54. Mä tuun messiin

332 26 30
                                    

Money can't buy
happiness
(phr.) A saying created by poor people to help curb their jealousy of the rich.

•LUMI•

"Sä et mee himaan tänään," Adrian toisti.

"Meenpäs! Etsä voi sitä määrää," mä tiuskaisin ja puristin paitaa enemmän itseäni vasten.

Adrian kiristeli leukaperiään ja haraisi hermostuneena hiuksiaan.

Tää oli mennyt hei ihan tosi hyvin. Ainakin sen minuutin. Sitten, kun mä mainitsin mistä mustelmat olivat peräisin Adrian vain ilmoitti, että mä jäisin niille täksi yöksi enkä menis kotiin.

"Nii mutku-"

"Ei oo mitään muttia! Mä meen piste", ärähdin.

Epätoivo valtasi sen kasvot. Se huokaisi ja yritti keräillä itseään, kun mä vaan käänsin mun sumean katseen pois hammasta purren.

Adrian ei ymmärtänyt, että jos mä en menisi niin asiat tulisivat vain pahenemaan. Välttely ei auttanut millään tavalla tätä mun tilannetta. Mun oli vaan pakko mennä kotiin. Ottaa se kaikki vastaan. Niin mä olin aina tehnyt. Mä-

"En haluu et sä joudut kokemaan tollasta. Anna mun auttaa sua. Selvitetään tää asia," Adrian keskeytti mun ajatuksen juoksun ja sai mun katseen nousemaan takaisin siihen. Sen lihakset eivät olleet enään niin jännittyneet mutta silmät paljastivat sisällä vellovan turhautumisen.

Mä vastasin sen katseeseen haastavana.

"Ja mitä? Mä täytän syksyllä kahdeksantoista eli ihan just. Tässä vaiheessa on turhaa sotkea mitään poliiseja saati sitten sossuja peliin."

"Mut tolle pitää saada loppu. Mitä sä muka meinasit tehdä kun täytät kahdeksantoista? Ei se tuu loppumaan yhden päivän aikana", Adrian ähkäisi. Se joutui astumaan syrjään, kun mä nousin ylös ja vedin vauhdissa paidan takaisin mun päälle.

"Muutan niinku säki luultavasti", tokaisin.

Katumus kolkutti mun alitajunnassa pienesti.

Ei pitäisi riidellä.

Kyllä mä sen tiesin mutta Adrian ei ymmärtänyt, vaikka sille yritti vääntää rautalangasta, miten asia oli. Ei se tietenkään ymmärtänyt, kun sillähän oli maailman ihanin isä. Välittävä ja sellanen.

Se teki niin pahaa kattoo vierestä, kun tiesi samaan aikaan, että oma iskä makasi sängyssä puolikuolleena ja piti omaa tytärtä vain huushollin ylläpitäjänä.

Mut mä olin tottunut siihen enkä mä todellakaan halunnut, että tähän sotkettaisiin mitään poliiseja. Sen jälkeen mut kuitenkin revittäis ties mihin laitokseen tai osastolle joittenkin kukkahattutätien kuullusteltavaksi eikä me voitais enään nähdä Adrianin kanssa niinkuin ennen. Se oli mun pahin skenaario. Enkä mä ottanut riskejä, kun taas Adrian oli valmis sysäämään kaiken tuleen sen kummemmin miettimättä.

"Lumi.." se ähkäisi.

Työnsin sen huoneen oven auki ja marssin portaisiin. Ensimmäisellä askelmalla mua tarrattiin ranteesta.

Kolme Kaksi YksiWhere stories live. Discover now