Kolmen Kuun Valtakunta

16. Häijy leikki

Tiedätkö sen tunteen, kun luulet keksineesi aivan loistavan idean, joka tuntuu oikealta ja hyvältä juuri sillä hetkellä, kun keksit sen. Mutta sitten kun toteutat sen, niin se ei tunnukaan enää niin hienolta. Vaan pikemminkin typerältä päähänpistolta, joka saa sinut nolostumaan.

Niin, hetki sitten kuninkaan halaaminen oli ollut aivan mahtava idea, mutta en ajatellut kovinkaan pitkälle. En ajatellut sitä miten lopettaisin hänen haalaamisensa, miten tekisin sen hienovaraisesti loukkaamatta hänen tunteitaan. Enkä todellakaan ajatellut sitä vaihtoehtoa, että halaamisen jälkeen minä halusin suudella häntä.

Halusin tuntea nuo pehmeät huulet omillani, halusin suudella häntä...ja...ja..halusin jotain paljon enemmän. Minä...minä halusin häntä.

Silmäni suurenivat, kun tajusin, että tunsin jotain sellaista mitä en ollut koskaan tuntenut ketään kohtaan. En ollut koskaan halunnut itselleni poikaystävää, olin ihastunut monesti, mutta en ollut koskaan edennyt mihinkään suuntaan. Ehkä se johtui siitä, että pelkäsin menettämistä. Sitä hetkeä, kun se toinen riistettäisiin minulta. Juuri niin kuin äiti ja Joel. Se tunne oli maailman kamalin, enkä halunnut tuntea sitä enää koskaan.

Purin huultani hermostuneena. Kaikki ajatukset vilistivät kiivaina päässäni, aivoni ja sydämeni taistelivat keskenään. Aivoni sanoivat, että olisin vain viihdyke kuninkaalle, en mitään muuta. Hän ei oikeasti pitänyt minusta, ei hän koskaan voisi pitää minusta. Mutta sydän halusi minun suutelevan häntä, vaikkakin se olisi vain hetken huumaa tai viinin aikaansaannosta. Mutta toisaalta, mitä minä menettäisin jos suutelisin häntä? Et mitään! Ääni huudahti päässäni. En mitään. Minulla ei ollut mitään menetettävää.

Suljin mieleni ja keskityin tähän hetkeen. Tähän omituiseen välikohtaukseen, joka sai sydämeni kiljumaan riemusta.

Kuningas tuijotti minua kiihtyneenä. Hän vain katsoi minua sanomatta sanaakaan, hänen vihreät silmänsä lävistivät omani, hän näki suoraan sieluuni, hän luki minua, kuin avointa kirjaa. Tiesin, että hän tiesi minkälaista kamppailua sisälläni käytiin. Olisin halunnut suudella häntä, mutta toinen puoli minusta halusi juosta karkuun ja piiloutua ikuisiksi ajoiksi.

Kuningas varmasti käytti minuun jotain voimiaan, että hän sai minut näin heikoksi, että hän lannisti voimakkaan itsepäisyyteni, joka sai minut järkiini aina kun meinasin tehdä jotain sellaista mitä tulisin katumaan. Mutta tällä kertaa tuo itsepäisyys haihtui minusta pois, se liukeni hetki hetkeltä jonnekin saavuttamattomiin.

Kuninkaan kädet laskeutuivat vyötärölleni saaden minut nolostumaan, poskeni lehahtivat punaisiksi, kun hänen sormensa tarrautuivat kiinni mekkoni kankaaseen ja hän veti minut vielä lähemmäksi itseään. Ja ennen kuin ennätin tehdä elettäkään, hänen huulensa olivat jo painautuneet omieni päälle.

Sydämeni räjähti rinnassani, ihoani kihelmöi ja huuleni syttyivät liekkeihin. Koko maailma katosi ympäriltämme, oli vain minä ja kuningas. Me kaksi, eikä ketään muuta.

Kuninkaan täydelliset huulet suorastaan ahmivat minun omiani saaden jokaisen soluni huutamaan hallelujaa. Minä vastasin suudelmaan epäröimättä hetkeäkään. Annoin käsieni liukua hänen vartaloaan pitkin hänen niskaansa. Upotin sormeni hänen samettisiin hiuksiin ja painauduin syvemmälle hänen syliinsä.

Hetken ajan huulemme liikkuivat samaan tahtiin toistensa päällä täydellisesti, aivan kuin ne olisi luotu toisilleen. Se tuntui hyvälle, se tuntui oikealle, mutta silti niin väärälle. Me olimme vastakohdat toisillemme. Minä olin kuin kesä jota kukaan ei muistanut ennen kuin se oli jo ohi. Hän oli kuin talvi, jota kukaan ei voinut unohtaa. Minä olin lämmin aurinko, hän oli kylmä kuu. Minä olin ihminen, pieni ressukka ihminen ja hän oli kuningas, mahtava kuningas, tämän maan hallitsija.