Irony
(n.) Getting hit by an ambulance.
•OLIVER•
Löin tiskille sataeuroa kahdenkympin seteleinä ja sain sen takana istuvan nuoren lippispäisen miehen huomion itseeni.
"Tiiät mitä haen", tokaisin.
Se kohotti kulmiaan huvittuneena ja vilkaisi rahoja leukaansa hieraisten.
"Kai muksu tietää et mä tiedän sun iän ja se ei riitä tähän hommaan."
Katsoin sitä hiljaa ja kaivoin taskustani vielä toisenkin nipun seteleitä. Sen kummempaa summaa laskematta lätkäisin ne satasen jatkoksi tiskille.
Se jakso aina olla tollane.
"Lyön vaikka vetoa että tossa on sun viikon palkka, Rantanen", lisäsin vilkaisten nimilaattaa sen rinnassa.
Eelis pudisteli päätään mutta otti rahat käsiinsä ja laskeskeli niitä.
"Ei taida Suomi maistua? Viissataa kolkyt on kiva summa."
Pudistin päätäni ja jäin odottamaan samalla, kun tökin tiskiä kenkäni kärjellä hermostuneena.
"No?" töksäytin, kun se vaan nuolaisi mietteliäänä ylähuultaan.
"Eikai tässä mikään kiire ole." Se tasoitti setelinipun ja alkoi vihellellen järjestellä niitä kassalippaaseen.
Mä siristin mun silmiä mutta se oli kuin ei huomaisi. Huokaisin turhautuneena ja suoristin selkäni vilkaisten kaihoisana raskasta metalliovea aulan sivussa. Työnsin kädet taskuihin ja siirsin huomioni takaisin mieheen, joka otti kaikessa rauhassa oman aikansa vain ärsyttääkseen tahalteen. Se tunsi mut jo ja ties, miten turha odottelu otti mua päähän.
"No?" mä ärähdinkin ja löin nyrkillä tiskiä. Se ei säpsähtänytkään. Vilkaisi mua vaan hiljaa ja naurahti lopulta. Se työnsi loput seteleistä taskuunsa ja käski venaamaan.
Venaa sitä venaa tätä
Puuskahdin kyllästyneenä ja jäin liikahtelemaan levottomana, kun se itse katosi tiskin takana olevaan takahuoneeseen.
Ikuisuuden kuluttua se palasi takaisin käsissään hiilen musta käsiase.
"Siinä. Älä palota sitä."
Nappasin sen itselleni ja pyöräytin ympäri nauttien sen tutusta painosta ja tuntumasta. Pala Italiaa palasi muhun ja pieni hymynkare kiipesi mun huulille.
Mun piti maksaa ekstraa siitä, että mä sain paremman aseen ja siitä, että mä olin alaikänen enkä periaatteessa ois saanu käyttää just tätä asetta kovilla luodeilla. Ne oli tän yrityksen omat säännöt joihin mun oli pakko sopeutua, koska tää oli ainoa mesta täällä jossa pääsi ampumaan.
Onneksi Eelis oli sen verran reilu kaveri, että se lupasi "unohtaa" mun iän maksua vastaan, koska täytin joka tapauksessa kohta kahdeksantoista.
"Grazie", mä mumisin, kun mies nojautui hymyillen tiskiin ja ojensi mulle vielä minigrip pussillisen luoteja.
"Susta on tiiäkkö puhuttu. Sanovat että mestari on saapunut kaupunkiin", se naureskeli.
Otin pussin vastaan yllättyneenä ja sujautin sen mun taskuun.
"Aijaa?"
Se nyökkäsi.
"Teit vaikutuksen viimekerralla."
Kohautin vaatimattomasti hartioitani, vaikka oli oikeesti ihan kiva kuulla, että joku oli huomannut mun taidot. Mä pelkäsin niiden ruostuneen Italiasta lähdön jälkeen mutta eivät ne olleet. Onneksi sillä mä en ollut luopumassa tästä asiasta vähään aikaan.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
