Happily ever
after
(phr.) Error 404 not found.
•ADRIAN•
Mä nousin ylös autosta jalat heikkoina ja yritin hätistellä meitä vastaan tullutta Oliveria muualle, mutta se ei antanut mulle sitä valtaa.
"Sä lennät päältes jos et anna mun jelppaa vähä", se tokaisi ja tuki mua sitten kainalosta. Mä ärähdin turhautuneena ja pyyhkäisin hikeä otsaltani samalla, kun heitin mun käden Oliverin niskan taakse.
Aurora löi kuskinpuoleisen oven kiinni ja jäi kävelemään mun toiselle puolelle huolestuneena.
"Iskälle ei sit mainita tästä sanallakaan", mä murahdin ja yritin keskittyä yhteen portaaseen kerrallaan, kun me lähdettiin nousemaan niitä.
"Mitä ees tapahtu? Kai Lumi on kunnossa?" Oliver kyseenalaisti ja heti Lumin nimen kuultuani mä ummistin mun silmät ja purin hammasta.
"Älä puhu siitä."
"Häh kui?"
Pudistin vain tiukasti päätäni ja onneksi Oliver tajusi olla hiljaa. Se vain katsoi mua kummastuneena ja vilkaisi vielä Auroraakin, joka mumisi jotain paniikkikohtauksista jotka mä olin matkalla meille saanut. Hyvä ku mulla kanto enää jalatkaan.
"Siis monta?" Oliver töksäytti.
"Viis", Aurora toisti ja sai mun veljen suun aukeamaan mutta sanat juuttumaan jonnekkin matkalle.
Viis paniikki kohtausta.
Iha tosi jeba.
Mä kompuroin hieman viimeisissä askelmissa, kun Oliveri sulatteli vielä järkytystään. Horjahdin sitä päin ja sain sen heräämään tähän päivään.
"Shit sori." Se tiukensi otettaan musta. "Siis johtuks ne kaikki Lumista?"
"Haista paska." Mulla meni moti ja mä töytäisin sen kauemmas musta.
"Mitä?" se ähkäisi ja levitti käsiään. "En mä tuominnu?"
"Haista paska mä sanoin!" mä ärähdin ja mulkaisin sitä taas mun olan ylitse. Kiskaisin ulko-ovea mutta se oli lukossa, mikä sai mut vaan lyömään otsan turhautuneena seinää vasten. Joka paikka vaan kramppas ja särki ja.....hargh.
Aurora kiirehti avaamaan ovea, jonka Oliver oli unohtanut jättää auki.
"Mut Lumi..."
Mä käännyin mun otsansa kurtistaneen veljen puoleen leukaperät kireinä, samaan aikaan kun Aurora yritti etsiä oikeita avaimia.
"Ei tarvi enää puhuu siitä. Mä vedän välit niinku säki halusit, okei? Voitko nyt vaan olla turpa kiinni", tokaisin, vaikka mun omat sanat viilsi mun omaa sydäntä.
Olkku näytti hämmentyvän mutta mä en antanut sen edes aloittaa: "Mä oon sille liian raskas, tajusin sen tänään itekki. Mut mä oon kohta kuoleman oma jos en saa niitä kirottuja lääkkeitä, joten tää keskustelu oli nyt tässä. Tänks."
Sen kulmat painui yhteen just, kun Aurora sai oven auki. Sujahdin sisälle ja potkin kengät mun jaloista.
"Emmä sillon sitä tarkottanut-"
"Tarkoitit. Sitä sä just Olkku tarkoitit." Mä pysähdyin ja loin siihen vielä viimeisen jäätävän katseen. Se veti oven kiinni takanaan ja väisti mun katsetta hampaitaan kiristellen. "Oliko jotain muuta vielä? Vai voinko mennä?" kysyin kulmat koholla ja heitin mun takin naulakkoon.
Aurora huokaisi.
"Adrian älä oo noin töykee."
Mä avasin mun suun mutta Oliver keskeytti: "Ei ollu."
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
