Multiple
Choices
(n.) Multiple guesses.
•LUMI•
Peitto kiskaistiin mun päältä ja mä heräsin sydäriin:
"MITÄ SÄ TEET TÄÄLLÄ?!"
Mä olin täysin hereillä sormia napsauttamalla ja seurasin sydän takoen, kun iskä paiskasi mun peiton lattialle. Silkka raivo kiilui sen silmissä, joita koristivat silmäpussit. Se ei vieläkään ollut vaihtanut sen Shellin punaista mainospaitaa.
"Mä–"
"Enkö mä sanonut sulle ettet tuu takasi ku vasta maanantaina?!" se huusi mun päälle ja tarrasi mun käsivarresta kylmillä sormillaan. Se riuhtaisi mut ylös väkivalloin ja mä jouduin puremaan poskea etten olis huutanut kivusta.
Se ei ikinä ollut käynyt muhun käsiksi tälleen mut nyt mä pelkäsin löytäväni itseni kohta lättynä lattialta.
"Päästä irti!" mä parahdin, kun se raahasi mua mukanaan olohuoneeseen.
"Aina näitä nuoria joutuu komentaan..", se jupisi itsekseen ja lopulta tönäisi mut keittiöön suoraan äitiä päin, joka sekoitti kahviaan. Se horjahti hieman iskun seurauksesta mutta ei sanonut sanaakaan. Mä anelin siltä apua mun katseella mutta se vain kaatoi maitoa mukiinsa poissaolevana. Aivan kuin se ei edes tajuaisi, mitä tapahtuu.
Tai se ei halunnut tajuta.
"Jos tää huusholli ei kiillä huomisee mennessä ni sulla ei oo viikkoon asiaa takasi", iskä sihahti ja otti askeleen mua lähemmäksi. Se näytti ihan kivikautiselta luolamieheltä sen parran kanssa, mikä teki siitä vain pelottavamman.
"ONKO SELVÄ?!" se karjaisi mun naamalle, kun mä en heti vastannut. Painuin kasaan ja käänsin kasvoni pois hammasta purren. "Joo", vastaus tuli pelkkänä henkäisynä mun suusta.
Iskä murahti vielä jotain epämääräistä ja paineli sitten ulos ilmeisesti tupakalle. Nekin äidin rahoilla ostettuina. Mä hengitin väristen syvään ja käännyin lavuaarin puoleen. Otin kaapista käsi täristen mukin–yrittäen parhaani mukaan unohtaa kivun–ja täytin sen kylmällä vedellä.
Purskuttelin vettä suussani hetken aikaa ennenkuin sylkäisin ne lavuaariin punaiseksi värjääntyneenä. Laskin vettä hetken aikaa altaaseen ennen kuin suljin hanan hiljaa huokaisten. Raudan maku pyöri yhä suussani. Repaleinen poski ei antanut armoa.
Liike mun silmäkulmassa kiinnitti mun huomion.
"Äiti?" mun ääni oli käheä.
Tiukasti vihreään villajakkuun kietoutunut nainen pysähtyi hetkeksi mutta jatkoi melkein heti matkaansa ja katosi pois näkyvistä.
Se siitä sitten.
Mä kulutin loppu päivän siivoamisen kimpussa ja olin vähällä nukahtaa pyykkikoneen viereen univelkojen uuvuttamana. Sen hurina oli kuin tuutulaulua eikä unikaan niin pahalta vaihtoehdolta tuntunut. Mulla tosin ei ollut varaa mokata tätä siivousoperaatiota. En hetkeäkään epäröinyt sitä etteikö iskä oikeesti viskais mua täältä ulos. En sekunnin sekunttia.
Viikko
Kuka mut ottais siipiensä suojaan kokonaiseksi viikoksi? Ei niin kukaan. Adrian oli luvannut, että niille sai aina tulla mutta viime yön jälkeen en enään ollut siitä niinkään varma.
Mä nojasin mun pään pyykkikaappia vasten ja suljin mun betoniakin raskaammat silmäluomet. Mun piti joka tapauksessa venata, että pesuohjelma loppuisi joten ihan yhtä hyvin mä voin ottaa nopeat torkut. Iskäkin oli mennyt nukkumaan ja äiti töihin.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
