Horrifying
(adj.) When you think you've
taken the last step on the stairs
but there's one more.
•LUMI•
Me molemmat vaan jäätiin tuijottamaan kaupunkiin vaitonaisina. Mä en oikeestaan osannut päätellä tosta äskeisestä mitään. Mutta omapahan vikani, kun ilmaisin itseäni epämääräisesti enkä suoraan vaikka pyytänyt alttarille.
Oltiinko me nyt niinku....frendejä, bestiksiä...? Vai jotain muuta...?
Irvistin vaivihkaa. Oltiin me päästy askel eteenpäin mun omalla kuvitteellisella asteikolla, johon mä sijoitin ihmiset mun elämässä. Ne tärkeet ja ne hyvänpäiväntutut. Mulla oli vaan yks ongelma. Se asteikko ei riittänyt Adrianille, sillä siinä ei ollut kohtaa nimeltä: Unelmien poikaystävä.
Adrian yskäisi ilmeisesti saadessaan tarpeeksi hiljaisuudesta. Se viskasi tumpatun tupakan laidan yli mutta näytti katuvan sitä hetken aikaa, kunnes vain pudisti päätään pienesti ja hieraisi otsaansa. Se katsahti mua.
"Tota...mä en oo hyvä sanois mut.."
Maahan pudonnut tupakan tumppi oli saanut mun huomion kiinnittymään alas ja veren valahtamaan mun kasvoilta. Adrianin soperrus meni multa ohi korvien.
Mun käsi tarrasi automaattisesti sitä ranteesta. Muuten mun kroppa oli jämähtänyt paikoilleen ja jalat juurtuneet kiinni maahan.
Adrianin katse tippui meijän käsiin ja nousi siitä mun silmiin. Se kohotti aavistuksen verran toista kulmaansa, johon mä vastasin sulkemalla mun suun ja nielaisemalla näkyvästi, kun mun iskä nousi ylös meijän punaisesta ladasta, jolla se oli just kaartanut rajansa menettäneelle parkkipaikalle.
"Se ei saa nähä mua", pystyin tuskin kuiskaamaan. Mä pelkäsin kuollakseni, että mun ääni kantautuisi jonkun tuulenvireen mukana mun iskän korviin ja siinä vaiheessa mä olisin jo kuollut.
Adrian katsahti alas ja iskeytyi varoittamatta mua päin, kun se väisti mun iskän nousevaa katsetta. Me kompuroitiin toistemme jalkoihin ja rysähdettiin yhtenä kasana betonille.
"Scusi", se mumisi ja nousi äkkiä pois mun päältä.
Jos tilanne ei olisi mikä se nyt oli niin mä olisin hehkunut tomaatin värisenä. Sen sijaan mä tartuin tärisevällä kädellä Adrianin omaan ja annoin sen vetää mut ylös. Kun mä pääsin takaisin omille jaloilleni se otti kiinni mun käsivarsista ja oli sanomassa jotain mutta alhaalta kantautuvat askeleet sai sen huulet jähmettymään.
Mä tuijotin sitä kauhuissani, kun mä kuulin tutun inisevän oven äänen ja lasinsirujen rouskeen raskaiden askeleiden alla.
Adrianin kulmat painuivat yhteen. Se tutki mun silmiä katseellaan ja kysyi kuiskaten: "Kuka se on?"
Se ei ilmeisesti ollut tunnistanut pimeässä kömpelösti liikkuvaa hahmoa mutta mä tunnistin sen vaikka unissani. Sitä mä en tiennyt, että mitä se täällä teki. Mistä se edes tiesi, missä mä olin?
Adrian puristi aavistuksen lujempaa mun käsivarsia, jotka muuten olisivat alkaneet täristä joten mua ei yhtään haitannut.
"Iskä", vastasin ääni paniikista väristen.
"Hei! Onks siellä joku?!" karjaisu kaikui pitkin rappukäytävää.
Adrian läimäytti sen käden mun suun eteen, kun kiljaisu lipesi mun huulilta. Löin myös oman käteni sen oman päälle ja jäädyin kauhusta.
ESTÁ A LER
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
