Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 92: Nolottaa

Joel

Heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn. "Ai vittuh" mumisin ja hieroin naamaani. Ei mitään muistikuvia mitä eilen tapahtui. Sitten alkoi oksettaa. Onneksi sängyn vieressä oli ämpäri. Nappasin sen ja oksensin. Silloin Tommi tuli huoneeseen. Hän otti ponnarin ranteestani ja laittoi hiukseni kiinni ettei niihin mene oksennusta. Oksensin vielä vähän ja sitten laitoin ämpärin pois. Tommi antoi minulle buranaa ja vesilasin. "Haluisitko kertoo mulle miks joit niin paljon eilen?" Tommi kysyy. Mietin hetken. En tiedä haluanko kertoa. Nyökkäsin kuitenkin. "Mä...mul oli jotenki vaa paska fiilis niiden hautajaisten jäljiltä ja sit halusin vaa nollata ajatuksia" sanoin. Käänsin katseeni syliini. Tuntui pahalta kun Tommi oli huolestunut niin paljon minun takiani. Tommi halasi minua. Painoin pääni hänen rintaansa vasten. Tommi hipsutti hiuksiani. "Anteeks" sanoin ja yksi yksinäinen kyynel vierähti poskelleni. Tommi pyyhki sen pois. "Joel rakas ei se mitää. Tärkeintä on että sä oot nyt kunnossa" hän sanoo. Nojasin Tommiin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. En vieläkään ymmärrä miten olen ansainnut hänet elämääni. En minä ansaitse ketään näin täydellistä. Olen kyllä ollut monesti parisuhteessa mutta olen pilannut kaiken. Tai sitten kumppanini ovat vain löytäneet toisen ja jättäneet minut. Mutta haluan että minun ja Tommin suhde kestäisi. "Mä rakastan sua" mumisin. "Mäki sua" Tommi sanoi ja pussasi minua poskelle. Hymyilin. Päänsärky ei ole vieläkään täysin kadonnut. Suljen silmäni ja vain nautin että sain olla siinä Tommin sylissä.

---

Olli

Aleksin hautajaisista lähtien olen vain maannut sängyssä. Ei ole energiaa nousta ylös. Ei huvita tehdä mitään. Ei edes syödä. Hoitaja tuli huoneeseen. "Olli ootko sä sairas vai minkä takia sä et oo noussut sängystä niiden hautajaisten jälkeen" hän kysyi. "Mhh" mumisin. Ei huvita edes puhua. Hoitaja tuli viereeni ja koetti otsaani. "Ei tunnu kuumalta. Onks sulla huono olo?" hän kysyy. On, ihan vitun huono olo. Mutta ei fyysisesti vaan henkisesti. En kuitenkaan sanonut mitään ääneen. "Olli sun pitää syödä jotain. Sun keho tarvitsee energiaa" hoitaja sanoi. "Mhh" mumisin ja käperryin peittoon ja käännyin selin hoitajaan. "Olli sä tiiät et sä et voi maata sängyssä ikuisesti" hoitaja sanoi. "Kyllä mä voin" sanoin. "Olli, mä vien sut nyt puhumaan psykiatrin kanssa. Tää ei voi jatkua näin" hoitaja sanoi. Pistin vastaan mutta lopulta löysin itseni istumasta psykiatrin huoneesta. Pian hän tuli sisään. "Noniin Olli voisitko sä kertoa miten me voitas auttaa sua että sun olo parantuis?" hän kysyy. Yritin niellä kyyneleet mutta lopulta en enää pystynyt. "Ei kukaan voi auttaa mua" sanoin. "Mä ymmärrän että susta tuntuu nyt tolta mut kyllä sä selviit ku yrität vaan. Läheisen menettäminen on aina raskasta" psykiatri sanoi. Painoin pääni ja pyyhin kyyneleitä. Noloa alkaa itkemään tällä tavalla. Mutta ehkä jutteleminen tosiaan auttaisi. "A-aleksi oli mulle kaikki kaikessa. Mä rakastin sitä mun sydämen pohjasta" sanoin. Psykiatri vain kuunteli ja kirjoitti silloin tällöin jotain muistiin. "Kun Aleksi kuoli...musta tuntu et osa musta kuoli sen mukana" sanoin. "Ja sit siellä hautajaisissa kun mulle kongretisoitu se et Aleksi on oikeesti poissa....mä vaa romahdin. Musta tuntuu et en pysty elää normaalia elämää ilman Aleksia" jatkoin. Puhuin kauan. Se tuntui oudolta mutta toden totta vapauttavalta, kun sai kertoa ajatuksistaan jollekin, joka ei varmasti kerro muille. Ehkä tämä tosiaan auttaa. Olin siellä ainakin tunnin. Sitten hoitaja tuli hakemaan minut. Pääsin takaisin omaan huoneeseen ja minulle tuotiin ruoka. Yritin parhaani mukaan saada sen alas.

