Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 25: Anna mun mennä

Joonas

Kävelen katua pitkin kyyneleet silmissä. Mitä olen mennyt tekemään? Minä olin sanonut todella pahasti Nikolle. Sen lisäksi olin vielä jättänyt hänet. Hänen sydämensä särkyi varmasti. Pääsen kotiin ja potkin kengät jalasta. Minun piti viedä Niko romanttisesti syömään mutta tästä tuli kaikkea muuta kuin romanttista. Menin keittiöön. Minun oli pakko rangaista itseäni. Laitoin veitsen kaulalleni. Halusin vain kuolla. Viime hetkellä kuitenkin muutin mieleni ja vedin vain ranteet auki. Ne on vedetty auki liian monesti. Ranteeni ovat pian pelkkää arpea. Ei minua kiinnosta vaikka koko kroppani olisi täynnä arpia. Kaikki kuitenkin jo tietävät, että viiltelen.

---

Niko

Istun kadulla kaatosateessa nojaten rakennuksen seinään. Kyynärsauvat ovat maassa vieressäni. Minulla on päällä pelkkä kauluspaita ja farkut. Ne olivat nyt läpimärät. Hiukseni olivat olleet siistillä nutturalla, mutta sade oli saanut nutturan aukeamaan. Ei minua kiinnosta enää mikään. Minulla ei ole enää Joonasta. Ilman Joonasta elämältäni puuttuu merkitys. Kyyneleet vain valuvat poskiani pitkin. Mietin sitä mitä Joonas oli sanonut. Se todella sattui. Me olimme luvanneet olla ikuisesti yhdessä. Mutta nyt se on ohi. Painan pääni polviin ja alan vain itkeä. Olen kyllä säälittävä ihminen. Hytisen kylmästä. Mutta minua ei kiinnosta vaikka kuolisin tähän paikkaan. Olen iloinen ettei siitä mene ketään ohi koska en halua että kukaan tulee kysymään onko kaikki hyvin tai jotain sellaista. En halua että kukaan näkee minua tällaisena.

