Luku. 85: "VITUN VITUN VITTU!!"

315 23 8
                                    

TW: Verta

Joel

Havahduin sohvalta Tommin sylistä. Vittu. Olimme molemmat nukahtaneet. Kello oli jotain viisi aamulla. Saatana. Sitten huomasin että Olli ei enää ollut sohvalla. "Voi saatanan perkeleen helvetin vittu!" ajattelin mielessäni. Olimme luvanneet Joonakselle että pidämme hänestä huolta. Nousin salamana ylös. "Vittu Tommi herää meidän pitää löytää Olli!" karjun ja ravistelen Tommia. Hän havahtuu heti ja nousee ylös. Katsomme koko kämpän läpi. Viimeiseksi menen kylpyhuoneeseen. Aluksi luulin senkin olevan tyhjä, mutta sitten näen Ollin jalat, jotka pilkottavat suihkuverhon takaa. Lattialla on ihan helvetisti verta. "VITUN VITUN VITTU!!" huudan ja riennän hänen luokseen. Hänellä on veitsi kädessä. Hän on vetänyt viillon kaulaan. Nyt myös Tommi on löytänyt tiensä kylpyhuoneeseen. Hän lähtee äkkiä soittamaan ambulanssia kun minä huutoitken ja painan Ollin haavaa pyyhkeellä ettei se vuotaisi niin paljon. Hän taisi osua valtimoon. "Olli pliis kiltti koita kestää! Apu on tulossa" huudan. Voimani alkavat loppua mutta en aio antaa ystäväni vuotaa kuiviin. "VITTU OLLI SÄ ET KUOLE NYT!!" huudan. Pyyhe on jo aivan veressä. Pian ensihoitajat tulevat. "Sä voit nyt siirtyä" toinen heistä sanoo. Päästän irti Ollista ja toinen ensihoitaja alkaa samantien painamaan haavaa ettei se pääse taas vuotamaan. Minä olen niin shokissa että vain istun ja tuijotan verisiä käsiäni. Tommi auttaa minut ylös ja taluttaa pois kylpyhuoneesta. Pesen käteni keittiössä ja Tommi taluttaa minut sohvalle. Alan itkemään hänen olkapäätä vasten. Tommi on vain hiljaa ja silittää selkääni. Pian ensihoitajat kuljettavat Ollin ulos asunnosta ja ambulanssiin. Me menisimme perässä autolla. Itken koko ajan kun Tommi ajaa sairaalalle. Siellä meille kerrottiin että Olli on kiidätetty leikkaukseen ja sinne on hälytetty verisuonikirurgi korjaamaan Ollin kaulan verisuonia. Tilanne on kuulemma todella vakava ja Olli on menettänyt paljon verta. Mitä jos löysimme hänet liian myöhään? En tiedä kuinka kauan hän ehti maata siellä kaula auki. Itken hysteerisesti Tommin syleilyssä. "Shh Joel rakas Olli selviää kyllä. Se on sitkee jätkä" hän lohduttaa. Olli ei saa kuolla nyt.