---

Tommi

Joel on nukahtanut uudelleen. Ei se oikeastaan haittaa. Hänellä oli aika paha darra. Päätin tehdä ruokaa sillä välin kun tuo blondi veteli sikeitä. Ei hänen kovinkaan kauaa kannata nukkua, koska sitten hän ei saa unta yöllä. Päätin tehdä ruoaksi pastaa ja jauhelihakastiketta. Laitoin veden kiehumaan ja kävin katsomassa Joelia. Poika oli kääriytynyt peittoonsa ja hänestä näkyi vain blondi hiuspehko. Menin takaisin keittiöön jatkamaan ruoanlaittoa. Kun ruoka oli valmista menin herättämään Joelia. "Joel, ruoka on valmista. Tuu syömään jooko" sanoin ja silitin hänen hiuksiaan. "Mhh" Joel mumisi unisena. Hän kuitenkin nousi ylös ja laahusti keittiöön. Laitoin ruokaa kahdelle lautaselle ja annoin toisen Joelille. Hän alkoi syödä sitä heti. "Hyvä et maistuu" sanoin ja naurahdin. "Onks yhtään helpottanu olo?" jatkan. Joel nyökkäsi. Istuin itsekin alas ja aloin syömään. Syömisen jälkeen siivosimme astiat pois. "Katotaaks vaik joku leffa ku ei täs varmaa jaksa tehä muutakaa" ehdotin. "Vaikka" Joel sanoi. Menimme olohuoneeseen. Laitoin telkkarin päälle ja menin Netflixiin. Selailimme sitä hetken mutta löysimme sitten kiinnostavan oloisen leffan. Joel asettui syliini ja minä silitin hänen hiuksiaan kun katsoimme elokuvaa. Elokuva oli yllättävän hyvä. Kun se loppui, huomasin Joelin nukahtaneen syliini. Hän tuhisi söpösti ja hänen suustaan valui vähän kuolaa. En viitsinyt liikkua siitä, koska Joel heräisi siihen. Silitin vain hänen pehmeitä hiuksiaan ja hymyilin. Joel hymyili unissaan. Taisin lopulta itsekin nukahtaa siihen sohvalle.

