Accident
(n.) an unfortunate incident that happens unexpectedly and unintentionally, typically resulting in damage or injury.
•LUMI•
Säpsähdin, kun kytevä rööki poltti mun sormet ja tiputin sen maahan. Heilutin kättä epätoivoisesti ilmassa. Ei huvittanut saada mitään palovammoja.
Nostin mun katseen kulmat kurtussa takaisin Adrianiin, tuohon muumien mörköön, enkä voinut kuin ihmetellä. Vielä pari viikkoa sitten talo oli ollut tyhjillään. Niitten oli täytynyt sinä aikana muuttaa tänne. Tottakai ne osti just ton talon. Olihan ne nyt jotai Italialaisia puoliks.
Katsekontaktimme alkoi venyä jo aavistuksen liian pitkäksi etenkin, kun mä en erottanut sen kasvojenilmeitä, joten mä vedin mun askista uuden käärön ja käännyin kannoillani. Yleensä mulle riitti se yks mut nyt mä olin ihan hermoraunioina.
Mä en voisi enään kävellä täälläkään rauhassa enkä mä edes halua ajatella sitä faktaa, että ne asuu musta kilsan jos senkään päässä.
Sain taas uuden viestin.
Lopeta stalkkaamine
[Adrian 21.27]
Vastustin haluani kääntyä takaisin ja marssia niitten etuovelle huutamaan sille, että tää oli mun kotikunta niin kai mä nyt sain täällä kävellä ilman et mua luullaan stalkkeriksi? Mutta pakko myöntää, että ilmestyin ehkä hieman liian epäilyttävästi just nyt kummasti niitten talolle sen kissa episodin jälkee.
Mä olin lenkillä, okei?
[Lumi 21.28]
Farkut jalas?
[Adrian 21.28]
No voin mä teillekki tulla ihsm.
[Lumi 21.29]
Jäin ilman vastausta. Vilkaisin vaivihkaa olkani ylitse ja siellä se yhä seisoi puhelin kädessä. Huomasin senkin katsahtavan mua nopeasti ja räväyttävänsä sitten katseensa yllättäen takaisin. Hämmennyin ja käänsin itsekkin kasvoni mun menosuuntaan, mutta ehdin nähdä vain mustan suhahduksen oikeassa silmäkulmassani, kun mä sitten jo löysin itseni kylmään asfalttiin paiskautuneena.
Auto jarrutti töksähtäen ja kaksi henkilöä nousi ulos edestä. Yksi erittäin tuttu.
"Lumi?!" Oliver syöksyi kauhistuneena luokseni miehen kanssa, joka näytti aivan yhtä järkyttyneeltä. "Ootsä kunnossa?"
Kampesin itseni istumaan ja tunnustelin hetken oloani. Mitään ei ainakaan ollut mennyt rikki, mutta mun kädet oli ihan asfaltti-ihottumassa ja hiekassa.
"J-joo vähän vaan tuuppasi", sopersin hieman pökertyneenä. En ollut yhtään huomannut saati kuullut mutkan takaa kurvaavaa mustaa Teslaa.
"Voi paskan paska. En yhtään nähnyt sua, eikai sulle käyny kuinkaan? Venaa mä soitan ambulanssin–"
"Ei tarvi ihan tosi. Mä oon ihan kunnossa", vakuutin äkkiä puku miehelle, joka haroi paniikissa lyhyitä siistittyjä hiuksiaan ja oli jo näppäilemässä puhelintaan.
Oliver auttoi mut ylös maasta. Sen kasvot oli vallannut syvä huoli, kun se skannasi mua katseellaan päästä varpaisiin.
Mies nosti huolestuneen katseensa muhun.
"Ootko nyt aivan varma? Mitä jos sä löit sun pään ja kohta sä kuolet johonki aivoverenvuotoom ja mä istun lopuelämäni kiven sisässä ja koen syyllisyyttä–"
"Iskä muista mitä se terapeutti opetti", Oliver keskeytti sen äkkiä.
Miehen katse siirtyi Oliveriin. Se näytti ihan siltä, että se voisi kohta oksentaa. Ajatus sai mut yökkäämään. Mä olin se tyyppi, joka sai myötikset ja oksensi mukana. Enkä mieluusti laattais tässä kaikkien keskellä.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
