Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 55: "En syö!"

Niko

Herään Joonaksen vierestä. Poika nukkuu vielä. Alan silittää tämän tukkaa joka pilkotti peiton alta, johon tämä oli hautautunut. "Joonas? Rakas?" sanoin hiljaa. Peiton alta kuului epämääräistä muminaa ja Joonas käpertyy vielä pienemmäksi mytyksi. "Nyt pitäs herätä. Meil on treenit" sanon. Joonas kaivautuu esiin peiton alta. Hänen hiuksensa ovat söpösti pörrössä ja hän katsoi minuun unisesti. "Onko pakko?" hän kysyy. "On. Paitsi jos sul on kipee olo" sanoin. Koitin Joonaksen otsaa. Ei tuntunut enää yhtään kuumalta. "Mitataan kuume ja jos sulla ei oo kuumetta niin sä tuut kiltisti treeneihin" sanoin. Joonas vain tuhahti ja jäi istumaan sänkyyn peitto ympärillään. Hain kuumemittarin ja laitoin sen Joonaksen kainaloon. Hetken päästä mittari hälytti. Katsoin sitä. 36,2. Ei siis kuumetta. "Ihan terve oot" totean. "Vai tuntuuko susta viel kipeeltä?" kysyn. Joonas pudistaa päätään. "Noni alappa sitten nousta tai haen taas Rommin" sanoin. Joonas nousi hieman vastahakoisesti ja puki päälleen hupparin sekä farkut. Minäkin puin vaatteet päälle. Menimme keittiöön. Oli vielä hyvin aikaa ennen treenejä joten aloin keittämään puuroa. Joonas meni kahvinkeittimen luo ja alkoi keittämään kahvia. Sain puuron valmiiksi ja laitoin sitä lautasille. Laskin toisen lautasen Joonaksen eteen. "Miks me syödään jotai puuroa?" hän kysyy. "Koska se on terveellistä" sanon. Joonas katsoi lautasta ja mutristi huuliaan. Jaahas. Tänään hänellä on taas "olen 4-vuotias"- päivä. Naurahdan ja otan lusikan ja otan siihen vähän puuroa. "Avaa suu Jonsku! Lentokone tulee!" sanoin. Hän laittoi kädet puuskaan ja "mökötti". "Nousiko joku tänää väärällä jalalla?" kysyin. Joonas kääntää päänsä pois. "Syö nyt mun mieliks" yritän. Joonas pudistaa päätään. "En syö!" hän sanoo. "Joonas älä nyt viitti" sanon. Heiluttelen lusikkaa tämän naaman edessä. "Se on hyvää. Kato vaikka" sanon ja syön itse lusikallisen puuroa. Lopulta Joonas avaa suunsa ja saan laitettua lusikallisen puuroa hänen suuhunsa. "Joudunko mä syöttää sua iso mies" naurahdan. Joonas nyökkää. Saamme lopulta puurot syötyä. Olen jo lähdössä eteiseen mutta kun käännyin ympäri, Joonas istui edelleen paikoillaan. "Ota syliin" hän sanoo hieman vaativalla äänellä. Mikä lapsi hänestä on nyt tullut. Ei sillä ettei hän jo valmiiksi käyttäytyisi kuin lapsi. Pyöräytän silmiäni ja nostan pojan syliini. Hän hymyilee ja painaa päänsä olkapäälleni. Kannan hänet eteiseen mutta minun on pakko laskea hänet alas että saan kengät jalkaan. Joonas suostuu onneksi kävelemään itse autolle. Ajamme studiolle. Joonas haluaa taas syliin. Saan kuulla aivan varmasti vittuilua mutta minkäs teet. Kävelen vaivalloisesti portaat ylös koska Joonas painaa jonkin verran. Avaan oven ja astun sisään. Kaikki muut paitsi Aleksi ovat siellä. "Menikö lujaa ku joudut kantaa Joonasta?" Joel vittuilee heti. "Ei ku Joonaksella on taas tämmöne päivä että se käyttäytyy ku joku lapsi" sanon ja lasken Joonaksen sohvalle istumaan ja istun itse tämän viereen. Joonas kapuaa heti syliini istumaan. "Missä Aleksi muuten on?" kysyin koska en nähnyt häntä missään. "Meni käymään vessassa" Joonas sanoi. Nyökkäsin. Aloittaisimme treenit kun hän tulee takaisin.

---

Olli

Odottelimme Aleksia jonkin aikaa. Kun häntä ei kuulunut päätin mennä katsomaan mikä hänellä kestää. "Meen kattoo tuleeko se Aleksi kohta" sanon ja lähen vessalle. Ovi on lukossa. "Aleksi?" kysyn ja koputan oveen. Ei vastausta. Kuuntelin tarkemmin. Kuulostaa siltä kuin joku oksentaisi. "Aleksi?! Ootko kunnossa rakas?" huudahdan. "J-joo.." kuului heikko ääni. Ei kyllä kuulosta että hän olisi kunnossa. "Avaa ovi" pyydän. Lukko naksahtaa auki. Avaan oven. Aleksi istuu pöntön vieressä. Hän on aivan kalpea ja tärisee. "Kulta ota ihan rauhassa" sanon ja menen kyykkyyn tämän viereen. "E-ei mul on kaikki ok. Tuli vaa vähä huono olo" Aleksi sanoo. Nostan hänet ylös ja lähden taluttamaan häntä. Kun autan hänet sohvalle istumaan kaikki katsovat meitä ihmeissään. "Ootko kunnossa Aleksi?" Joonas kysyy. Aleksi on edelleen valkoinen kasvoiltaan. "Joo...mä varmaa söin vaa huonosti" hän sanoo. Kyllä minä tiedän mistä on oikeasti kyse. "Pystytkö sä varmasti treenaa? Näytät aika huonovointiselt" Niko kysyy. Aleksi nyökkää ja siirtyy omien laitteidensa ääreen. Alamme treenata. Vilkuilen koko ajan Aleksia. Toivottavasti tämä ei rasita häntä liikaa. Olin antanut hänelle cokis tölkin jotta tulisi parempi olo. Treenien loputtua päätimme vielä vähän hengata studiolla. Joonas haki jääkaapista bisseä. Hän antaa kaikille yhden. "Otatko Ale?" hän kysyy ojentaessaan tölkkiä Aleksia kohti. Tuo pudistaa päätään. "Miks?" Joonas ihmettelee. "Mul on huono olo. Ei tee mieli" Aleksi sanoo. Joonas kohautti olkiaan ja laski tölkin pöydälle. Hengasimme siinä noin tunnin ajan. Sitten aloimme lähteä kotiin. Huomasin Aleksin nukahtaneen sohvalle. Hymyilin ja nostin hänet syliini. "Pikkumiehelle tais tulla väsy" Niko naurahti. Minäkin naurahdin. Aleksi nukkui koko matkan kotiin. Kannoin hänet sänkyyn ja peittelin sinne. Kävin vielä itse pesulla ja menin sitten sänkyyn. Katselin hetken nukkuvaa Aleksia ennen kun nukahdin itsekin.