---

Joonas

Olemme Nikon kanssa vain koko päivän maanneet ja nauttineet toistemme seurasta. Ei ole tehnyt mieli tehdä mitään hautajaisten jälkeen. Suunnittelimme vielä katsovamme lempi sarjaamme illalla. Niko oli lähtenyt ostamaan herkkuja sitä varten. Minä istun sohvalla ja selaan Nikon Instagramia. En tiedä miksi. Olenhan nähnyt jokaisen kuvan yli sata kertaa. Silmiini osui kuva, jossa Niko poseeraa ilman paitaa. Väkisinkin alkaa tulla himoja kun katson hänen täydellistä vartaloaan. Pian tunnenkin housujen alkavan puristaa. Voi vitun vitun vittu. Miksi olen näin herkkä tällaiselle? Nikolla menisi vielä jonkin aikaa. Olo muuttuu koko ajan vain tukalammaksi. En millään kestäisi siihen asti, että hän tulee kotiin. Ei kai tässä muu auta kuin hoitaa homma oman käden kautta. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tehnyt näin. Ei ole ollut tarvetta kun minulla on ollut ihana poikaystävä, jonka kanssa hoitaa homma. Mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Menen vessaan ja lukitsen oven ihan vain varmuuden vuoksi. Olisi noloa jäädä kiinni, vaikka eihän siinä mitään noloa ole. Mutta kyllä minua silti hävettäisi jos Niko yllättäisi minut runkkaamasta. Istun pöntön päälle ja riisun housut. Otan miehuudestani kiinni ja vedän muutaman pienen vedon. Suljen silmäni ja nojaan taaksepäin samalla hyväillen itseäni. "Mhh" päästän suustani. Vittu kun tuntuu hyvältä vaikka Niko on kyllä paljon parempi. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman hiljaa siltä varalta että Niko tulisi kotiin. Nopeutin käteni liikettä. Puren huultani tukahduttaakseni huokaisut. Toinen jalkani alkaa väristä. Alan olla jo todella lähellä. Nopeutin koko ajan enemmän. Selkäni kaartuu nautinnosta. Lopulta hyvän olon aalto vyöryi ylitseni. "Mhhaahh!" huudahdin kun laukesin rajusti omalle kädelleni. Tasaan hetken hengitystä ja menen sitten pesemään kädet. Puen housut takaisin jalkaan ja poistun vessasta. Jähmetyin nähdessäni Nikon seisovan eteisessä. "Moi" Niko tervehti. Hän oli jo riisunut takin ja kengät joten luultavasti hän oli kuullut puuhani. Tai ainakin sen lopun. Punastuin rajusti ja ryntäsin makuuhuoneeseen paiskaten oven kiinni. Hautauduin peiton alle. Nolottaa ihan helvetisti vaikka eihän minun tarvitsisi tätä hävetä. Painan kasvoni tyynyyn. Tunnen kyyneleet silmissäni. Kului hetki ja sitten kuulin koputuksen ovella jonka jälkeen se aukesi. "Joonas?" Niko kysyi varovasti. Sängyn reuna painui vähän alemmas kun hän istui sen laidalle. "Heii, muru ei siin oo mitään pahaa" hän sanoo ja silittää olkapäätäni. "Mhh" mumisen ja käperryn sikiöasentoon. "Ei sun tartte hävetä. Ei tos oo mitään noloo" Niko sanoo. Hän yritti ottaa peiton pois päältäni mutta vedin sen takaisin. Kyyneleet valuvat poskilleni. Yritän peittää itkuni mutta sitten päästän haluamattani niiskauksen. "Joonas ei se oo noin vakava asia" Niko sanoo. "Kyl mäki oon tehny niin muutaman kerran. Joskus ihmisille vaan tulee semmonen tarve. Ei sille voi mitään" hän jatkaa. Silloin alkaa nolottaa vielä enemmän, koska muistin miksi minulla alkoi seisoa. Siis onhan Niko nyt ihan helvetin hyvännäköinen ja aivan vitun kuuma mutta silti. Onneksi hän ei tiedä siitä. Se jos mikä olisi noloa vaikka hän onkin poikaystäväni. Tulen viimein pois peiton alta. Pyyhin kyyneleet ja halaan Nikoa. Hän kiertää kätensä ympärilleni. Miten Niko saakin oloni aina paremmaksi oli kyse sitten mistä vaan? "Niko mä rakastan sua" sanon. Niko ei vastaa mitään vaan painaa pusun hiuksiini.

---

Joo en kommentoi tätä lukua. 🥲 Oikein hyvää joulua kaikille koska tähän kirjaan ei varmaa tuu lukua enää ennen jouluu. Mut one shot kirjaan tulee joku joululuku. :) JA KEIKAT ON ENS VIIKOLLA ÄÄÄÄÄ ❤️😭Ja toivottavasti ette saanu traumoja Joonaksen pikku sessiosta...eiks me kaikki runkata ku ollaa yksin kotona? :D
Oon muute aatellu et 100. luku vois olla vika mut en oo varma viel. Ja ens luvussa on semi iso timeskip.

Sanoja: 1317