45. Cos'è ora?

301 25 47
                                    

Mad
(adj.) Feeling that you have
when you are being calm, then
you realise you missed the
perfect opportunity to go crazy.

•LUMI•

"Tajuutsä kuinka lapsellista toi on?!" mä huusin.

"Mä yritin vaan auttaa sua!"

Asiallinen keskustelu oli lähtenyt keulimaan jo ensimmäisillä metreillä ja lopulta riistäytynyt täysin käsistä.

Nella ähkäisi ja puristi nenän vartta sormillaan.

"Onko sillä joka tapauksessa mitään merkitystä ku ette te ees oo enään yhessä?"

Mä tuijotin sitä korviani uskomatta.

"Ihan oikeesti. Kuunteletsä yhtää mitä sä puhut?!" mä ärähdin. "Sä tiedät itekki kuinka outoa on mennä niin pitkälle että värväät sun frendit hakee mut vege sieltä ja vieläpä pöllimään mun puhelimen. Mitä vaan ois voinu tapahtua!"

Nella otti askeleen lähemmäksi mua, hammasta purren. Se tökkäsi mua rintakehään sormellaan ja sihahti: "No ehkä mä vaan en halunnut että se jätkä saa tietää missä mä asun."

Mä naurahdin ihan puusta pudonneena.

"Mut miks? Mikä ongelma sulla on niitten kanssa?"

Sen leukaperät kiristyi ja se käänsi mulle selkänsä otsaansa hieroen.

Mun hartiat lysähti alas kun mä vaan pudistelin mun päätä saamatta yhtään kiinni sen ajatuksenjuoksusta. Se oli kuitenkin kaikesta huolimatta mun serkku ja ollut mun rinnalla, kun mä olin vellonut pohjamudissa vailla ulospääsyä. Mä en halunnut joutua sen kanssa mihinkään riitoihin. Olisin vain halunnut puhua tämän asian läpi ja keskustella kuin aikuiset siitä, miksi se teki niinkuin teki. Koska ei tässä voinut olla enään kyse pelkistä huhuista. Ei kukaan mennyt noin överiksi sellaisten takia.

Mä lysähdin mun sängylle istumaan ja hengitin syvään yrittäen parhaani mukaan rauhoittua.

"Jos sä selittäisit ni mä voisin yrittää ymmärtää, mutta mä en vaan tajua että miten jotku epämääräset huhut voi olla sulle noin iso asia?"

Nellan katse salamoi, kun se mulkaisi mua.

"No älä sit tajua!" se ärähti ja paiskaisi mun huoneen oven kiinni perässään.

Mä säpsähdin ja jäin yksin mun huoneeseen istumaan. Hiljaisuus laskeutui taloon, kun ulko-ovi lyötiin väkivaltaisesti kiinni. Huokaisin raskaasti ja kellahdin mun sängylle makaamaan. Mun selän alla tuntuva möykky sai mut tosin ärsyyntymään entisestään ja mä viskaisin Nellan mulle palauttaman paidan huoneen nurkkaan.

Peitin mun kirvelevät silmät käsivarsilla ja puuskahdin lysähtäessäni takaisin sänkyyn.

Tää ei nyt mennyt ihan kuin Strömsössä. Mun piti kohta lähtee töihinkin. Oli ehkä ollut virhe ottaa asia puheenaiheeksi näin niinkuin tiistai aamuna, kun Nella oli muutenkin kiire aikataululla liikkeellä.

Sentään iskä oli kattomassa äitiä eikä kotona kuulemassa äskeistä.

Huokaisin ja kampeuduin istumaan. Vilkaisin ulos ikkunasta. Oli sentään nätti sää toisin kuin eilen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari huiteli kahdessakymmenessä viidessä.

Kolme Kaksi YksiWhere stories live. Discover now