Overthinking
(v.) The biggest cause of our unhappiness.
•LUMI•
"Sä tuut vielä katumaan!" Nella huusi pää auton ikkunasta ulkona.
Käänsin mun katseen pois siitä hammasta purren ja jatkoin matkaani kädet syvillä taskuissa. Mun oli pakko valita puoli ja tällä hetkellä mä valitsin Adrianin ja Oliverin puolen. Niin kauan kuin Nella jatkoi noiden huhujen syöttämistä ilman varsinaisia todisteita, mä en ollut sen puolella.
Mä vihasin riitoja. Siks mä yleensä olin puolueeton mut mä en pystyny siihen enään.
Suljin mun silmät ja hengitin väristen ulos, kun auto mun takana kaasutti pois.
Mä vaan toivoin et olin valinnut oikein.
Sillä Nellan lepyttäminen oli ihan toisella levelillä. Kukaan, toistan kukaan enkä ainakaan mä, aukonut sille päätä ilman seurauksia. Tälläkin hetkellä se varmaan suunnitteli kostoa. Se kosto tosin voi olla myös äänetön sillä Nella tietää, että hiljaisuus saa mut hulluksi. Jos se ei sano mulle mitään niin mä alan yliajatella ja lopulta murrun. Niin kävi aina.
"Aistin draaamaaaa!"
Pelästyin ja käännyin katsomaan poikaa, joka hölkkäsi mut kiinni virne kasvoille liimattuna.
Viljo
En yhtään ollut huomannut sitä.
Se sovitti sen askeleet mun tahtiin hengästyneenä ja nauroi.
"Kuka se oli?"
Katsoin sitä takaisin hieman hämmentyneenä sillä se ei ikinä ennen ollut puhunut mulle mitään mutta lopulta käänsin katseeni takaisin tiehen ilmeettömänä.
"Ei kukaan mainitsemisen arvoinen."
Viljo kohotti kulmiaan ja pidätteli hymyään. Se oli vetänyt päähänsä tumman punaisen pipon, jonka lisäksi sillä oli musta urheilupaita ja shortsit, mistä mä päättelin sen olleen lenkillä.
Pipo päässä ofc.
Se oli ainoo meijä ryhmän pojista, joka oli mun kanssa saman pituinen eikä kymmentä senttiä pidempi niin kuin Adrian ja Oliver. Mä tunsin itseni pätkäksi melkein kaikkien seurassa, vaikka en mä edes ollut mitenkään hirveen lyhyt. Satakuuskyt ja jotain päälle. Nella sentään oli mua aavistuksen lyhyempi.
"Mitäpä Mäelle kuuluu?" Viljo kysyi ja sytytti taskustaan kaivamansa tupakkansa. Vilkaisin kääröä kaihoisasti sillä olin juuri kuluttanut omani loppuun.
"Turpa kiinni."
Se käännähti katsomaan mua huvittuneena ja imaisi savua suuhunsa.
"No mitä? Emmä oo sua iskemässä ku et kuiteskaa lämpeäis."
Naurahdin.
"Ja mistä moinen oletus?"
Se puhalsi savut suustaan ja levitti sitten käsiään.
ВИ ЧИТАЄТЕ
Kolme Kaksi Yksi
Романтика"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
