Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 12: Sattuu ja tapahtuu

TW: Viiltelyä

Joonas

Niko katsoi minua. Näin pelon tämän silmissä. "Niko ei mitään hätää. E-ehkä se menee ohi" yritin rauhoitella tätä vaikka minäkin pelkäsin pahinta. Mitä jos Niko ei enää koskaan kävelisi? Minua ei kiinnosta! Rakastan häntä pystyi hän kävelemään tai ei. Ja jos Niko joutuisi istumaan pyörätuolissa loppuelämänsä niin minä lupaan viedä tämän kaikkialle minne tämä ikinä vain halusi. Hetken päästä hoitaja tuli huoneeseen. "Miten täällä voidaan?" hän kysyi ja meni vaihtamaan Nikon tippapussia. "M-mä en p-pysty liikuttamaan mun jalkoja" Niko sanoi. Hänen äänensä tärisi ja hän yritti selvästi pidätellä itkua. "Ei hätää se voi olla väliaikasta. Lääkärin pitää tutkia sut." hoitaja sanoi. Hetken päästä lääkäri tuli sisään. "Moi. Mä tulin tutkimaan sut" hän sanoi Nikolle ja otti sitten peiton pois tämän päältä. Hän otti taskustaan pienen neulan ja pisteli sillä Nikon jalkapohjaa. "Tunnetko sä mitään?" hän kysyi. Niko pudisti päätään. Pidin edelleen kiinni tämän kädestä. Tunsin kuinka hän puristi tiukasti kättäni. Lääkäri katsoi hoitajaa. "Viedään röntgeniin" lääkäri sanoi. Niko vapisi hän katsoi minuun ja näytti pelokkaalta. "Kaikki on hyvin rakas. Ei tarvi pelätä" sanoin hänelle ja silittelin tämän kämmenselkää rauhoittavasti. Hoitaja lähti viemään Nikoa röntgeniin. Minä jäin istumaan huoneeseen. Otin puhelimeni esiin. Siihen oli tullut viestejä.

Apinalauma 🐒

Joel: Eiks Porko ja Olli oo sairaalal?

Tommi: Joo kai.

Olli: Joo. Niko heräs ja jätin ne kahestaan tonne.

Minä(Joonas): Jätkät mulla on vähä kerrottavaa Nikosta...

Joel: MITÄ KERRO HETI!!

Olli: Onks se jotai vakavaa?

Minä(Joonas) : Nikon jalat on halvaantunu mut ei välttämättä pysyvästi.

Tommi: Voi vittu. Pitää vaa toivoo et toi menee ohi.

Joel: Onks ne sanonu mitää viel?

Minä(Joonas): Ei. Niko vietiin just röntgeniin.

Olli: Haluutko että tuun sinne?

Minä (Joonas): Joo tuu vaan...

Laitoin puhelimen pois. Mitä jos Nikon jalat eivät parane ikinä. Silloin Olli tuli sisään. "Ootko kunnossa?" hän kysyi. Se sai minut hajoamaan täysin. Purskahdin itkuun ja putosin penkiltä lattialle. "Joonas! Shh ei mitään hätää" Olli sanoi otti minut tiukkaan haliin. "Entä jos Nikon j-jalat ei p-parane?" sanoin ja itkin yhä vain enemmän. "Joonas, Niko tulee kuntoon. Mä lupaan" Olli sanoi ja pyyhki kyyneliä poskiltani. "T-tää on m-mun s-syytä. Mun t-takia N-niko ei ehkä enää i-ikinä kä-kävele" sain sanottua itkun välistä. "Joonas nyt kuuntele" Olli sanoi ja käänsi kasvoni itseensä päin. "Tää ei oo sun syytä. Se sun kusipää exäs tän kaiken aiheutti" hän sanoi. Se oli totta. Lotta, se kusipää oli syypää tähän paskaan. Mutta minun takiani Lotta riehui sen aseen kanssa. Olli nosti minut takaisin penkille. Hän ojensi minulle paperia johon niistin nenäni. Silloin Niko tuotiin takaisin röntgenistä. "Onko täällä kaikki ihan hyvin?" hoitaja kysyy minulta ja Ollilta. Olli nyökkää. Niko katsoi minuun. Näin että hän on itkenyt. "Joonas....mua pelottaa" hän sanoi hiljaa. Otin tämän kädestä kiinni. "Ei oo hätää mä oon tässä sun kanssa" sanoin ja puristin Nikon kättä. Hoitaja lähti huoneesta. Myös Olli lähti. Hän halusi ilmeisesti jättää meidät taas rauhaan. "Ne sano et tulee kertomaan tulokset pian" Niko sanoi värisevällä äänellä. Hänen kätensä oli hikinen. "Hei, kaikki järjestyy ja vaikka sä et enää pystyiskään kävelemään niin me voidaan silti nauttia elämästä niinkuin ennen" yritin lohduttaa vaikka minuakin pelotti. Niko käänsi päänsä poispäin minusta ja kun hän käänsi katseensa takaisin minuun, kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. "M-mä en h-halua i-istua pyörätuolissa l-loppuelämääni" hän sanoi ja purskahti itkuun. En kestänyt katsoa häntä tuollaisena. Halasin tätä ja sanoin "Mun pitää mennä" sitten lähdin pois. Kuulin Nikon niiskuttavan ennen kuin suljin oven.