Confessing to
your crush
(v.) An act of gambling. You
either gain a boyfriend/girlfriend
or you lose a friend.
•LUMI•
Hipsin hiljaa portaat ylös yläkertaan. En saanut unta– vaikka mun silmäluomet oli raskaimmat ikinä–ja olin kylmän vesilasin tarpeessa. Mä en uskaltanut käydä herättämässä Adriania, sillä niillä oli Oliverin kaa jotain kinaa hetki sitten. Mä en tiennyt, oliko mun järkevää just nyt mennä häiritsemään sitä ja kyllähän mä tiesin itsekkin, missä niiden vesilasit oli.
Toisin kuitenkin kävi, kun mä tajusin tutun henkilön istuvan keittiön saarekkeen ääressä pää painuksissa.
Adrianin väsynyt katse liukui muhun mutta palasi pian takaisin kahvikuppiin sen edessä.
Mä emmin hetken aikaa mutta annoin lopulta olla, ja astelin muina naisina sen luokse. Mä olin ihan maani myynyt itsekkin joten mitä väliä: Ei yhtikäs mitään.
Mä lysähdin istumaan sitä vastapäätä, ja lupia kyselemättä hörppäsin sen kahvikupista mutta kaduin heti: Kahvi oli jo haaleaa. Työnsin mukin sille irvistäen takaisin ja pudistelin päätäni.
Se hymähti.
"Huono päivä?" mä kysäisin ohimennen ja pyyhkäisin mun suupielet kämmenselkään.
Se hengitti syvään ja puuskahti. Tuo kertoi kaiken oleellisen. Sitten se nosti sen katseen vihdoin muhun.
"Huono päivä?" se toisti kysymyksen mulle.
Mä hymyilin väkinäisesti, ja se nyökkäsi eikä onneksi kysellyt enempää. Mä en halunnut juuri nyt vastata tohon kysymykseen.
Me oltiin muutama minuutti hiljaa. Adrian pyöritti muumimukia pöydällä ja mä katselin ympärilleni.
Sitten mä sain idean:
"Hei sullahan oli kortti?"
Se nosti kulmiaan kysyvänä.
"Mitäs sanot jos vaan unohdettais tää päivä ja lähettäis ajelee?" mä ehdotin ja salaa toivoin sen suostuvan, koska mä saisin viettää enemmän aikaa sen kanssa kahestaan–rauhassa–ja ehkä siten jopa onnistuisin oikeesti unohtamaan tän päivän.
Adrian mun onneksi näytti lämpenevän ajatukselle. Tai no oikeastaan se oli jo menossa.
"Ootinki millon kysyt", se tokaisi virnistäen ja pyöräytti avaimia sormessaan. Mä huokaisin mukamas raskaasti ja hyppäsin itsekkin alas tuolilta.
"Mennää sit."
*
"Siis toi on....karhu?"
"Jep."
Adrian raapi otsaansa kummastuneena ja yritti selkeästi vääntää tähtirykelmää karhun muotoon.
Me katseltiin tähtiä mun lemppari paikan katolla–sen kerrostalon–ja mä yritin opettaa Adrianille tähtikuvioita, joita mä olin alkanut just harjoittelemaan. Mä olin jo tähän hetkeen mennessä saanut ainakin kymmenen nauruhepuli kohtausta. En tiedä oliko väsymyksellä osuutta asiaan mutta hällä väliä. Adrian oli ihan hauska tyyppi. Silloin kun se ei ollut huonolla tuulella.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
