Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 30: Tunteiden vuoristorata

Joonas

Olimme istuneet kylpyhuoneen lattialla monta tuntia. Olin saanut paniikkikohtauksen, joka oli imenyt kaikki voimat minusta. Nyt vain olin siinä Nikon sylissä. "Onko kaikki nyt ok Joonas?" hän kysyi koska en ollut puhunut mitään puoleen tuntiin. "Mmh" hymähdin vastaukseksi. En jaksanut edes puhua kunnolla. "Kello on jo kohta yksitoista. Mitä jos mennään jo sänkyyn?" Niko sanoi sitten. Nyökytin vain. Niko nosti minut syliinsä ja kantoi sänkyyn. Emme olleet pesseet hampaita mutta en jaksanut nyt ajatella sitä. Niko auttoi minua ottamaan vaatteet pois ettei tule kuuma nukkuessa. Sitten hän kävi viereeni ja otti minut kainaloonsa. Otin paremman asennon Nikon sylissä, jotta voin kuunnella tämän hengitystä. Se rauhoittaa. Sitten suljin silmät. "Nuku hyvin rakas" kuulin Nikon kuiskaavan.

---

Olli

Heräsin sängystä. Aleksi nukkui vieressäni. Ilmeisesti hän oli siirtänyt minut sohvalta sänkyyn. Katsoin kelloa. Se oli vasta seitsemän. Otin paremman asennon ja suljin silmät uudelleen jatkaakseni unia.

*Timeskip 3h*

"Olli. Herätys" kuulin Aleksin kuiskaavan. Hän hipsutti hiuksiani. Avasin silmäni ja käännyin Aleksiin päin. "Huomenta rakas" Aleksi sanoi. Hymyilin hänelle. Aleksi painoi huulensa minun huulilleni. Suutelmme hetken intohimoisesti. Sitten Aleksi irrottautui. Hän hymyili minulle suloisesti. "Mitä mä oon tehny et oon ansainnu sut mun elämää?" kysyn ja laitan käteni Aleksin poskelle. "Et mitää. Oot vaa niin ihana" Aleksi vastaa ja suutelee minua uudestaan. Sitten nousimme ylös ja menimme aamupalalle. Aleksi oli laittanut minun hupparini päälleen mutta ei se minua haitannut koska hän näytti todella söpöltä ylisuuressa hupparissa. Keitin kahvia kun tunsin jonkun käsivarret ympärilläni. Aleksi halasi minua takaapäin. Naurahdin ja pörrötin tuon tukkaa.

