Love
(n.) You may not be everyone's
favorite color but one day
someone will need you to
complete their painting.
•LUMI•
Se päivä, kun me tavattiin muutti oikeesti mun koko elämän. Tai jos ei koko elämää niin ainakin loppuvuoden. Jos Leevi ei olisi ikinä alkanut tapailemaan Auroran kanssa, mä en luultavasti ikinä olisi kerännyt tarpeeksi rohkeutta puhua Adrianille. Ja jos Milja ei ikinä olisi laittanut mua esittelemään koulua kaksikolle, mä en varmaan ikinä olisi tajunnut, kuinka väärin ennakko oletusten tekeminen oli.
Mä asuisin vieläkin iskän kanssa samassa asunnossa, mädäntyisin sängyn pohjalla ja olisin Nellan henkilökohtainen minioni, jota se määräilisi.
Välissä tää kaikki tuntui ihan liialta. Miten minä, Lumi Helmiina Mäki, olin ansainnut jotain niin arvokasta, mikä sai mut rakastumaan uudestaan elämään.
Me oltiin Adrianin kanssa samaan aikaan niin erilaisia mutta toisaalta taas niin samanlaisia. Meillä oli molemmilla kantaväestöstä poikkeavat silmät, mutta ennen kaikkea, me oltiin autettu toinen toistamme nousemaan takaisin omille jaloilleen. Kliseisesti, meidän väliin ei voinut tulla kukaan.
Tiedettiin liikaa toisistamme.
Ookoo läppä oli! Meidän väliin ei voinut tulla kukaan, koska kenenkään muun käsi ei sopisi mun käteen niin hyvin kuin Adrianin. Kukaan muu ei osannut kuunnella ja ymmärtää mua kuin Adrian. Mitä nyt välissä siinä oli vähän säätämistä, mutta se oli edistynyt. Me täydennettiin toinen toistamme ja that's it. Nella tai kukaan mukaan ei voinut enään repiä meitä erilleen.
Siinäpä yrittäköön.
Jo tutuksi käynyt tuuli kerrostalon katolla ulisi rakennuksen koloissa ja muistutti pian ohikiitävästä hetkestä, kun Adrianin viimein pitäisi päästää mun kädestä irti ja jättää mut Suomeen mätänemään. Et kiitti vaa sikana, Adrian.
Me istuttiin jo meidän vakkaripaikasi muotoutuneella betonisella reunustalla, irttaripussi täynnä naperoita meidän välillä. Mä olin herkällä päällä mutta kyseinen lahjoitus oli saanut mut purskahtamaan nauruun. Adrian tiesi, millä mut sai paremmalle tuulelle ja irttaripussillinen naperoita oli napakymppi.
"Mitäpä mietit?"
Mä nostin mun katseen auringonvalaisemasta maankamarasta ylös ja siirsin sen huppupäiseen Adrianiin.
Kiskaisin hupun pois ja taputin sitä päälaelle.
"Tääl on kylmä hei," Adrian ähkäisi mutta ei kuitenkaan vetänyt huppua takaisin päähänsä.
"Älä marise. Jätkä lähtee Italian auringon alle ihan just."
Adrian pyöräytti silmiään ja vetäisi mut kainaloonsa. Sillä oikeesti vaikutti olevan kylmä, sillä se värisi hieman. Mä nojasin mun pään sen rintakehää vasten ja katselin taas alas.
"Tyyppi on kahdeksantoista. Kelaa," mumisin.
"Jep. Siltä vaikuttaa."
"Miltä tuntuu?"
"Ikälopulta."
Mä naurahdin ja läpsäisin sitä naamaan.
ΔΙΑΒΑΖΕΙΣ
Kolme Kaksi Yksi
Ρομαντική"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
