Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 68: Hääyö

Niko

Kävelimme Joonaksen kanssa kirkon keskikäytävää pitkin pois kaikkien seistessä ja katsellessa meitä. Kaikki sukulaiset hymyilivät. Jotkut itkivät. Etenkin Aleksi. Hän pyyhki kyyneleitä pois sitä mukaan kun niitä valui hänen poskilleen. Mutta ne olivat onneksi liikutuksen kyyneleitä. Pian minä ja Joonas poistuimme ovista ja menimme odottamaan että häävieraat ovat siirtyneet ulos. Sitten juoksimme ulos kirkosta hääkellojen soidessa ja ihmisten hurratessa ja heittäessä riisiä ja ruusun terälehtiä päällemme. Menimme limusiiniin joka kuljettaisi meidät juhlapaikalle. Muut tulisivat perässä. Joonas korkkaa viinipullon ja kaataa siitä kahteen lasiin. "Meille" hän sanoo ja kohottaa lasiaan. "Meille" toistan ja kilistämme laseja. Juhlapaikalle oli jonkin verran matkaa, mutta pian olimme perillä. Vähän matkan päässä paikasta oli sydämen muotoinen kyltti, jossa luki "N + J". Limusiini pysähtyy rakennuksen eteen. Astuimme sisälle ja muu juhlaväki jälleen kerran taputti ja hurrasi. Menimme istumaan hääparille tarkoitettuun pöytään. Tarjolla oli herkullista ruokaa. Kun oli jälkiruoan vuoro, minä ja Joonas leikkasimme hääkakun yhdessä ja syötimme sitä toisillemme. Kakku oli hieno. Se oli kolmikerroksinen ja se oli koristeltu hienosti. Kakun päällä oli sokerimassasta tehty Titanic, jonka keulassa minä ja Joonas olimme siinä kuuluisassa poseerauksessa. Kakku myös maistui ihanalta. Olimme käyneet maistamassa kakkuja ja tämä kyseinen kakku oli ollut kaikista paras. Kaikki söivät kakkua kun yllättäen Aleksi nousi seisomaan ja kilisti lasiaan lusikalla saadakseen kaikkien huomion. Kaikki käänsivät katseensa poikaan, jolloin hän punastui. "Öh...Niko ja Joonas....mulla on teille puhe.." tuo sopersi ja kaivoi taskustaan paperilapun. Hän selvitti kurkkuaan ja alkoi lukea:

"Niko ja Joonas, kun mä tapasin teidät ekan kerran studiolla pari vuotta sitten, mä näin teistä heti että te ootte tosi läheisiä. Mut silloin mä ajattelin että te ootte vaan parhaita kavereita. Nyt kuitenkin on sanomattakin selvää, että te ootte toisillenne jotain enemmän. Te olette osottanu että teidän rakkaus on vahvaa. Se on kestänyt kovimmatkin kolhut. Te kuulutte toisillenne. Älkää antako minkään tai kenenkään tulla teidän väliin. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa"

Aleksi päättää puheensa koskettavaan lainaukseen Raamatusta. Kaikki taputtavat. Aleksi kiittää ja istuu alas. Olin näkeväni tuon pyyhkivän kyyneleen silmäkulmastaan. Söpöä. Sitten ruoat onkin saatu syötyä ja on aika siirtyä juhlasaliin, jossa minä ja Joonas tanssisimme ensimmäisen tanssin.

---

Joonas

Tätä hetkeä olen odottanut siitä asti kun aloimme Nikon kanssa seurustelemaan. Muut vieraat asettuvat tanssilattialle niin, että minä ja Niko olemme keskellä. Sitten Joel menee pienelle lavalle, joka on tanssilattian takana, ja ottaa kitaran. Olin yllättynyt. En odottanut, että Joel laulaisi biisin, jonka olimme valinneet häätanssiimme. Kyseessä on siis minun ja Nikon biisi: All of me. Joel istuu tuolille mikrofonin eteen ja säätää sitä vähän. "Ja nyt hääpari tanssii ensimmäisen tanssin" hän ilmoittaa ja alkaa soittaa ja laulaa. Minä otan Nikoa kiinni vyötäröltä ja Niko asettaa kätensä olkapäilleni. Alamme tanssia hiljaa. Katsomme toisiamme silmiin ja kaikki muu sulkeutuu pois. Keskityn vain musiikkiin ja siihen että olen siinä Nikon kanssa. Vain minä ja Niko. Aina ja ikuisesti. Kunnes kuolema meidät erottaa. Niinhän me olemme nyt luvanneet. Kuuntelen Joelin laulua kuitenkin edelleen lumoutuneena Nikosta.

"What would I do without your smart mouth?
Drawing me in, and you kicking me out
You′ve got my head spinning, no kidding
I can't pin you down