Kolme Kaksi Yksi

9.Ei mitään enään

Bed
(n.) My favorite hello and hardest goodbye.

•LUMI•

Istuin Leena kakkosen enkun tunnille ja aloin purkaa tavaroitani. Sentään tää Leena ei ollut niin kuin mun äiti. Vanha symppis mummo vaan. Niillä oli samaa vain nimi. Sen lempinimi oli kylläkin Lennu tai se itse ei tykännyt, että sitä sanottiin Leenaksi. Tiedä sitten miksi.

Oli jo perjantai ja mun toka päivä koulussa. Jep. Skippasin tiistaista torstaihin asti. Ei vaan huvittanut mennä kouluun etenkään, kun nykyään Adriankin oli osa tätä masentunutta yhteisöä. Mua kaiken lisäksi hävetti vähän se, että mä olin ilmestynyt niitten talon nurkille just sillon ku se oli ulkona. Kyllähän se nyt näytti stalkkaamiselta turha sitä on mennä kieltämään.

Viimeisetkin matti myöhäiset valuivat luokkaan harva hiuksisen mummon perässä.

"Good morning!" se kiekaisi kimeällä äänellään ja iski melkein itsensä kokoisen mustan nahka laukkunsa pöydälle.

Mun katse harhaili mun kurssilaisissa odottaen sydän tykyttäen kaksikkoa. Vilkuilin vähän väliä kelloa, joka näytti jo varttia yli kahdeksaa. Ehkä ne ei oo koulussa tänään ja mä saan olla–

Sydän takertui mun kurkkuun, kun tuttu huppupää sujahti luokkaan kaksoisveli perässään. Oliver huikkasi Leenalle hyvät huomenet sujuvalla enkulla, kun taas Adrianin kylmä katse vaelsi ihmisissä ja törmäsi lopulta muhun. Se räpäytti silmiään yllättyneen oloisena ja hidasti askeliaan niin, että Oliver törmäsi sen selkää päin.

Oliver nosti hölmistyneenä katseensa veljeensä ja seurasi sitten sen katsetta muhun. Sekin näytti yllättyvän. Ihan kuin muka olisi yllättävää nähdä mut koulussa.

Ok no niinhän se oli.

Se yritti hymyillä mulle mutta kun mä en vastannut sen hymyyn, sen otsa kurtistui ja se jatkoi matkaansa omalle paikalleen. Adrian taas laahusti dramaattisen hitaasti takariviä kohti ja näytti ihan yhtä jäiseltä kuin maanantainakin.

Nielaisin ja keskityin muiden mukana käynnistämään mun läppäriä, kun se iski sen oman mustan repun mun viereiselle pulpetille ja veti tuolin itselleen.

Mä säpsähdin, kun se laski sen koneen pöydälle hieman kolahtaen. Purin hammasta ja moitin itseäni. Mitä mä muka pelkäsin? Että se kuristais mut ja pakottais kertomaan kuka olin ja miks stalkkasin sitä? Nah. Ei Lennun tunnilla. Se mummo tulisi lyömään sitä sen käsilaukulla.

"Dear Adrian, can you take the hood off your head, please? We don't want criminals here", Leena kailotti luokan edestä ja sai kaikki vilkaisemaan olkansa ylitse Adriania, joka huokaisi äänettömästi ja kiskaisi hupun pois päästään.

Mun oli pakko kääntää mun katse pois etten vaikuttaisi creepyltä tuijottajalta, kun sen lähes täydelliset haalean tammen ruskeat hiukset valahtivat esiin sen hupun alta.

Mä tunsin oloni erittäin epämukavaksi tällä hetkellä. Kirjauduin mun sanomapro tilille ja aloin tekemään enkun rästi tehtäviä katse koko ajan tiiviisti näytössä mutta se oli vaikeaa Adrianin läsnäolon takia. Musta tuntu, että se tuijotti mun näyttöä ja tuomitsi tyhmäksi blondiksi joka ei ees ollut blondi mun joka ikisestä virheestä.

Mä olin ottanut mun toisen persoonan käyttöön ja haudannut sen pikku Lumin jonnekkin syvälle pois ettei se satuttaisi pientä sydäntään mun ajatuksilla. Nyt mä olin se Lumi joka näytti ulkoapäin siltä, että se ei piitannut mistään, vaikka se oikeesti hikoili kuin viimeistä päivää.

Adrian röhnötti sen tuolissa ja näpytteli omaa konettaan laiskasti, mikä hieman rauhoitti mua. Jos se keskittyi sen omiin asioihin niin mä voin jopa selvitä tän tunnin lävitse. Kunhan Leena nyt ei vaan keksi mitään parihommia.