Sibling
(n.) You'd give them a kidney but wouldn't allow them to borrow your charger.
•LUMI•
"Lumi!"
Säpsähdin ja käännähdin katsomaan taakseni. Hymy nousi mun huulille, kun tunnistin tutut kasvot joita ei ollut näkynyt aikoihin. Nousin ylös aulan sohvalta aikeissa mennä vastaan yhä mustissa maihareissa ja inttikamppeissa olevaa veljeäni. Ulko-ovi kolahti kiinni sen takana.
Leevi vilkuili ympärilleen samalla, kun käveli mua kohti. Aula onneksi ammotti tyhjyyttään kaikkien ollessa tunneilla. Jopa sihteeri oli kadonnut jonnekkin.
"Mitä jätkä?" virnistin ja sain sen huomion takaisin muhun. Sen tummat ja tuuheat kulmat kurtistuivat, kun sen katse osui mun kasvoihin. Mä tiesin, että mä näytin ihan laikukkaalta lehmältä sen itkemisen jälkeen mutta yritin parhaani olla näyttämättä.
Mä olin just se tyyppi, joka vastasi "ei sattunut", kun joku kysyi sattuiko ja alkoi itkemään. Ne jotka tunsi mut tiesi, että se mitä mä esitin muille ei ollut se mitä mä oikeesti olin. Olin ritarin sijaan pehmonalle.
"Älä kysy tota nyt", Leevi mutisi harppoen samalla loppumetrit mun luokse ja vetäen mut sitten muitta mutkitta halaukseen.
Mun pää painautui sen rintakehään sen ollessa mua ainakin pään pidempi.
Ruudin katku ja havujen raikas tuoksu muodostivat yhdessä oudon yhdistelmän, mistä pystyi päättelemään sen olleen juuri metsäleirillä. Mä en kuitenkaan ehtinyt edes avata mun suuta, kun Leevi jo vetäytyi halista leukaperät kireinä.
"Missä se kusipää on?"
Sen akne oli ottanut todella suuren harppauksen parempaan päin sitten viime näkemän. Se sai siihen vihdoin jotain aineita, eikä siitä ollut enään jäljellä kuin arpia poskissa. Mä olisin halunnut mainita siitäkin asiasta ja vaan vaihtaa kuulumisia mutta sen tappava katse ei jättänyt mua rauhaan. Sitä oltiin kiusattu ala-asteella, minkä takia sillä oli täydellinen nolla toleranssi kaikille mahdollisille kusipäille ja nälvinnälle. Eikä se todellakaan epäröinyt puuttua asiaan jos sellaista tapahtui.
Yläasteella melkeen kaikki oli sen frendejä ja ne jotka eivät olleet pyrkivät pysymään poissa vaikeuksista, sillä Leevi oli jo silloin pidempi kuin suurin osa ja olisi niputtanut kevyesti jokaisen kusipään sen silloisen sali addiktion takia. Lisäksi sen kylmän viileä katse meni melkein samaan kategoriaan Adrianin kanssa. Välissä musta tuntui, että Leevi oikeesti vois tappaa pelkällä katseella.
Mä olin Leevin vastakohta. Surkee pitämään omia puoliani. Mun paras puollustus oli hiljaisuus. Siinä se. Mä olin se joka halusi vaan unohtaa koko asian, ja Leevi tiesi sen. En varmaan olis selvinnyt yläasteelta ilman sitä. Se oli aina mun puolella jos tarvitsi. Onneks se jäi sillon kerran luokalle ni se oli siellä vielä, kun mä olin kasilla. Ysin jälkee se sit meni amiksee.
Siks lukio varmaan olikin niin perseestä koska se ei ollut täällä.
"Voidaanko vaa mennä kotiin?" kuiskasin ja katsoin sitä anovana.
Se siristi silmiään ja sen katse tippui mun poskelle.
"Mistä toi on tullu?" se kysyi ja oletin sen tarkoittavan sitä jo arpeutunutta haavaa.
"Se on kokonaan oma tarinansa." Irvistin.
"No sit kerrot senkin heti sen jälkeen ku oot kertonu kuka sua ottaa päähän?" Se kohotti sen kulmia odottavana. Nielaisin.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
