Yea yea sure.
(phr.) I really don't want to handle this but I guess I don't have a choice.
•LUMI•
"Mitä?" mä naurahdin epäuskoisena.
Adrian nyökkäsi ja sai mut vaan hölmistymään.
"Kui? Sä tuskin haluut olla mun kaa samassa huoneessa", ihmettelin avoimesti hämmentyneenä.
"Kuka nii sano?" Adrian kyseenalaisti kuivasti ja siirsi katseensa naapurin pihalle. "Sä vaikutat ihan yhtä masentuneelta ku mäki ja mä kuolen täällä tylsyyteen joten miksei?"
Mä en voinut uskoa kuulemaani. Adrian ihan oikeasti halusi, että mä näytin sille miks tänne kannatti jäädä asumaan, vaikka mä olin luullut, että se ei siedä mua silmissään. Tässä oli pakko olla jokin lehmä ojassa.
"Ja mitä mä siitä hyötyisin?" kysyin.
Adrian mutristi huuliaan mietteliäänä ja oli kauan aikaa hiljaa ennen kuin sanoi: "Saat mitä tahansa."
"Mitä tahansa?"
"Jep."
"Talon?"
"Vaikka."
Purskahdin nauruun. Eli mulla oli mahdollisuus voittaa itselleni oma prinsessa linna täysin Adrianin kustannuksella! Mun piti vaan saada se jäämään suomeen. Easy peasy.
"Etsä ny oikeesti mitää taloo mulle ostais", naurahdin sillä en uskonut sitä hetkeäkään. Ihan sama kuinka rikas se oli niin talo oli kuitenkin jo talo.
"No ok johonki vedetää raja. Mut emmä kuiteskaa oo häviimäs ni ei sil mitää välii oo. Lyödää vetoo vaikka Jupiterista."
Mä pyörittelin mun silmiä.
"No? Lähetkö messii?"
Mä nojauduin taakseppäin punotussa nojatuolissa ja siristin mun silmiä aavistuksen. Mulla ei periaatteessa ollut mitään hävittävää. Jos Adrian paljastuisi kusipääksi niin mä voisin vain lopettaa koko haasteen ja sillä sipuli. Ja jos mä taas saisin sen jollakin ihmeellä jäämään tänne niin mä voisin pistää sen maksamaan mun haave Tampereen yksiön yhden kuukauden vuokran, jotta mä pääsisin alkuun ja voisin alottaa mun elämän jossain muualla kuin täällä. Ilman Adriania. Nyt kun asiaa alkoi miettiä, ainoa mahdollinen negatiivinen puoli oli se, että Adrian voisi ihan oikeasti olla täysi idiootti, missä tapauksessa mä en todellakaan haluaisi tuhlata siihen sekuntiakaan enempää mun tylsästä elämästä. Oli toisinsanoen vain yksi tapa saada siitä selvää.
Mä jaoin katseen huppupäisen pojan kanssa joiden silmien väri voitti ainutlaatuisuudessaan mun omien sata-nolla. Mä en tosiaan tiennyt, mitä niiden taakse kätkeytyi mutta jostain syystä mua jopa vähän kiinnosti ottaa siitä selvää.
Mä nousin ylös ja otin itsevarman askeleen sitä kohti käsi ojennettuna.
Ainakin mä yritin olla itsevarma.
"Kiinni veti."
Adrianin huulille nousi virne, kun se paiskasi mun kanssa kättä.
"Viidestoista seittemättä on mun syndet et onnee matkaa vaan. Sitä sä tarviit."
"Kadun jo nyt", huokaisin.
Adrian nauroi ja pudisteli päätään.
"Olkku ei ikinä usko tätä."
"En kyl mäkään koska sä oot oikeesti ollu aika harvinaisen ärsyttävä ihminen", huomatin nojautuen itsekkin parvekkeen kaiteeseen. Adrian huokaisi.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
