This message
was deleted.
(phr.) The message you wanted to see the most.
•ADRIAN•
Sateen jälkeensä jättämät lätäköt lätsähtelivät mun askelien alla, kun mä harpoin kohti vanhaa tiilistä rivitaloa. Heitin hupun päästä niskaan, kun mä ojensin mun käden valmiiksi kohti kellastunutta ovikelloa. Painoin napin pohjaan mutta se ei päästänyt ääntäkään. Yritin vielä muutaman kerran ennen kuin totesin kellon olevan rikki, ja nosti käden koputukseen kunnes muistin yhden asian.
Jos Lumin iskä oli himassa ni enhän mä nyt voinut vaan marssia niiden etuovelle taas selittämään jostai mielenterveys paskasta. Vaikkakin se äijä sitä kipeästi tarvitsi. Viimekertakin oli hilkulla, ja Lumi ei selkeästi halunnut sen faijan tietävän musta ja sille oli varmaan joku hyvä syy.
Mä puuskahdin ja vedin mun käden hiusten lävitse ottaen samalla askeleen taaksepäin ovesta.
Mä olin lähtenyt hakemaan sitä, kun sitä ei kuulunut tuntiin. Oliver väitti sen menneen Viljolle palauttamaan hupparia mutta kun mä kävin niitten ovella, sen jätkän äiti kertoi ettei kukaan ollut käynyt niillä koko päivänä.
Ja tottakai mä olin heti kelannu, että sille oli käynyt jotain. Etenkin kun sillä ei ollut selkeesti kaikki sen porukoitten kaa hyvin. Eikä se vastannut puhelimeenkaan.
Vilkaisin vaivihkaa ympärilleni tyhjälle pihalle ja hyppäsin sitten talon toiselle puolelle matalan puutarha aidan yli. Yritin olla liukastumatta mutaisessa maassa mutta mun tennarit lipsui vähän pakostakin. Otin tukea seinästä ja kurkkasin takapihalle.
Ei ketään mailla halmeilla.
Astuin yksityisalueelle ja kurkistin sisään ensinmäisestä ikkunasta osuen napakymppiin. Lumilla ei ollut sisaruksia, paitsi Leevi, joka ei enään ees asunut niillä joten en voinut mennä paljoa vikaan huoneen kanssa, joka oli sisustettu Nälkäpeleillä ja Harry Pottereilla.
Jostain syystä ikkuna oli jätetty auki.
Kurtistin mun kulmia.
Lämpöö menee hukkaan.
Vedin sen auki kokonaan ja työnsin pääni sisälle huoneeseen tiedostaen varsin hyvin, miltä mun touhu näytti.
Erittäin epämääräiseltä.
"Lumi?" mä huutokuiskasin ja haravoin hämärää huonetta mun katseella.
Ei vastausta.
Kiristelin mun leukaperiä ja puristin ikkunalautaa. Vilkaisin olkani ylitse ja palautin sitten katseeni takaisin huoneeseen.
Syteen tai saveen.
Hyppäsin kevyesti sisälle tajuten liian myöhään vaalean maton ja mutaisten kenkien yhteensopimattomuuden. Tuijotin jalkojani ja irvistin.
Ups.
Päätin kuitenkin leikkiä sokeaa ja työnsin ikkunan kiinni mun takana, ennen kuin keskityin taas tutkimaan huonetta.
Se selkeästi piti pehmoleluista ja tyynyistä ainakin niiden määrästä päätellen. Ja piirtämisestä. Painoin asiat mieleen ihan vain huvin vuoksi. Never know. Huone oli myös siisti toisin kuin mun sikolätti.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
