Heartbreak
(n.) My brain knew,
but my heart just wasn't ready.
•LUMI•
"Huomenta. Mikä olo?"
Leevi nosti kysyvänä kulmiaan samalla, kun paistoi kananmunalättyä. Se oli jopa pilkkonut joukkoon kirsikka tomaatteja ja maustanut oreganolla. Missäköhän välissä se oppi käyttämään mausteita?
Mä kohautin mun hartioita ja laahustin silmät ristissä keittiön pöydän ääreen. Nostin hieman näytöstä säröillä olevan puhelimen mun käteen ja pyörittelin sitä käsissäni yllättyneenä.
"Palomiehet löysi sen sieltä autosta", Leevi selitti ja mä nyökkäsin.
Käynnistin sen ja se yllättävää kyllä toimi yhä. Vedin ilmoituspalkin alas ja yritin olla pettymättä liikaa, kun ainoat ilmoitukset Adrianilta olivat viime yöltä ennen kolaria. Loput oli sitten Maddelta. Se kyseli mun vointia ja kertoi Eeliksen olevan onneksi toipumaisillaan. Se oli menettänyt paljon verta mutta oli jo parempaan päin ja käski kuulemma välittää mulle terveiset.
Vastasin Maddelle lyhyesti, minkä jälkeen laskin puhelimen pöydälle, kun Leevi ojensi mulle lautasellista lounasta. Kananmunaa ja ranskalaisia.
"Iskä lähti kattomaan äitiä, Nella on jossain sen kaverilla." Leevi teki mulle tilannekatsauksen ja täytti vielä mukillisen mehua mulle.
Olin kieltämättä helpottunut, että ne eivät olleet täällä. En yhtään jaksanut iskän paasausta siitä, miten huolimattomia me nuoret oltiin kun ei osattu edes ajaa. Niin se oli viimeyönä väittänyt.
Siemaisin omenamehua ja seivästin kirsikkatomaatin haarukalla. Kouluun mun oli turha enään edes yrittää ehtiä eikä Leevi edes olisi varmaan antanut mun mennä.
Se istui mua vastapäätä oman lautasensa kanssa. Inttiromppeet olivat vaihtuneet siistiin mustaan t-paitaan ja farkkuihin. Naamassakaan ei ollut epäpuhtauksia, joten kai se sen aknelääke sitten toimi. Kaiken kukkuraksi se oli ostanut jotain uutta hajuvettä, mikä voitti ruudin katkun mennen tullen.
"Me muuten erottiin Auroran kanssa", se ähkäisi vaikeana ja pyöritteli tomaatin paloja lautasellaan.
Mä lopetin ranskalaisten jauhamisen hetkeksi ja vilkaisin sitä. En oikeastaan ollut edes yllättynyt. Niinkuin mä olin sanonut, sillä oli sitoutumiskammo.
"Ai? Miks?" kysyin kuitenkin ihan uteliaisuudesta.
Leevi nosti sen katseen ulos ikkunasta ja työnsi kirsikkatomaatin suuhunsa.
"Ei se vaan toiminu, etäsuhde tiiäks. Tää oli siis meijän molempien päätös, ollaan yhä kavereita et ei siinä", se selitti.
Mä nyökkäsin.
"Mikä fiilis?"
Se hymyili vaisusti ja seurasi kun mä tungin ruokaa mun suuhun niinkuin en ikinä olisi saanut syödäkseni. En mä voinut sille mitään, että mulla oli ihan jäätävä nälkä sen viimeyön jälkeen.
"Oikeestaan aika jees."
"Hyvä sitten."
Se nyökkäsi.
"Mut mites sä? Oot vissii saanu uusia kavereita ainaki viime yön perusteella. Ketä ne olikaa? Eelis ja Madde?"
Mä nyökyttelin mun päätä. En oikein ollut viime yönä selitys fiiliksellä, joten mä kerroin Leeville vain Maddesta ja Eeliksestä. Kyllä mä Auroran ja Adrianinkin mainitsin mutta vain ohimennen.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
