Kolmen Kuun Valtakunta

29. Yllätysvieras

Seuraava aamu valkeni aivan liian nopeasti. Minä pyörin sängyssäni tovin ennen kuin nousin ylös vaikertaen. Tuijotin hetken aikaa itseäni peilistä ja annoin katseeni pysähtyä huulilleni. Gabrielin huulien kosketus tuntui edelleen omieni päällä. Se oli omituista, hyvin omituista. Ei se ollut edes suudelma vaan lyhyt hyvin lyhyt pusu. Mutta silti minusta tuntui kuin olisimme suudelleet tuntikausia.

Pudistelin toivottomana päätäni ja vaihdoin nopeasti pussihousut mekkoni tilalle. Hain vaatehuoneesta valkoisen paidan ja lämpimän villatakin jotka heitin päälleni ja laitoin hiukseni palmikolle. En oikeasti olisi halunnut lähteä niin varhain, mutta olin sopinut miekkailuharjoituksista Vincentin kanssa jo pari päivää sitten. Siksi riensin unisena linnan porteista ulos kuvernöörin lupalapulla varustettuna.

Juoksin nopeasti kaupungin lävitse, kunnes saavuin kujalle joka oli tullut minulle jo tutuksi. Pysähdyin hetkeksi ja vedin syvään henkeä ennen kuin jatkoin matkaa normaalein askelin, mutta pysähdyin kun kuulin kovaäänistä keskustelua Vincentin talon sisältä.

– Olen sanonut jo sata kertaa ja sanon vielä yhden kerran, että en halua tehdä vaihtokauppoja kanssanne! Vincent karjui äänellä jota en meinannut ensin edes tunnistaa.

– Älä vähättele minua Vincent, minä voin tuoda hänet takaisin, nuoren naisen ääni sanoi maireasti.

Kurtistin kulmiani. Naisen viehkeä ääni kuulosti tutulta oudon tutulta, mutta en pystynyt muistamaan missä olin kuullut tuon äänen aiemmin.

– Minä tiedän ettei se olisi totta, hän ei olisi sama henkilö, Vincent sanoi melkein turhautuneena.

Nainen naurahti tyttömäisesti.

– Hän olisi täysin samanlainen kuin muistat, vain yksi loitsu ja hän on taas täällä sinun luonasi, jos vain annat minulle mitä pyydän, nainen ehdotti hyvin houkuttelevalla äänellä.

Sen jälkeen ei kuulunut mitään, oli aivan hiljaista ja mietin mitä talossa oikein tapahtui. Oliko Vincent kunnossa? Tekikö tuo nainen jotain hänelle? Pitäisikö minun mennä katsomaan? Mutta toisaalta en tiennyt kuka tuo nainen oli. Vincentin tuohtumuksen perusteella hän ei pitänyt naisesta joten oli varmasti viisainta pysyä poissa heidän jaloistaan.

– Vain yksi loitsu, naisen ääni rikkoi hiljaisuuden.

– EI! En lankea ansaanne senkin piru! Vincent karjaisi saaden minut perääntymään yhden askeleen taemmas.

En ollut koskaan ennen kuullut Vincentin olevan noin vihainen, hän osasi aina peittää ärtymyksensä, mutta tuo nainen sai hänet turhautumaan.

Kuulin naisen huokaisevan liioitellusti.

– Niin kuin haluat ystäväni. Toivottavasti päätit viisaasti sillä minä tulen hakemaan sen mikä kuuluu minulle.

– Se ei kuulu sinulle! Vincent huudahti ja kuulin lasin särkyvän.

– Minä saan sen käsiini Vincent, keinolla millä hyvänsä, nainen uhkaili ja kuulin jonkun liikkuvan talossa.

Menin nopeasti nurkan taakse piiloon ja näin pienen hahmon joka oli verhonnut itsensä mustaan viitan alle jonka huppu oli vedetty pään ylitse. Vain naisen vaaleat hiukset pilkottivat hieman viitan alta. Hän käveli kevein askelin poispäin talosta ja hänen tyylissään kävellä oli jotain minkä olin nähnyt ennenkin. Minä tuijotin hahmoa joka katosi lopulta näkyvistä, mutta en vain saanut päästäni hänen ääntään. Se oli kuulostanut niin tutulta. Mutta olin tavannut monia naisia täällä oloni aikana. Olin ollut illallisilla ja kuullut naisten puhuvan, olin kuunnellut aamuisin aamiaisella palvelijoiden keskusteluita, mutta en muistanut missä olin törmännyt tuohon naiseen ennen. Ehkä hänen äänensä vain muistutti jonkun toisen ääntä. Ehkä en ollut koskaan edes tavannut häntä.