Kolme Kaksi Yksi

23. Hätätapaus

Middle of the night
(n.) The only time I have the urge to get my life back together.

•LUMI•

Kiitettyään Adrian selitti jotain vaatteiden vaihdosta ja lähti keittiöstä alakertaan. Rocky oli löytänyt tiensä Oliverin naaman kimppuun.

"Haluutsä viel jotai syötävää?" se kysyi multa samalla, kun yritti parhaansa mukaan väistellä koiran märkää kieltä. Mä pudistin päätäni.

Me oltiin tilattu pitsaa ja syöty sitä oikein urakalla. Olin vieläkin ihan ähkyssä, vaikka kello läheni jo kahtaa yöllä. Jos totta puhuttiin niin mua vähän jännitti olla täällä yötä. Ensinnäkin sen takia, että tää oli mulle ihan ventovieras paikka ja toiseksi sen takia, että mä en tuntenut Kuusistoja oikeesti hyvin. Me oltiin tunnettu vasta viikko, ja mä tiesin Oliverista vaan sen, että se tykkäsi uida avannossa ja että se ei harrastanut virallisesti jääkiekkoa. Kävi vaan kuulemma lämimässä ja silloin tällöin pelaamassa jos sai porukan kasaan. Täällä se ei kuulemma vielä ollut saanut. Mä menin tarjoutumaan sille kaveriksi, vaikka mä olinkin ihan umpi surkee jäällä. Mut se lupas opettaa mulle.

Adrianista mä en tiennyt senkään vertaa. Vaan sen, että se skeittas. Sillon tällön. Ja sen, että sillä oli koko universumin uniikeimmat silmät.

Aurora nyt oli Leevin kaveri-??-ja töissä lukion lähellä olevassa kaupassa. Ja se oli kuvankaunis.

Markoa taas ei hirveästi näkynyt ja se kerran jo melkeen ajo mun päälle. Siinä se.

Ja nyt mä olin jäämässä tänne yöksi.

Ajatus sai aikaan epämukavan möykyn mun mahassa. Mä en voinut myöskään täysin unohtaa sitä mafia juttua. Ei sellaisia väitteitä revitä vain tuulesta. Entiiä, mitä iskä sanois jos se sais tietää, missä hengaan. Ei sitä varmaan kiinnostais yhtään. Äitistä en oo varma. Ehkä se sanois jotain. Tai sit ei.

Me ei oltu puhuttu mitään mun vanhemmista sen mun kohtauksen jälkeen. Adrian ei ees ollut yrittänyt kysyä enkä mä oikeestaan ees halunnut, että se olis kysynyt. Mua hävetti kertoa omista asioista, kun mä en tiennyt mitään sen asioista. Sillä saattoi mennä tuplasti paskemmin kuin mulla. Mistäs mä sen tiesin. Kukaan niistä ei ollut edes maininnut niiden äidistä mitään. Enkä mä todellakaan viitsinyt kysyä. Jos ne olis halunnut kertoa, niin ne olis jo kertonut.

Auroran haukottelu palautti mut tähän hetkeen.

"Mää varmaan lähen nukkumaan. Pitää mennä töihin aamusta", se selitti ja mä hymyilin vaisusti. Oliver oli päässyt jaloilleen ja syötti paraikaa Rockylle jotain herkkuja taskustaan.

Sillon mä huomasin sen ranteessa jotain punaista, joka oli levinnyt kaikkialle. Aivan kuin kuivunutta verta. Mun otsa kurtistui.

"Onks sun kädes...?" Mä osoitin tahraista rannetta ja sain sen katseen tippumaan siihen. Se räpäytti silmiään hölmistyneenä.

"Oho, mul vuos verta tänää nenästä ni varmaa siitä jääny. En yhtää tajunnu", se selitti sitten ja työnsi käden housujensa taskuun sen sijaan, että olisi pessyt sen keittiön altaassa. Ehkä niillä tosin ei pesty verisiä käsiä keittiön tiskialtaassa niin kuin joissakin nimeltä mainitsemattomissa asunnoissa..

Köhköh.

"Aa joo." Mä nyökkäsin.

Eikai siinä. Onneks veri ei saanu mua voimaan pahoin. Paitsi jos sitä oli ylenmäärin. Sitten varmaan kuka tahansa voisi jo pahoin. Ja toi nyt oli jo kuivunutta.