Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 51: "JOONAS"

Niko

Heräsin parvekkeen lattialta. Vaatteemme lojuvat ympäri ämpäri parveketta. Oli mennyt ilmeisesti lujaa viimeyönä. Sitten huomasin että Joonas on kadonnut. Voi vittujen vittu taas. Laitoin nopeasti bokserit jalkaan ja menin sitten sisään katsomaan mikä meininki siellä on. Jätkät olivat onneksi heränneet. "Oliko kivaa siel "röökillä"" Joel vittuilee. Voi saatana ei nyt jaksaisi. "Ei nyt Joel. Joonas on kadonnu" sanon. Silloin kaikki alkavat nauraa. Niin minäkin vähän. "Jumalauta taas!" Olli räkättää. "Mä oon huolissani. Sen vaatteet on tääl edellee" sanon. Kaikki hiljenevät. "Voi vittu jos se on lähteny alasti tonne ni meidän maine voi olla vaarassa" Joel sanoo. "Tarkotat varmaan et Joonas voi olla vaarassa" Tommi huomautti. "J-joo tietenki" Joel sanoo. Me muut nauramme taas. Sitten Tommi komentaa kaikki pukemaan päälle, jotta voimme lähteä etsimään Joonasta. Ajoimme ihan lähistöllä koska ajattelimme että Joonas ei ole päässyt pitkälle koska hän oli kännissä ja sen lisäksi hänellä oli ollut minun kanssani pieni sessio.

---

Joonas

Makasin puskassa edelleen. En pääse ylös koska minulla on niin huono olo. Näen enää sumeasti. Olen ihan kylmissäni. Suljen silmäni. Entä jos vain nukkuisin pois. Miten vitussa edes päädyin parvekkeelta tänne puskaan. Tärisen. Niin kylmä minulla on. Tulen varmasti kipeäksi. Sitten oksennan taas. Voi kunpa joku tulisi pian. En kestä enää kauaa. Puskan oksat olivat raapineet naarmuja kehooni. Kyyneleet valuvat poskilleni. Käperryn sikiöasentoon ja puristan silmäni kiinni. Sitten kuulen auton äänen. Ovet paukkuvat. "JOONAS!!" joku huutaa nimeäni. En jaksa avata silmiä enkä kääntyä jotta näkisin kuka minua huusi. Kuulen juoksuaskelia jotka lähestyvät. "Joonas ootko kunnossa?" joku kysyi. En jaksa vastata. Tunnen kuinka joku nostaa minut syliinsä. Kierrän vaistomaisesti käteni tuon niskan taakse ja painan pääni tuon olalle. Haistan tutun tuoksun. Raotan hiukan silmiä ja näen tutut hieman laineilla olevat ruskeat hiukset. Purskahdan itkuun kun tajuan että olen Nikon sylissä. "Shh kulta ei hätää" kuulen tutun äänen. Alan itkeä vain enemmän. Niko kantaa minut autoon ja siellä ympärilleni kiedotaan viltti. Minä vain tärisen ja itken Nikon sylissä pää haudattuna syvälle tämän rintaa vasten. "Joonas kaikki on hyvin. Mä oon tässä. Oot turvassa nyt" Niko sanoo ja silittää päätäni. Auto alkaa liikkumaan. Pian se pysähtyy ja minut nostetaan taas. Niko kantaa minut ylös portaita asuntoon ja suoraan kylpyhuoneeseen. Olen vain itkenyt koko tuon ajan. Tunnen lämmintä vettä kehollani. Niko alkaa varovasti pestä minua. Sen jälkeen hän käärii minut pyyhkeeseen ja jättää pöntölle istumaan. Pian hän palaa mukanaan vaatteita. Hetken päästä minulla on taas lämpimät vaatteet päällä. Sitten Niko kantaa minut sohvalle jossa saan taas viltin päälleni. Olen niin uuvuksissa että käyn vain makaamaan sohvalle ja suljen silmäni. Tunnen kuinka Niko tulee viereeni ja ottaa minut lusikkaan. Hymyilen ja sitten alan vaipua uneen.