---

Joel

Heräsin Tommin sohvalta. Tommilla oli onneksi vuodesohva eikä normaali sohva, joten siinä oli vähän mukavampi nukkua. Tommi varmaan nukkui yhä, koska makuuhuoneen ovi oli kiinni eikä keittiöstäkään kuulunut mitään ääniä. Katsoin kelloa. Se oli jo yli kymmenen joten päätin nousta ylös. Samalla hetkellä Tommi tuli makuuhuoneesta. "Ai säki oot hereillä. Huomenta" tämä totesi. "Huomenta. Ja kiitti vielä et sain tulla tänne" sanoin. Tommi tuli taputtamaan minua olalle. "Tottakai" hän sanoi ja hymyili. Söimme aamupalaksi leipää koska emme jaksaneet syödä muutakaan. Yhtäkkiä Tommi kysyi jotain mitä en todellakaan odottanut hänen kysyvän. "Kuule Joel. Joonas kertoi että sä meinasit tippua parvekkeelta kun olit niiden luona. Mut sano nyt ihan rehellisesti, halusitko sä pudota?". Tuijotan Tommia ihmeissäni. Mistä hän tuollaista sai mieleensä. No joo. Ehkä en ollut puhunut ihan totta Joonakselle. Oikeasti yritin karata parvekkeen kautta. Minun olisi pitänyt ehkä ajatella pidemmälle. Asunto oli kuitenkin kolmannessa kerroksessa. Jos olisin hypännyt alas, se olisi voinut koitua kohtalokseni. Tommi katsoi minua ja odotti selvästi vastausta. "Öh...no joo. Mä en kertonu Joonakselle totuutta. Mä aattelin et voisin karata parvekkeelta. Liian myöhään mä tajusin että se ei oo hyvä idea. Onneksi sain kii siitä kaiteesta. Ja sitte vaan huusin apua niin kovaa kun pystyin" sanoin. Näpräsin hupparin naruja hermostuneesti. Mutta Tommi katsoi minuun lempeästi. "Miks sä kysyit?" kysyin häneltä. "Halusin vaan varmistaa. Sulla oli just silloin vähän vaikeeta elämässä" tämä totesi. Juuri tuosta minä pidän Tommissa. Hän ei tuomitse ketään eikä utele liikoja. Olemme monesti sanoneet, että Tommi ei puhu paljoa mutta hän puhuu asiaa. Kaikissa haastatteluissakin Tommi on se, joka seisoo hiljaa taustalla. Hän puhuu vain, jos häneltä kysytään jotain. Tommi on bändin niin sanottu isähahmo. Hän on se järjen ääni, kun me muut olemme tällainen apinalauma. Toisaalta kyllä hänkin välillä riehuu yhtä paljon kuin me muutkin. Mutta bändi ei olisi sama ilman tuota rumpalia. Havahduin ajatuksistani siihen, että Tommi nousi ylös ja laittoi lautasensa astianpesukoneeseen. "Mä voin laittaa sunki" hän sanoi ja otti sitten lautaseni ja laittoi sen koneeseen. Hymyilen hänelle. Nousen itsekin ylös ja menen vessaan peseytymään. Laitan oven lukkoon. Huuhdon kasvojani kylmällä vedellä. Se herättää mukavasti. Sitten tulen taas ajatelleeksi tyttöystävääni. Nielaisen ja pari kyyneltä karkaa silmäkulmastani. Jotenkin en vain voi unohtaa sitä naista. Mutta kai se kuuluu asiaan, että erosta ei noin vain toivu. Varsinkin kun emme eronneet sovussa. Pyyhin kasvoni ja lähdin olohuoneeseen, jossa Tommi istui katsoen puhelintaan. Hän kohottaa katseensa kun tulen sinne. Näen hänen ilmeestään, että hän huomasi hieman itkeneet silmäni. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy. Taas tuo kysymys. "Joo...tai siis....en tiiä" vastaan. Tommi katsoo minua huolestuneen näköisenä. Voi vittu nyt. Minun pitää ryhdistäytyä. "Mitä toi tarkotti?" Tommi kysyy. Olen hetken hiljaa ja näprään hupparin narua. "No kun....en oo viel päässy kunnolla yli siitä erosta" vastaan lopulta. On helpointa kertoa vain totuus. Tommi nousee ja tulee luokseni. Hän taputtaa minua olalle. "Siitä on niin vähän aikaa että ei kukaan siinä ajassa pääsekään yli sellasesta. Jotkut ei pääse välttämättä ikinä. Mutta aika parantaa, usko mua. Mulla on kokemusta." hän sanoo. Yritän kaikin voimin pitää itseni kasassa. Pian kuitenkin muutama kyynel valuu silmistäni. "Sori...mä..." aloitan hieman häpeissäni mutta Tommi halaa minua. "Ei tartte hävetä. Se on ihan ok itkee välillä. Usein se myös helpottaa ku päästää tunteet ulos" hän sanoo. Kyyneleet alkavat virrata vuolaammim. Olen muuten ihan hiljaa, mutta kyyneleet vain valuvat enkä pysty enää estämään sitä. "Päästä se kaikki vaa ulos. Se auttaa" Tommi sanoo ja tunnen kuinka hän silittää selkääni. Miten minä murruin tällä tavalla? Minun piti kuvata Instagramiin stoori tulevasta keikasta, mutta eihän siitä nyt tule mitään. Lopulta en enää pystynyt hillitsemään tunteitani ja annoin itkun tulla vaikka häpesinkin sitä hieman.