---

*Timeskip pari tuntia*

Tommi

Istun edelleen sairaalan odotushuoneessa. Joel oli viety juttelemaan psykiatrin kanssa. Ihan hyvä juttu. Onhan se nyt ihan helvetin traumatisoivaa löytää oma ystävä makaamasta verisenä kylpyhuoneesta. Minullekin oltiin tarjottu kriisiapua mutta en koe tarvitsevani sitä. Ainakaan vielä. Olli oli edelleen leikkauksessa. Toisaalta se on ehkä hyvä merkki. Kirurgit tekevät varmasti kaikkensa että Olli selviää. Tuntuu pahalta. Olimme luvanneet pitää Ollista huolta ja nyt hän makaa leikkauspöydällä henkihieverissä. Kului ainakin kolme tuntia ennen kuin lääkäri vihdoin tuli luokseni. Olin saanut nukuttua noin tunnin. "Mikä tilanne?" kysyin. "Saimme verenvuodon hallintaan ja Ollin tila on nyt toistaiseksi vakaa. Hän on nyt teho-osastolla" lääkäri sanoi. Olin helpottunut. Olli on ainakin toistaiseksi elossa. Seurasin lääkäriä huoneeseen, jossa Olli makasi. Hänen kaulassaan oli side. Hän oli hengityskoneessa. "Jos kaikki menee hyvin häntä voidaan alkaa herättelemään jo huomenna" lääkäri sanoi. "Olli kävi todella lähellä kuolemaa. Mutta hän pääsi onneksi ajoissa hoitoon" hän lisäsi. Onneksi Olli ehdittiin pelastaa. Tilanne näytti aika pahalta siellä kylpyhuoneessa kun häntä elvytettiin useita minuutteja. Katsoin Ollia. Toivottavasti tästä ei jää hänelle mitään pysyvää. Meidän olisi pitänyt pitää hänestä paremmin huolta. Mutta eihän tämä syyllistäminen auta mitään. Juuri silloin ovi aukeaa ja Joel tulee sisään. Hänen silmänsä olivat turvonneet ja punaiset ja hän näytti muutenkin kaikin puolin surkealta. Hän istui viereeni ja katsoi Ollia. Laitoin käden hänen ympärilleen ja silitin hänen olkapäätään. "Ollilla on kaikki hyvin nyt. Sitä vaa pidetään unessa huomiseen asti" sanoin. Joel nyökkäsi ja niiskaisi. "Sä tavallaan pelastit Ollin hengen. Tai siis sä teit kaikkes et se ei vuoda kuiviin. Lääkärit sano et Olli kävi tosi lähellä kuolemaa" sanoin. "Helpottiko se jutteleminen?" kysyin. Joel nojasi minuun. "Mm vähän" hän sanoo. Silitin Joelin hiuksia rauhallisesti. Hetken päästä kuulin tuhinaa. Joel raukka. Hän taisi väsähtää. Minuakin väsytti, joten suljin silmäni ja toivoin että saisin edes muutaman tunnin unta siinä epämukavalla penkillä.

---

Joonas

Heräsin siihen että puhelimeni soi. Katsoin soittajan. Se oli Tommi. Mitä vittua se minulle tähän aikaan soittaa? Kello on puoli kahdeksan aamulla. No, se selviää vain yhdellä tavalla. Vastaan puhelimeen. "Paras olla ihan vitun tärkeetä asiaa ku piti soittaa tähän aikaan" sanoin puhelimeen vittuuntuneena. "No aattelin et teidän on hyvä tietää yks juttu. Olli yritti taas itsaria" Tommin ääni kuuluu puhelimen toisesta päästä. "Mitä vittua?! S-siis onks se kunnossa? Mit- mitä tapahtu?" änkytän. "No on se nyt. Se oli viiltäny kaulan auki ja se vuos aika vitusti verta" Tommi kertoi. Olin järkyttynyt. "Tää on tavallaan meidän vika ku...mä ja Joel nukahdettiin sohvalle ja Olli oli siinä ajassa kerenny mennä kylppäriin veitsen kaa ja nii.." Tommi sanoi. "Ei älkää syyttäkö itteenne" sanoin. Lopetimme puhelun. Niko nukkui edelleen vieressäni. Painan kasvot tyynyyn ja itken. Voi Olli miksi teet näin itsellesi? Hän oli kuulemma käynyt todella lähellä kuolemaa. Niko taisi herätä itkuuni. "Joonas? Heii mikä on?" hän kysyy. Käännyin Nikoon päin. "O-olli...se teki sen taas" sanoin. Niko veti minut halaukseen. Itken hänen rintaansa vasten. "Shh muru kaikki on ihan hyvin. Olli saa varmasti nyt apua kun se on jo tehny noin niin monta kertaa" hän sanoo. Toivottavasti. Tämä ei voi jatkua näin. Ei kukaan meistä voi vahtia Ollia 24/7. Pikkuhiljaa aloin rauhoittua. Pyyhin kyyneleitä. Niko silittää tukkaani. "Kaikki on hyvin" hän kuiskasi.

