Etsitty |EXO•Fin|

7.Chanyeol ja Baekhyun

Baekhyun hidasti askeliaan. Poliisit eivät olleet lähteneet hänen peräänsä. Hän tunki aseen takkinsa sisään ja käveli kadulla jättäen verijälkiä peräänsä. Lumen tulo oli hiljentynyt aivan pieneksi, joten sekään ei peittänyt sitä mihin hän oli mennyt.
Katulamput loivat Baekhyunin kasvoille heikon, keltaisen kohteen. Hänellä ei ollut päämäärää. Pojasta tuntui, että hänen piti tehdä jotain, mutta se ajatus karkasi joka kerta kauemmas, mitä enemmän hän yritti ottaa siitä selvää.

Baekhyun oli väsynyt ja nälkäinen, eivätkä hänen aistinsa toimineet täydellä teholla. Näkökenttä alkoi olla pelkkää usvaa, haju- tunto- ja makuaisti turtunut ja korvissa soi.

Niinpä normaalisti tarkka poika ei huomannut, että häntä seurattiin. Moottoripyörää ohjasi kookas nuori mies, tuskin paljoa Baekhyunia vanhempi. Hän ajoi liukkaalla tiellä ja tuli siihen tulokseen, että jahtia oli parempi jatkaa jalan. Chanyeol vei ajoneuvonsa läheisen kaupan parkkipaikalle. Hän otti kypäränsä pois ja lähti kipittämään tuntemattoman perään.

Baekhyun huokaisi kylmään ilmaan ja laittoi huppunsa päähän. Hän vetäytyi viereisen kujan pimeyteen turvaan.
Poika istuutui tyhjien pahvilaatikoiden viereen jääkylmään maahan.

Chanyeol käveli kadulla seuraten verijälkiä. Hän kävi läpi tuntomerkkejä. Tekijällä oli harmaat, otsalle valuvat hiukset ja hän oli mies. Rähjäiset vaatteet ja verta vuotava haava. Lisäksi tällä olisi hallussaan ase, mutta niin oli Chanyeolillakin. Poika ei voinut olla miettimättä, millaisen psykopaatin hän tällä kertaa tapaisi. Tässä työssä näki vaikka millaisia ihmisiä, useimmiten sadisteja, mielisairaita ja psykopaatteja. Hän oli valmis millaiseen vastaanottoon tahansa.
Hän kääntyi kujalle ja otti laukustaan taskulampun, muttei sytyttänyt sitä.
"Mä tiedän että sä olet siellä."
Baekhyun käänsi katseensa tulijan suuntaan, muttei erottanut muuta kuin ison mustan siluetin. Miehen syvä ja matala ääni sai hänet sävähtämään. Hän ei vastannut mitään vaan kietoutui entistä tiukemmalle takkiinsa.
Chanyeol hymähti. "Mä oon Chanyeol ja mä tulin tänne-"
"Ole hiljaa, jooko? Mun päätä särkee."
Vanhempi poika hiljeni kuunnellessaan toisen enkelin ääntä. Ei kellään pahalla henkilöllä voinut olla noin kaunis ääni. Hänen oli pakko nähdä, millainen ihminen tämän äänen omisti. Poika sytytti taskulampun ja valaisi näkymää. Maanrajassa hän näki vain pikkuisen sykkyrän.
"Näytä kasvosi."
"En. Valo häikäisee." 
Chanyeol katsoi nuorukaista suurilla silmillään. Hän sulki valaisimen ja laskeutui kyykkyyn toisen eteen. Kädet hakeutuivat pojan hupulle ja hän veti sen pois.

Pimeys vääristi kasvonpiirteet, mutta silti Chanyeol näki pojan kauneuden. Vaikka toinen oli nälkiintynyt ja sotkuinen, hänen silmänsä olivat kauniit.
"Mikä sinun nimesi on?"
"Baekhyun... Byun Baekhyun...", hän sanoi ponnettomasti tuijottaen Chanyeolia. Poika ojensi kätensä ja hivutti ne toisen alle. Sitten Chanyeol nosti pienemmän pojan ylös maasta. Baekhyun ei tehnyt elettäkään vastustaakseen, sillä hänen energiansa oli kulunut loppuun jo tälle päivälle.