---

Niko

Olimme heränneet joskus yhdentoista maissa. Tein Joonakselle smoothien koska hän ei suostunut syömään mitään muuta. Joonas näytti jotenkin väsyneeltä. "Saitko nukuttua?" kysyin. Joonas haukotteli. "Joo...joku öh kolme tuntia varmaa.." hän mutisi. Katsoin häntä ihmeissäni. "Mutta mehän käytiin samaan aikaan nukkumaan" sanoin. Joonas haukotteli taas. "No mä nukahdin kyllä mut heräilin aika paljo" hän sanoi. Katsoin Joonasta säälivästi. "Miks et herättäny mua. Oisin voinu auttaa sua nukahtaa" sanoin ja sipaisin tämän poskea. "En halunnu ku sä näytit niin onnelliselta ku nukuit siinä" Joonas sopersi ja katsoi lattiaan. "Kulta rakas tottakai sä olisit voinut herättää mut" sanoin ja halasin Joonasta. Tämä laittoi päänsä olkapäälleni. "Mä alan oikeesti olemaan kohta sitä mieltä että sun pitää mennä puhuu ammattilaisen kaa. Sä et syö. Sä et nuku. Toi ei oikeesti oo enää normaalia Joonas" jatkoin. Kuulin kuinka Joonas nielaisi. "En mä tarvi apua....mul on kaikki hyvin" hän sanoi taas. Kuten aina. Irrottauduin halista ja työnsin Joonaksen kauemmas että näen tämän kasvot. Katsoin häntä silmiin. "Joonas sä oot mulle tärkee enkä mä haluu menettää sua. Jos sä oikeesti välität musta niin sä otat avun vastaan" sanoin. Joonas katsoi minuun ja yllätyksekseni hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. "O-okei. Mä teen sen. Sun takia" hän sanoi.

---

Tommi

Olin saanut Joelin lopettamaan itkemisen. "Sori, en tiiä mikä mulle tuli" tämä sopersi nolostuneena. Joel ei tykkää näyttää tunteitaan. Yleensä hän vetäytyy yksikseen jonnekin. Tiedän tämän siksi, että Euroviisujen aikaan Rotterdamissa löysin Joelin itkemästä hotellin vessasta. Hän oli niin stressaantunut ja ahdistunut kilpailusta. Joel kielsi minua kertomasta kenellekään. Enkä ole kertonutkaan. "Ei itkemisessä oo mitään noloa Joel. Me kaikki itketää välillä" sanoin ja taputin Joelia olalle. "Milloin sä oot muka itkeny?" Joel kysyi. Niin. Enhän minä ole näyttänyt itsekään tunteitani hirveästi. "Esimerkiksi silloin kun me pelastettiin Joonas sieltä merestä. Muistatko?" sanoin. Joel nyökkäsi. Hän pyyhki kyyneleitä nenäliinaan. Hänen silmänsä ja nenänsä olivat punaiset. Minun kävi häntä sääliksi. "Joel tiedäthän että mä ja muut jätkät ollaan tääl sua varten ja sun tukena ja että sä voit puhuu meille jos sulla on jotai" sanon. Joel katsoo minua ja nyökkää taas. "Kiitti Tommi. En tiiä miten sä tai muut ton tekee mut jotenki te aina saatte paskimmanki päivän muuttumaa paremmaks" hän sanoi. Hymyilin hänelle ja hän hymyili takaisin. "Me ollaan sun vähän niinku veljiä. Se on meidän homma" sanoin ja pörrötin Joelin tukkaa jolloin tämä naurahti.

---

En tiiä mitä tästä luvusta tuli mut ihan sama. XD Ens luvussa pikku timeskip. 😌

Sanoja: 1249