ja huutoa. Menin takaisin sinne. Joonas oli heitellyt kaikki viltit ja tyynyt lattialle. "Joonas! Lopeta! Mitä sä teet?" huusin. Joonas ei kuunnellut vaan meni makuuhuoneeseen, kiskaisi peiton sängystä ja heitti sen lattialle. "Joonas, nyt hei rauhotu" sanoin ja kaappasin Joonaksen syliini ja pidin tiukasti kiinni. Joonas rimpuili ja kiljui kunnes ei enää jaksanut ja kävimme istumaan makuuhuoneen nurkkaan. Joonas nojasi päätään olkapäähäni ja hengitti raskaasti. "Noniin ihan rauhassa nyt" sanoin ja pidin käsiäni tämän ympärillä. "Mikä sulle tuli?" kysyin. "Mä en tiiä" Joonas sanoi. Olimme siinä pitkään. Sitten autoin Joonasta siivoamaan sotkut. Kun olimme valmiit istuimme vain sohvalla sylikkäin. "Musta tuntuu että mä en pysty tällä kädellä soittaa mitää viel ens viikolla ainakaa" Joonas sanoi ja käänteli kipeää kättään. "No mut kyllä se siihen keikkaan mennessä ehtii parantua sen verran et pystyt soittaa" sanoin ja Joonas hymyili. Sitten hän kapusi syliini istumaan ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan. "Oho mitäs tää nyt on?" kysyin kun Joonas irrotti huulensa omiltani. "Sä oot vaa niin ihana et en voinu vastustaa" Joonas vastaa. "Säkin oot kyllä ihana" sanoin ja suutelin Joonasta. "Mennäänkö saunaa?" Joonas kysyi sitten. Nyökkäsin. Sauna olisi kiva. Meillä ei ole omaa saunaa vaan käymme taloyhtiön saunassa. Siellä oli onneksi vapaa vuoro heti tunnin päästä joten me valmistauduimme ja lähdimme sitten saunalle. Otimme tietysti mukaan pari bisseä koska kyllähän saunakaljaa pitää olla. Kävimme suihkussa ja menimme sitten istumaan saunaan. Onneksi Joonaksen kädessä oleva tuki on sellainen, jonka voi ottaa pois vaikka suihkun ajaksi. Muuten hänellä olisi tukalat oltavat. "Kuule Niko..." Joonas sanoi ja katsoi minuun. "Niin?" sanoin. "Luuletko et kukaa kuulis jos me vähän...tuota....leikittäis?" hän sanoi vähän vihjailevalla äänellä. "Tuskin kuulee" vastasin. Kyllä minä tajusin mitä Joonas haluaa. Meillä oli pyyhkeet lanteilla mutta Joonas veti omansa pois. Tein saman ja pyyhkeet lensivät kaaressa lattialle. "Varo ettet tipu lauteilta. Tää voi olla kovaa kyytiä" Joonas sanoi, kävi päälleni ja alkoi suudella minua.