That's a good
question
(phr.) I don't know how to
answer that.
•LUMI•
Elämä vilisi mun silmien edessä, kunnes mä sitten jysähdin kylki edellä vasten kuumaa asfalttia.
"Argh", mä ärähdin ja kampesin itseni istumaan hampaat irvessä.
Tarkistin mun käsivarren, jonka iho oli verellä monesta kohtaa. Asfaltti ihottuma ei antanut polttelultaan armoa. Potkaisin skeittilautaa turhautumisesta.
Mulle riitti.
"Sattuko?"
Pudistin päätä mun luokse tyylikkäästi omalla laudallaan rullaavalle Adrianille, ja huokaisin raskaasti, kun se hyppäsi sulavasti lautansa päältä ja nappasi sen kainaloon.
Se kohotti kulmiaan vino hymy huulillaan.
"Mist vetoo et jos nyt halaan sua ni alat itkee."
Mä pyöräytin mun silmiä ja annoin sen auttaa mut ylös ties jo kuinka monetta kertaa. Mun raajoista alkoi loppua tila uusille mustelmille mutta mä olin ollut itseppäinen enkä halunnut luovuttaa sen typerän tempun suhteen, mitä Adrian yritti mulle opettaa.
"Joko riitti?" Se nosti mulle kulmiaan, kun mä nypin pikkukiviä mun kädestä.
"Jep", töksäytin.
Adrian nauroi kevyesti ja veti mun päätä lähemmäksi suukottaakseen mun ohimoa.
"Söpö."
Mä siristin sille mun silmiä ja sain vastaukseksi poikamaisen virnistyksen.
"Haista sinä kuule..." mä mumisin ja kumarruin nostamaan mun laudan kantoon.
Me lähdettiin kävelemään niitten pihalle.
Life update: Mä asuin nykyään Tampereella. Leevin kanssa. Se muutti uuteen kämppään kolmisen viikkoo sit ja mä majoituin sen ylimääräseen vapaaseen huoneeseen. Mä olisin kyllä varmasti saanut jäädä myös Adrianin porukoille mutta emmä halunnut olla pummi varsinkaan, kun mulla ei ollut yhtään varaa maksaa mistään kuluista. Tosin niille se tuskin oli ongelma mutta mulle oli. En mä vaan olis pystynyt vetelehtimään niitten nurkissa. Plus mä halusin vähän etäisyyttä tästä kaupungista. Olin mä Adrianilla sen ekan viikon, kun mä lopullisesti sitten lähdin kotoa. Vähän sulattelemassa asioita.
Toisinsanoen itkemässä elämää Adrianin olkapäätä vasten 24/7.
Nykyään isästä kuului tosi harvoin. Me oltiin muutaman kerran törmätty, kun me oltiin Adrianin kanssa käyty katsomassa äitiä, jonka tila ei ollut edennyt suuntaan tai toiseen. Mutta mun ja äidin välit sentään olivat parantuneet. Adrian kehotti mua puhumaan sen kanssa ja kyllä se kannatti. Kaikki oli paljon helpompaa silleen. Iskään mä halusin pitää vähän väliä ja äiti ymmärsi sen.
Mitä Nellaan tuli, se asui kai yhä Jyväskylässä. Ei mulla oikeestaa ollut mitää hajua. Me ei ikinä enään puhuttu sen kaiken tapahtuneen jälkeen eikä mua oikeestaan ees huvittanut.
Ainoo ongelma siinä, että mä asuin nykyään Tampereella oli se, että mä ja Adrian nähtiin harvemmin.
No okei.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
