35. Selitit jo tarpeeks

305 21 31
                                    

[: Heippa ihanat! Ihan näin niinkuin alkuvaroituksena, että tässä luvussa on päälle 3000 merkkiä joten varautukaa piiitkäään lukuun.

Eipä muuta <33

Ps. Jos pongaatte kirjoitusvirheitä niin saa ilmottaa! :3
_________________________________

As much as I'd like
to stay and talk...
(phr.) I really don't want to talk
to you and here's my fake
excuse...

•ADRIAN•

"Öh.."

Mä käännyin kysyvänä Lumin puoleen, kun olin heittänyt mun takin naulakkoon. Se itse näpräsi oman takkinsa hihaa kiusaantuneena ja irvisti.

"Onks vaik Auroralla lainata paitaa tai jotain...?"

Tajusin samantien, mitä se meinasi ja katsahdin takkia huulet raoltaan. Nyökkäsin nopeasti ja sen enempää miettimättä vedin mun oman lemppari hupparin t-paidan päältä ja ojensin sen Lumille samalla hiuksia korjaten.

Se räpäytti silmiään yllättyneenä mutta otti hupparin vastaan kiittäen.

"Tää on aika söpö." Se mutristi huuliaan selän nallelle. Punastuin aavistuksen ja nyökkäsin taas. "Voi kai sen niinki sanoo."

Lumi naurahti.

"Ainii sori. Tollee ei varmaa sanota koville jätkille", se heitti vitsillä.

Pyöräytin mun silmiä ja pudistelin päätä.

"En oo sellasta nähnykkään."

Lumi nosti kulmiaan aavistuksen.

"Et vai?"

"E."

Se kohautti hartioitaan ja puri huultaan, katse hupparissa. Mä vaan seisoin paikoillani kunnes se sitten vilkaisi mua merkitsevästi ja pyörätti sormeaan ilmassa.

"Aa joo." Mä tajusin ja käännyin kannoillani ympäri. Pureskelin kynsiä sen aikaa, kun se vaihtoi ja lopulta antoi luvan kääntyä ympäri.

Se levitti käsiään virnistäen ja pyörähti kerran ympäri kuin muotinäytöksessä.

"Tsadaa! Onks upeeki?"

Nyökkäsin.

"Tottakai ku se on mun huppari."

Mä sain siltä "et oo tosissas" katseen mutta vaan huvittuneena versiona. Sitten se peilasi itseään eteisen peilikaapista ja selitti jotain jostain kirpparista. Multa meni oikeesti ihan ohi, kun mun kaikki aivotoiminta meni siihen, että mä yritin realisoida mun pään sisällä sitä et sillä oli oikeesti mun huppari päällä.

Ja se näytti ihan sika nätiltä muutenkin.

Mulla vaan ei ollut pokkaa sanoa sitä ääneen.

"Mitäpä nuoriso?"

Lumin selitys keskeytyi ja meidän molempien huomio liisi iskään, joka nousi ylös alakerran portaita hymyillen. Sillä oli tällä kertaa vähän rennommat kuteet päällä. Sellane Addun verkkariasu.

Kolme Kaksi YksiWhere stories live. Discover now