Luku. 14: Valoa tunnelin päässä

707 27 12
                                    

Joel

Katselin vierestä kuinka Tommi yritti elvyttää Joonasta. Hän ei saa kuolla! Olli piti käsiään ympärilläni. Itkin hysteerisesti. "Joonas kiltti taistele!" Tommi huusi samalla, kun paineli Joonaksen rintaa vaikka oli jo hengästynyt. Näin, että hänelläkin oli kyyneleet silmissä. Tilanne näytti jo toivottomalta. "Ei helvetti! Tommi anna mä yritän!" Olli sanoi ja Tommi siirtyi sivuun Ollin jatkaessa elvyttämistä. "Porko sä et saa jättää meitä nyt!" huusin. Tilanne näytti tosi huonolta. Emmehän me edes tienneet miten kauan Joonas oli ollut vedessä. Hänen huulensa sinersivät. Eikä mikään ihme. Vesi oli hyytävän kylmää. Joonaksen pörröiset vaaleat hiukset olivat nyt läpimärät ja olivat liimautuneet edestä tämän otsaan. Jos Joonas tuosta nousisi niin se olisi ihme. Mutta halusin uskoa, että hän nousee vielä.

---

Olli

Painelin Joonaksen rintaa ja toivoin että tämä alkaisi hengittää. Pahinta oli, että Niko ja Aleksi olivat molemmat sairaalassa tietämättöminä Joonaksen tilanteesta. Tai no. Niko tiesi, että Joonas oli yrittänyt itsemurhaa mutta Aleksi ei. Hän oli nukkunut koko ajan. Joonas oli jääkylmä. Pelkäsin, että olimme menettäneet hänet. "Ei saatana!" huusin. En lopettanut painelua. Joonas oli pakko saada heräämään. Ihan pakko. "Ei se voi olla kuollu!" kuulin Joelin kiljuvan jostain takaani. Mutta keskityin vain Joonakseen. Olimmeko todella löytäneet hänet liian myöhään? "Nyt Joonas kiltti!" huusin. Minuakin hengästytti jo mutta en luovuttanut. Äkkiä Joonas alkoi yskiä. "Joonas!" Joel huudahti. Joonaksen nenästä ja suusta tulvahti vettä. Hän yski ja meinasi oksentaa. Joel kahmaisi Joonaksen syliinsä ja itki edelleen. "Joonas voi helvetti miks sä teit näin?" hän kysyi. Joonas alkoi itkeä. Tommi ja minäkin itkimme. "M-mä en tiedä mikä muhun meni" Joonas sanoi. Onneksi Tommi oli tajunnut ottaa viltin mukaan. Hän kietoi sen Joonaksen ympärille. Joel itki edelleen. "Sut ois varmaan hyvä viedä sairaalaan tutkittavaks" Tommi sanoi Joonakselle, joka hytisi kylmästä. Autoimme tämän ylös ja veimme autoon. Tommi ajoi sairaalalle ja veimme Joonaksen sisään. Meille sanottiin että Joonaksen on hyvä jäädä tarkkailuun yöksi.

---

Niko

Makasin hiljaa. Olivatko jätkät löytäneet Joonaksen? Ja jos he olivat niin elävänä vai.....kuolleena? En halunnut ajatella sitä. Joonaksen oli pakko olla elossa! En kestäisi jos hän olisi kuollut. Kello oli jo yli 11 yöllä. Silloin Olli, Tommi ja Joel tulivat sisään. He kaikki olivat itkeneet. "Eikai Joonas..." kysyin varovasti. Olli tuli viereeni ja otti kädestäni kiinni. Pelkäsin koko ajan että hän sanoo ne sanat, joita en halunnut kuulla. "Me löydettiin Joonas. Se oli yrittänyt hukuttaututa, mutta me saatiin se elvytettyä ja se on nyt täällä tarkkailussa" Olli kertoi minulle. Aloin itkeä vain helpotuksesta. Joonas oli elossa. Olli halasi minua. "Älä enää itke kun kaikki on hyvin. Joonas on kunnossa" hän sanoi ja irrottautui. Sitten he lähtivät sillä kello oli jo paljon. He näyttivät kyllä väsyneiltä. Ja Tommi oli märkä joten ilmeisesti hän oli sukeltanut Joonaksen merestä. Mutta olin heille kiitollinen että he olivat pelastaneet Joonaksen viime hetkellä. Minäkin päätin mennä nukkumaan nyt kun tiesin Joonaksen olevan kunnossa.

---

Joonas

Makasin ja tuijotin sairaalan kattoa. Aamuaurinko paistoi ikkunasta huoneeseen. Olin jäänyt eloon. Voi vitun vittu. Minun piti kuolla. Mutta toisaalta ehkä oli hyvä, että jätkät olivat pelastaneet minut. Mikä minuun oli mennyt? Miksi olin yrittänyt tappaa itseni? Oli sydäntäsärkevää nähdä parhaat ystäväni itkemässä minun takiani. Ja entä Niko? Hän oli varmasti huolissaan. Heti kun pääsen lähtemään täältä niin käyn hänen luonaan ja pyydän anteeksi. Hän oli varmasti aivan suunniltaan luettuaan kirjeeni. Minua kadutti. Vielä enemmän kuin viilteleminen. Mitä jos olisin onnistunut? Mitä jos olisin kuollut? Tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin ajatellessani sitä. Oloni oli melko huono. Maistoin edelleen suolaveden suussani. Oli kuulemma ollut todella lähellä etten olisi tässä nyt. Tavallaan olen kiitollinen Ollille, Tommille ja Joelille että he pelastivat minut.

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now