27. Täyttä fiktiota

319 23 15
                                    

No, I'm fine
(phr.) I'm in a downward spiral of misery. Unless you're going to buy me ice cream, leave me alone.

•ADRIAN•

Puhaltelin savuja suustani ja seurasin vastapäisellä asemalaiturilla tapaavaa parivaljakkoa. Nainen ei ensin huomannut miestä, mutta kääntyessään ympäri sen kasvot kirkastuivat ja se huudahti iloisena. Mies virnisti ja veti oletetun tyttöystävänsä halaukseen suukottaen samalla sen päälakea. Ne seisoi siinä ainakin minuutin lepertelemässä toisilleen ennen kuin jatkoivat matkaansa.

Käänsin katseeni hieman kaihoisena pois ja pudotin poltetun röökin maahan. Olin ollut jo pari päivää polttamatta mutta eiliseen se kaatui.

Liiskasin tumpin kenkäni kärjellä vilkaisten vaivihkaa etääntyvän parivaljakon selkiä.

Oli outoa todistaa muiden onnen hetkiä, kun omassa elämässä kaikki meni päin mäntyä.

 Nojauduin kopin seinään ja vilkaisin mainosta vieressäni. Jääkarhuemo poikasineen keikkui yksinäisellä jäälautalla roskien ympäröimänä. Valkoinen teksti vaati huutaen tekoja. Pudistin päätäni ja käänsin katseeni pois mutta hetken painostavassa hiljaisuudessa istuttuani ähkäisin ja kurotuin poimimaan tumpin maasta.

Tietämättä, kuinka suuret vaikutukset roskalla olisi edes ollut jääkarhuemoihin toisella puolella maapalloa, tiputin tumpin roskiin ja vannotin mielessäni haastavani vielä joku päivä noitten mainosten tekijät oikeuteen. Omatunto alkoi aina kolkuttaa nii sairaasti, että hulluksihan tässä tuli. Käyttäis ne rahat mieluummin niitte nallejen ruokkimisee ku mainoksiin linja-auto asemalla, joiden kohdeyleisöä oli täällä suurimaksi osaksi maassa lojuvat krapulaiset ihmisrauniot, mitä nyt olin näiden viikkojen aikana huomannut. Eipä täällä tuntunut olevan enimmäkseen muita ku niitä ja blondeja kikattavia tyttöjä.

En aluksi tajunnut, mitä iskä näki täs paikas. Paljon mieluummin olisin asunu Italiassa ku tääl peräkyläs keskellä ei mitään. Turkuunki oli jotai viistuhat kilsaa ja kuka sinne muutenkaa halusi.

Ajattelin sillon ku me muutettiin ni lähtee vetää täält heti ku olin käyny ton lukion loppuu. Mä aattelin, että ku pääsen siihen vaiheeseen ni ottaisin kumin kauniiseen kätee ja kumittaisin tän luvun vege mun elämäst ja ehkä Italianki. Ei sielkään mitenkään erityisen hehkeetä ollu. 

Polttaisin samantien koko kirjan.

Noin mä olin ajatellut siihen saakka, kunnes se yks sinisilmäinen tyttö oli ilmestynyt meidän pihatielle. Ja nyt mä olin jo yltäpäältä sotkussa enkä yhtään varma täältä lähdöstä.

Kolina kiinnitti huomioni taas vastapäiselle laiturille. Nyt pariskunnan tilalle oli ilmestynyt kaksi mummoa matkalaukkuineen. Melu oli peräisin matkalaukun kahvaan sidotusta kattilasta, joka kolahteli tuon tuosta metallisiin putkiin. Hymähdin. Tää paikka oli kyl ihan seko.

"Hei!"

Dinosaurus takkinen pikkupoika juoksi mummoja vastaan ja hyppäsi halaamaan niistä lyhyempää. Mummo nauroi käheästi ja taputti pojan päätä, joka alkoi hyppelehtiä niin ku joku kenguru kohti parkkipaikkaa ja hoputti vanhus parkoja liikkumaan nopeemmin. 

Napautin mun puhelimen näytön päälle mutta ilmoituspalkin huutaessa tyhjyyttään, sammutin sen huokaisten. Katselin ympärilleni jalka maata rummuttaen. Missään ei ollut enään ketään.

Mahdoitte varmaan miettiä, miksi mä istuin bussiaseman pysäkillä. Noh, siihen oli selitys:

Mä olin soittanut Lumille jo niin monta kertaa etten mä pysynyt enään laskuissa. Kello oli kuitenkin jo kolme päivällä. Kai se nyt oli jo herännyt? Mun kulmat kurtistui.

Kolme Kaksi YksiΌπου ζουν οι ιστορίες. Ανακάλυψε τώρα