---

Olli

Kävelimme Aleksin kanssa sateista katua pitkin. Minä pidin isoa sateenvarjoa meidän molempien päällä. Äkkiä Aleksi pysähtyy. "Mikä tuli?" kysyin. "Onks toi Niko?" Aleksi sanoo. Katson samaan suuntaan kuin hän. Hän oli oikeassa. Siellä Niko istui maassa eikä näyttänyt ollenkaan välittävän sateesta. Kävelimme lähemmäs. "Niko ootko sä kunnossa?" Aleksi kysyy. Niko nostaa päänsä polvista. "N-no m-miltä näyttää?" hän sanoi. Vaikka hän on muutenkin märkä hänestä näki, että hän on itkenyt. "Mitä on tapahtunut ja miks sä istut täällä sateessa? Ja missä Joonas on?" kysyn. Kun mainitsen Joonaksen, Niko alkaa taas itkemään. "Onko sille sattunut jotain?" Aleksi kysyy hieman huolissaan. "E-ei" Niko vastaa. "No mitä sit on käynyt?" Aleksi jatkaa. Niko ei sano mitään. Itkee vaan. "Hei ihan rauhassa. Kerrot sitten kun oot valmis" sanon. Sitten minä ja Aleksi menemme sivummalle puhumaan, jotta Niko ei kuule. "Mitä me tehään?" Aleksi kysyy. "Ei me voida sitä tohon jättää. Sehän saa keuhkokuumeen" sanon. Aleksi on samaa mieltä. Palaamme Nikon luo. Autamme hänet ylös ja alamme taluttaa häntä kohti asuntoamme. Päästyämme sisään autoin Nikoa vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Meidän on vaikea saada selkoa mitä on käynyt, koska Niko ei puhu mitään. Hän vain itkee holtittomasti. Vihdoin Niko kuitenkin saa itkunsa itkettyä. "Kertoisitko sä nyt mitä on käyny?" kysyn Nikolta. Hän niistää nenänsä ja nielaisee. "Meille tuli riitaa Joonaksen kanssa ja sit se....se jätti mut" hän sanoi. "Jätti? Joonas? Oikeesti?" Aleksi kysyy. Niko nyökkää. Kyyneleet alkavat taas valua hänen poskilleen. "Ja...s-se sano et ehkä sen ois pitäny e-ettiä j-joku parempi" Niko sanoi ja alkoi taas itkeä. Aleksi istui tämän viereen ja halasi häntä. "Joonas ei varmasti tarkottanu tota" hän sanoi. Niko vain itki. Aloin miettimään Joonasta. Onkohan hän kunnossa? "Aleksi mä meen kattoo missä Joonas on niin jää sä tänne Nikon kanssa" sanoin. Aleksi nyökkäsi ja jatkoi Nikon lohduttamista. Lähdin ajamaan Joonaksen ja Nikon asunnolle. Päästyäni rappuun koputin oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. "Joonas? Ootko sä siellä? Mä täällä, Olli" huusin. Kului vähän aikaa. Sitten ovi avautuu ja Joonas kurkistaa ulos. Hänkin on itkenyt. "Mitäh sä täälLä teet?" hän kysyi. Hän oli humalassa. "Ootko sä kännissä?" kysyn vaikka tiedän jo. "No eN tOdElLaKaAn!" Joonas sanoo. "Mä tulin kattomaan ootko sä kunnossa" sanoin sitten. "No ooN kunNossah, voit lähteE nyt" Joonas sanoi ja oli vetämässä ovea kiinni mutta laitoin jalkani väliin. "Miks sä teit niin Nikolle? Mä luulin että sä rakastat sitä" kysyin. Joonas on hetken hiljaa. "En mÄ tiEdä mikÄ mu-hun meNi. Mut haluUn olla n-yt rauhaSsa" hän sanoi ja yritti taas sulkea ovea mutta turhaan. "Voinko mä tulla sisään. Jutellaan vähän?" kysyin. Joonas ei vastannut. Kyynel valui hänen poskelleen. "Mä tiedän että sä et tarkottanu loukata Nikoa sillä tavalla" sanoin. Lopulta Joonas päästi minut sisään. Silloin näin pojan ranteet. "Joonas sun piti lopettaa toi" sanoin. Joonas vain katsoi poispäin. Hän hoipersi olohuoneeseen. Menin hänen perässään. Olohuone oli kuin pommin jäljiltä. Sohvapöytä oli täynnä kaljatölkkejä. "Ei helvetti Joonas" huokaisen. "Mmitäh?" tämä kysyy. "Sä oot saanu kauhean sotkun aikaan" sanon. Joonas katsoo minuun kuin ei ymmärtäisi ollenkaan mitä puhun. Hän yrittää istua sohvalle mutta istuu hiukan ohi ja mätkähtää lattialle. "Ai shaathanagh!" hän mumisee. Sitten hän nousee ja tällä kertaa pääsee sohvalle. Hän ottaa pöydältä yhden kaljatölkin, jota ei oltu vielä avattu ja yrittää avata sitä. "Eiköhän sä oo juonu jo ihan tarpeeks" sanon ja nappaan tölkin pois. "No en olehh!" Joonas väittää vastaan ja hapuilee tölkkiä. Vien tölkin pois. Kun tulen takaisin, huomaan, että Joonas tutkii tyhjiä tölkkejä ilmeisesti siinä toivossa, että löytäisi lisää juotavaa. "Noniin herra Porko sulla taitaa olla nukkumaanmeno aika" sanon ja alan taluttaa Joonasta makuuhuoneeseen. "Mhiks shä mut thänne vieth? En mä haluuh panna sua vaik oonkhi tavallaa vapaa nyth" Joonas sanoo. Tekee mieli nauraa hänelle. "Nyt Porko nukkumaan" sanon ja peittelen tämän sänkyyn. "Ei mua vä- " Joonas aloittaa mutta sammuu kesken lauseen. Jätän hänet huoneeseen nukkumaan ja menen siivoamaan sotkuja. Kun olen saanut siivottua laitan Aleksille viestiä.