Kalopsia
(n.) the delusion of things being more beautiful than they really are.
•LUMI•
"Saanko mä ajaa?" kysyin, kun Leevi jo harppoi sen autolle. Löin ulko-oven kiinni perässäni ja vastaanotin sen irvistyksen: "Mä en aikonu kuolla tänään."
Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Kiiruhdin sen perässä harmaalle volvolle, joka oli parkkeerattu punaisen samanmoisen viereen. Leevin oli vaan paljon kivemman näkönen. Semmone viispaikkanen. Se oli vanha joo mut Leevin käsiin mä en luottaisi mitään Tesloja. Se kuului siihen: "linttailu on parasta mitä tiiän" sukupolveen.
Ja ei, mä en tiiä, mikä volvo addiktio meijän perheellä oli.
Oisin ymmärtänyt jonku audi addiktion tai bemari addiktion mut volvo? Se kuulostikin ihan mummo autolta. Tosin mä nyt en tiennyt autoista mitään.
"Mä oon parempi ajaa ku sä", huomautin, kun alennuin taas pelkääjänpaikalle. Leevi vaan nauroi ja pudisteli päätään. Se käynnisti auton.
"Ihan tosi", intin. "Mä pääsin ekalla inssistä toisin ku sä."
Leevi hymähti.
"Mul oli se nipottaja mummo ekas inssis. Siks en päässy."
Pyöräytin mun silmiä.
"Älä selitä."
Leevi nosti sormensa pystyyn aikeissa päteä mutta just sillon sen puhelin pirahti soimaan ja näytölle ilmestyi iskän numero. Meidän molempien katseet nousi yhtäaikaa ovelle, jossa herra itse seisoi kädellään huitoen. Leevi huokaisi ja mä laskin mun katseen mun käsiin kyllästyneenä.
"No?" Leevi vastasi sille ja veti samalla käsijarrun takaisin ylös. Iskä lopetti huitomisen ja vei puhelimen äkkiä korvalleen. Se oli löytänyt päällensä kulahtaneet shortsit ja punaisen Shellin mainos t-paidan, joka näytti sen päällä kieltämättä ihan rievulta, kun se itse oli niin laiha. Ihmekkös tuo, kun se söi vaan joskus ja jouluna.
"Käyt siellä Koossa sitte. Maitoo tuot ainaki viis purkkii", iskän nurina kantautui selkeänä mun korvaan, vaikka se ei ollut ees kajarilla. Leevi laski toisen kätensä autonratin päälle ja nyökkäsi: "Juu. Homma hoidossa."
"Etkä sitte kaahaa! Ja bensoja en maksa."
"Iskä mä oon maksanu omat bensat jo–"
"Mikä jäätävä lommo tossa on?! Etsää hunsvontti tiiä miten autoa ajetaan?" se alkoi raivota lommosta tän auton kyljessä, joka oli ollut siinä jo ostettaessa. Mä vajosin hieman syvemmälle mun kaulahuivin syövereihin, kun mua alkoi kaduttaa mun oma sarkastinen kommentointi Leevin ajotaitoja kohtaan, ja vain sen takia, että iskäkin alkoi kommentoida niitä.
Mä en halunnut muistuttaa sitä.
Leevin kasvoilla ollut huolettomuus oli vaihtunut nyt turhautumiseen.
"Se oli–"
"Maksat ne maidot sitte ite ku nii harvoi täälläki käyt. Sulla sitä rahaa piisaa ku sellasia kenkiä pystyt ostelee", iskä paasasi sen päälle.
Mä tuhahdin ääneen. Niillä kengillä se meinasi Leevin Tokmannin alelaarista löytämiä Adidaksen tennareita.
Leevi ei enään edes yrittänyt pitää puoliaan. Se vaan puri huultaan ja naputteli rattia kärsimättömänä.
"Ja Lumi kotii sit ennen puoltyötä tai muuten lähtee puhelin."
Tuijotin kyllästyneenä meijän rivitalon tiiliseinää, kun Leevi lupasi olla ajallaan ja lopetti sitten puhelun ennen kuin isä keksisi jotain muuta. Se morjensti sille vielä laiskasti ja peruutti sitten parkista.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