---

Niko

Nukuimme Joonaksen kanssa muutaman tunnin. Joonas nukkui vielä. Hän tuntui kuumalta. Laitoin käden hänen otsalleen. Se oli ihan kuuma. Hain kuumemittarin ja kohotin Joonaksen kättä varovasti saadakseni sen hänen kainaloonsa. Joonaksella oli 38 astetta kuumetta. Ja sehän voi nousta vielä. Ei mikään ihme. Hänhän oli ilman vaatteita ulkona koko yön. Silloin Joonas alkoi heräillä. Hän raotti silmiään. "N-niko" hän sanoi heikosti. "Shh rakas lepää vaa" sanoin ja silitin hänen hiuksiaan. Joonas alkoi taas itkeä. "Heii, mikä tuli?" kysyin ja nostin hänet syliini istumaan. "Huono olo" Joonas itkee. "Voi sua. Tuon sulle särkylääkettä niin helpottaa" sanon ja menin hakemaan särkylääkepaketin keittiöstä. Autoin Joonasta nielemään yhden veden kanssa. Sitten peittelin hänet sohvalle. Hän nukahti nopeasti. Silloin muut jätkät tulivat sisälle. He olivat käyneet kaupassa sillä välin kun minä hoidin Joonasta. "Mikä tilanne tääl on?" Olli kysyy. "Joonakselle nous kuume. Annoin sille särkylääkettä ku se itki huonoo oloo" kerroin. Menimme keittiöön ja aloimme tekemään ruokaa Joonaksen nukkuessa sikeästi. Teimme tacoja. Siinä meni ainakin puoli tuntia. Sitten menin katsomaan onko Joonas hereillä. Ja olihan hän. "Mikä olo? Pystyisitkö syömään jotai?" kysyin. Joonas raotti varovasti silmiään. "En tiiä. Voin yrittää" hän kuiskasi. Koitin hänen otsaansa taas. Se tuntui todella kuumalta. Kuume varmaan nousee. Joonas raukka. Arvelin että Joonas ei halua syödä tacoja, joten tein hänelle voileivän. Autoin Joonaksen istumaan ja hän söi leivän varovasti. Annoin hänelle vielä vettä. "Kiitos rakas kun pidät musta huolta" Joonas sanoo ja nojaa minuun. Laitan käden hänen ympärilleen. "Tottakai mä pidän. Säkin pidit musta huolta kun mä olin kipee" sanoin. Joonas hymyilee väsyneesti. "Onko sulla mitää hajua miten sä päädyit sinne puskaan?" kysyin. Joonas pudisti päätään. "En muista mitää eilisestä illasta" hän sanoo. "No pakko myöntää et en mäkään" sanon ja naurahdan. Olimme juoneet kyllä aika reippaasti. "Voi vittu jos joku sai musta kuvan nii en kehtaa enää ikinä näyttää naamaani missää" Joonas sanoo ja hieroo naamaansa tuskastuneena. "En mä usko. Kyllä siitä ois jo Seiskassa tyylii" sanon ja taputan häntä olalle. Juuri silloin keittiöstä kuului kauhea rämähdys. Menin äkkiä katsomaan mitä oli tapahtunut. "Mitä vittua te riehutte täällä?" kysyin. Kävi ilmi että Joel oli ottanut lautasia kaapista laittaakseen ne pöytään eikä ollut huomannut Ollia takanaan. Joel oli sitten törmännyt Olliin ja molemmat olivat kaatuneet lattialle lautaset mukanaan. Mutta tärkeintä on ettei keneenkään sattunut mitä nyt muutama mustelma tuli. Eikä pari rikkoutunutta lautasta mitään haittaa. Siivosimme sirpaleet lattialta ja laitoimme lautaset pöytään. Viimein pääsimme syömään. Kurkistin vielä olohuoneeseen. Joonas nukkui jälleen. Hyvä vain. Hän tarvitsee lepoa. Lepäämisestä puheen ollen Joel oli Tommin mukaan saanut nukuttua ihan hyvin. Ehkä hän oli muutaman kerran herännyt painajaiseen mutta jatkanut sitten unia kun Tommi oli ottanut hänet lusikkaan.