---

Joel

Heräsin Tommin sylistä. Olimme edelleen sairaalassa. Tommi oli jo hereillä. "Huomenta" hän sanoo huomattuaan että olen hereillä. "Huomenta" vastaan haukotellen. "Soitin Joonakselle äsken" Tommi sanoi. "No mitäs se?" kysyin. "Ei mitää. Oli aika järkyttyny ja sano et ne lähtee ajamaan Helsinkiin niin pian ku pystyy" Tommi sanoo. Nyökkään. Käännän katseeni Olliin. Hän vain makaa rauhallisen näköisenä. Silloin hoitaja tuli huoneeseen. "Ai huomenta. Ollia voidaan luultavasti alkaa pian herättelemään. Lääkärin pitää vain vielä tutkia hänet" hän sanoo. Nyökkäämme. Lääkäri tulikin pian. Hän tutkii Ollia hetken. "Hyvältä näyttää. Hemoglobiinikin on melkein jo normaali" hän sanoo. Hoitaja otti Ollin tipan pois ja vaihtoi sen toiseen. "Nyt häneen ei mene enää mene unilääkkeitä. Hänen pitäisi herätä ihan pian" lääkäri sanoi. Otin Ollin kädestä kiinni. "Olli, Joel tässä. Kuuletko sä mua?" sanoin. Ei tapahtunut mitään. Hetken oli hiljaista. Sitten tunsin puristuksen kädessäni. "Olli?" kysyin. Olli avasi varovasti silmät. "Mhh" hän mumisi. "Olli, kaikki on ihan hyvin. Sä oot sairaalassa. Älä yritä puhua. Sulla on hengitysputki kurkussa" lääkäri sanoi. "Mä otan tän nyt pois" hän jatkoi ja veti putken pois Ollin kurkusta. Olli alkoi yskimään. "M-mitä t-tapahtu?" hän kysyi. "Sä yritit taas itsemurhaa" Tommi sano. Olli käänsi katseensa pois. Kuulin hiljaista nyyhkytystä. Käänsin hänen päänsä takaisin ja pyyhin kyyneleen tämän poskelta. "Shh. Tärkeintä et sä oot nyt kunnossa. Ja nyt sua autetaan. Jos sä vaan otat avun vastaan" sanoin. Olli nyökkäsi. "Pääset puhumaan psykiatrin kanssa heti kun olet toipunut tarpeeksi" lääkäri sanoi. Olli nyökkäsi. "Mutta nyt sinun täytyy levätä. Sulla on iso leikkaus takana ja menetit paljon verta" lääkäri sanoi. Olli oli vain hiljaa. Silitän hänen hiuksiaan. "Olli miks sä teit näin itelles?" Tommi kysyy. "Noku mä en vaa kestäny enää. Halusin vaa pois. Mut en näköjää saa ees henkee pois iteltäni" Olli sanoo ja purskahtaa itkuun. "Shh Olli ei mitään hätää. Ei me haluta et sä teet jotain tommosta itelles. Tääl on ihmisiä jotka auttaa sua. Sä selviit kyllä jos vaan ite uskot siihen" sanoin ja halasin häntä. Irrottauduin ja katsoin Ollia silmiin. "Lupaa että et enää ikinä tee tommosta. Et tiiäkkää miten vitun paniikissa mä olin ku löysin sut sieltä kylppäristä" sanoin kyyneleet silmissä. "M-mä en voi luvata mitää..." Olli sanoi hiljaa. "Sun on pakko" sanoin. Otin Ollin kädestä kiinni. "M-mä yritän.." Olli sanoo. Halaan häntä vielä kerran.

---

Olipas verinen luku taas vaihteeks. Montakohan kertaa oon jo meinannu tappaa Ollin täs tarinas. 😃 No mut toivottavasti kukaa ei saa traumoja. Kiitos ja hei.

Sanoja: 1243

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now