Clock
(n.) You don't hear it ticking until you realize it's ticking.
•LUMI•
Kuljetin mun sormea Adrianin käsivarrella ylös ja alas samalla, kun vain kellon tikitys piti mulle seuraa.
Söpöysvaroitus:
Se nukahti mun kainaloon.
Uskokaa tai älkää. Se nukkui hiljaa tuhisten pää mun kainalossa. Siinä ei mennyt kauaa, kun se oli jo taju kankaalla. Tuskin viittä minuuttia.
Madde ei ikinä usko.
Mä olin helpottunut, että me saatiin meidän välit taas kuntoon ja että Adrian oikeasti uskalsi kertoa mulle jotain itsestään sillä nyt mä näin sen kylmän puolen aivan eri näkökulmasta. Se vain yritti suojella itseään, mikä oli tuttua mullekin. Mä en ottanut kantaa siihen, oliko se hyvä asia vai ei mutta en usko, että sillä oli tällä hetkellä yhtään mitään väliä.
Mä olisin kyllä kieltämättä halunnut tietää, mistä sen PTSD johtuu, mutta en mä todellakaan halunnut udella sitä lisää, kun sen reaktio oli tollanen.
Huokaisin hiljaa ja nostin mun katseen sen kasvoista pois. Mä en vieläkään pystynyt käsittämään tän olohuoneen majesteettisuutta. Ei se ollut mitenkään järisyttävän suuri, mutta sitäkin hienompi. Yhdellä seinustalla oli tumma kehikkoinen lasikaappi johon oli laitettu valokuvia kehyksiin ja jotain muita esineitä. Oli siellä muutama pokaalikin. Tarkensin mun katseen yhteen valokuvaan jossa näytti olevan Adrian, Oliver ja Aurora pieninä. Kaikki ihan sairaan söpöjä. Toisesta valokuvasta mä en saanut näin kaukaa selvää. Veikkasin Auroran ylioppilas kuvaksi.
Mä säikähdin aavistuksen, kun Adrianin puhelin-jonka mä olin pelastanut sen taskusta, kun se oli tippumassa lattialle-alkoi väristä mun jalan vieressä. Nostin sen äkkiä mun käsiin ja pistin äänettömälle sillä mä en halunnut herättää Adriania. Se nimittäin näytti tarvitsevan unta tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta.
Oliver soitti sille. Mä vilkaisin sen yhä levollisia kasvoja ja päätin, ettei puheluun vastaaminen olisi hirveä rikos: "Lumi."
Taustalta kuului hälinää ja ovea muistuttava kolahdus jonka jälkeen hälinä katosi.
"Aa Lumi. Onks kaikki ok?" Oliverin huolestunut ääni kaikui aavistuksen tilassa jossa se oli.
Mä hymyilin vaisusti ja tein neliöitä Adrianin käsivarteen sormella.
"Joo", kuiskasin.
"Miksä sit kuiskit? Missä Adrian on?" se kyseenalaisti empien.
"Se nukkuu", mä selitin.
Pitkä hiljaisuus sai mut jo luulemaan puhelun loppuneen mutta, kun mä olin tarkistamassa asiaa se puhuikin taas: "Nukkuu? Siis ihan legit nukkuu nukkuu?"
"Jep", mä tokaisin.
"Et oo tosissas? Siis oikeestikko?" sen äänestä kuulsi läpi puhdas helpotus ja ripaus yllättyneisyyttä, mikä sai mut hymyilemään. Nyökkäsin vaikkei se sitä nähnyt.
"Niinpä tekee."
"Nuijanukutitko?"
Mä tuhahdin pienesti ja pyörittelin silmiä.
ESTÀS LLEGINT
Kolme Kaksi Yksi
Literatura romàntica"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
