Broken
(a.) Just cool don't panic darling.
•LUMI•
Yksi...kaksi...kolme...neljä
Pidätin hengitystä ja päästyäni seitsemään hengitin ulos.
Kaikki on hyvin.
Nojasin pään keittiön saarekkeeseen ja raotin silmiäni, mutta jouduin nipistämään ne kiinni heti uudestaan, kun kohtasin veriset, tärisevät käteni.
Purin hammasta ja painoin pään polviin.
Mun kroppa alkoi vapista.
Se ei haittaa, Lumi.
Se ei ollut sun syytä.
Mä mumisin itsekseni. Yritin kaikkeni syrjäyttääkseni mun pään sisällä mollaavan äänen, joka kaatoi kuraa mun niskaan.
"Että osaakin olla kömpelö..."
Toinen mollaava ääni ärisi.
"Enkö mä sanonu sulle että älä koske siihen ku se on just liimattu?!" iskä huusi.
Mä säpsähdin ja käänsin mun kasvot toiseen suuntaan poskea purren.
Syke jyskytti korvissa asti.
Käsiä kirvelsi.
Itketti.
"Pakko se on ostaa uus", iskä murahti ja huokaisi raskaasti samalla, kun punainen lätäkkö kasvatti kokoaan mun käsien alla.
"Peset ton lattian sit", se töksäytti. "Ja siivot noi lasinsirut."
Mä nostin mun pään ylös hammasta purren. Iskä pyöritti kädessään rikki menneen lasisen kattolampun pohjaa ja pudisteli päätään. Se viskasi sen roskikseen jotain itsekseen muristen.
Mun teki niin mieli sanoa vastaan. Teki mieli haistattaa paskat ja lähteä vetämään. Teki mieli–
Argh.
Veripisarat lisääntyivät, kun mä puristin mun kädet nyrkkeihin. Mä yritin keskittyä kirvelyyn. Mä en saanut menettää mun hermoja, koska mun oli vaan yksinkertaisesti kestettävä. Mulla ei ollut varaa lentää pihalle. Piti tehdä niinkuin sanottiin. Sillä ei ollut väliä kuinka epäreilulta kaikki tuntui. Millään ei ollut tämän katon alla enään mitään merkitystä.
Mun hengitys värisi, kun iskän selkä sitten katosi näkymättömiin. Mä puuskahdin ja nousin ylös lattialta vereen tahriutuneena.
Mä nousin ylös. Astuin lavuaarille ja huuhtelin mun käsiä hampaat irvessä niin kauan, että vesi muuttui lopulta kirkkaaksi. Vasenta kämmentä koristi poikittainen viiltohaava ja oikean käden sormet olivat ottaneet osumaa. Ei tarvinnut sentään lähteä tikattavaksi. Jotain positiivista.
Kaivoin kaapista leikattavaa laastaria, ja laastaroin käteni haavat. Laastarin pinta värjääntyi nopeasti tummaksi mutta mä käänsin mun katseen pois ja yritin olla välittämättä.
Keittiön lattia oli vuorattu taas kerran lasinsiruilla. Kenen syytä? Mun.
Tartuin rikkalapioon ja lakaisin suurimman osan siruista roskikseen, mutta veren mä jouduin luutuamaan. Heitin sen tehtyäni koko verisen rätin roskikseen ja pyyhkäisin kylmää hikeä otsaltani.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