---

Olli

Saimme tacot syötyä. Päätin että menen katsomaan Aleksia sairaalaan. "Hei jätkät mä lähen sairaalaan Aleksin luo" sanon. Muut vain nyökkäsivät ja alkoivat sitten ottaa kädenvääntö kisaa, joka oli ilmeisesti Joelin idea. Menin sairaalalle kävellen. Pääsin huoneen ovelle. Avasin sen. Siellä Aleksi makasi kuin kuollut. Menin hänen viereensä ja otin hänen kätensä omaani. "Kulta etkö sä vois jo herätä? Mul on ikävä" sanon. Muutama kyynel valuu taas silmistäni. Aleksi ei reagoi mihinkään. Silitän hänen poskeaan. "Mä antaisin mitä vaa että saisin nähä sun siniset silmät ja sen ihanan hymyn taas" sanoin. Aleksi vain makasi levollisen näköisenä. Mutta hänen vieressään oleva monitori päästi piippauksia tasaisesti. Se rauhoitti minua, sillä se kertoi, että Aleksi oli vielä täällä. Silloin lääkäri tuli sisään. "Ai sinä oletkin täällä. Voinkin kertoa Aleksin tilasta. Hän saattaa tulla viimeistään huomenna tajuihinsa. Ja luultavasti kohtaus johtui aivokasvaimesta" lääkäri sanoi. Nyökkäsin. Kyllä minä tuon viimeisen asian tiesin. "Onko se kasvain hyvän-vai pahanlaatuinen?" päätin kysyä. "Sitä ei tiedetä vielä. Otamme magneettikuvat kun Aleksi on tajuissaan" lääkäri sanoi. Nyökkäsin taas. Toivottavasti Aleksilla on kaikki hyvin. Ja jos se kasvain nyt on pahanlaatuinen niin olen hänen tukenaan ja teen mitä vain että hän paranee. Juuri silloin tunsin puristuksen kädessäni. "Aleksi?!" huudahdan. "Mhh Olli?" Aleksi kysyy tosi hiljaisella äänellä mutta ei kuitenkaan avaa silmiä vielä. "Joo, mä oon tässä rakas!" sanon. Aleksi saa kasvoilleen pienen hymyn ja raottaa silmiä vähän. "Olli" hän sanoo uudelleen. "Mis mä oon?" hän jatkaa. "Sä oot rakas sairaalassa. Sä sait jonku kohtauksen lentokoneessa. Oot ollu tajuttomana pari päivää" sanon ja pidän edelleen kiinni Aleksin kädestä. "Mä en muista muuta ku et tuli kauheen huono olo ja sit päässä pimeni" Aleksi sanoo. Sitten hän huomaa hieman punoittavat silmäni. "Ootko sä itkeny? Miks?" hän kysyy. "Mä olin vaa huolissani" selitin. Sitten lääkäri tutkii Aleksin. Kuulemma kaikki on ihan hyvin jos ei nyt lasketa sitä kasvainta. Magneettikuvat otettaisiin sitten kun Aleksi on saanut heräillä kunnolla. Aleksille tuotiin ruokaa. Hän oli varmasti nälkäinen kun oli ollut syömättä melko kauan. Arvaukseni osui oikeaan kun poika alkoi syödä makaronilaatikkoa kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Kun Aleksi oli saanut syötyä, hoitaja tuli huoneeseen. "Jos sä oot nyt saanu heräiltyä kunnolla niin voitaisiin alkaa valmistella sua magneettikuvaukseen" hän sanoi. Koska Aleksi on jo aikuinen, hänelle kuvaus tehtäisiin hereillä. Hän sai valita jotain musiikkia mitä huoneessa soitettaisiin, jotta hän pysyisi rauhallisena. Aleksille annettiin ilmeisesti rauhoittavaa lääkettä ja sitten häntä lähdettiin viemään magneettikuvaukseen. Minä jäin odottamaan huoneeseen. Siinä menisi kuulemma puoli tuntia ellei jopa yli.

---

Joonas

Heräsin kun kuulin meteliä keittiöstä. Oli liian heikko olo että olisin voinut nousta ylös katsomaan mitä tapahtuu. Ei minun onneksi tarvinnut sillä juuri silloin Niko tulee keittiöstä. "Ai sä oot hereillä" hän sanoo ja tulee luokseni. "Joo.... mitä te teette?" kysyn. "Ai, ei mitään ihmeellistä. Otettiin pieni kädenvääntö kisa" Niko sanoo. "Lalli tietysti voitti" sanoo puolestaan Joel, joka tukee nyt keittiöstä. Hänen perässään tulee Tommi, joka laittaa kätensä koukkuun näyttääkseen lihaksiaan. "No sä oot tommone siima ni ei sul oo mitää mahdollisuuksia Tomppaa vastaan" Niko vittuilee. Joel näyttää hänelle keskisormea mutta purskahtaa nauruun heti sen jälkeen. Se on kyllä totta ettei Tommia voi kukaan voittaa. Hän on voittanut ihan kaikki asiat. Esimerkiksi karting kisat. Äkkiä minuun iski taas kauhean huono olo. Suljin silmäni. "Joonas onko kaikki hyvin?" Niko kysyy ja laittaa käden otsalleni. En sano mitään. "Sun kuume varmaan nousee taas" Niko sanoo. "Me lähetään ni Joonas saa levätä rauhassa" Tommi sanoi ja hetken päästä kuulin oven menevän kiinni. Sitten tunsin kuinka minua nostettiin. Niko hivuttautui alleni ja otti minut rintansa päälle makaamaan. Hän veti vielä viltin päällemme. "Eikö sua pelota et mä tartutan sut?" kysyin. "Ei. Eikä mua haittais. Mä rakastan sua" Niko sanoi ja tunsin kuinka hän silitti hiuksiani. Hymyilin. "Mäki sua" sanoin ja painauduin kiinni Nikoon nukahtaen siihen pian. En vain ymmärrä miten olen ansainnut Nikon elämääni.

---

Uutta lukua taas! Ja hei! Särkänniemen keikkaan 24 päivää! Onks tääl muita ketkä on tulossa sinne? 🥰 Ite ootan sitä ihan sikana koska mul on ollu ikävä poikia ja keikkoja. ❤️🥺 Ei mulla muuta. <3

Sanoja: 1535