~||~

Minseok murisi uhkaavasti kun ihmismassa lähestyi entisestään. Hän otti vastahakoisesti aseen esiin, mutta samaan aikaan hämärästä ilmestyi muutama ihminen, joista kumpikaan ei näyttänyt olevan samaa jengiä muiden kanssa. Heillä oli agenttimaiset asut, ja Minseok arvelinkin heidän olevan jotain salaisen palvelun miehiä. Mutta mitä he täällä tekevät? Olihan hän toki etsintäkuulutettu, mutta mistä he tietäisivät odottaa hänen olevan täällä?

Pakenemisvaisto otti vallan ja hän lähti juoksemaan torin laidalle, jossa Jongdae yritti taas vetää sikeitä. Minseok pysähtyi penkin eteen ja vilkaisi taas takaisin taakseen jahtaajiin, jotka seurasivat yhä.
Minseokin aivot raksuttivat nopean suunnitelman. Raskain askelin hän jatkoi juoksuaan rakastamansa ihmisen ohi."Anteeksi Chen...", poika kuiskasi tuuleen ja lupasi etsiä hänet vielä kunhan oli päässyt näistä kiusankappaleista.

~||~

Yifan parkkeerasi kalliin autonsa siististi sairaalan pihaan. Hän läimäisi oven turhan lujaa kiinni purren hampaitaan yhteen. Lumesta puhtaaksi aurattu piha oli tyhjä pojan kävellessä siellä kenkät kopisten. Hän avasi parioven äkäisellä kiskaisulla syöksyen vastaanotto tiskille jonon ohi. "Missä Tao on", Yifan tiedusteli naputtaen tiskiä sormillaan. Muut ihmiset katsoivat häntä äkäisinä ohittelijaa.
"Herra on hyvä ja asettuu jonon perälle, kiitos", työntekijä sanoi ihmeen rauhallisesti mutta Yifan ei siirtynyt.
"Haluan nähdä Taon nyt. Nyt heti."
"Herra hyvä, teidän vuoronne ei ole vielä. Siirtykää jonon perälle."
"En."

Kaksikko tuijotti toisiaan hetken aikaa, mutta sitten työntekijä päätyi siihen lopputulokseen, että hänen kannatti päästää Yifan ohi, sillä muut jonottajat alkoivat jo hermostua.
"Hyvä on. Ensiapupiste on tästä vasemalla käytävällä, huone 12A."

Yifan lähti niine hyvineen käytävälle jättäen työntekijän pahoittelemaan välikohtausta. Poika avasi kiinni olevan oven ja näki siellä kaikki kolme ihmistä, joiden pahimmat vammat oli jo saatu sidottua.
"Tao..."
"Kris..."
Junmyeon katsoi tulijaa punniten. Hän oli mennyt lupautumaan, että saisi tämän tyypin kääntämään vielä päänsä.
Yifan ryntäsi nuoremman luo mulkaisten tylysti kahta muuta poikaa.
He halasivat ja pidempi jäi seisomaan Taon istuutuessa takaisin penkille.
"Tao... sä vakuutit mulle ettei tälläistä tapahtuisi."
Tao katsoi ruskeilla silmillään Yifania pidätellen itkua. "Anteeksi... kyllä mä tiesin että loukkaantumiset on mahdollisia, mutta kun mä tykkään olla työharjoittelussa poliisilla..."
"Se on sulle liian vaarallista. Sä oot liian nuori ja heikko-"
"Anteeksi, kun keskeytän mutta olen eri mieltä kanssasi", Junmyeon avasi suunsa kun koki sopivan tilaisuuden tulleen.
"Huh? Selitä", Yifan sanoi kääntyen katsomaan tuntematonta.
"Olin siinä tappelussa, jonka takia Tao joutui uhriksi. Hän toimi todella hienosti, enkä usko että hänen täytyisi lopettaa työnsä. Tämä oli vain pieni takaisku, hän osaa kyllä ensikerralla varoa."
"Pieni?! Hänestä tuli melkein puolisokea!"
"Rauhoitu...", Junmyeon sanoi kun pidempi alkoi uhkaavasti lähestyä häntä.

~||~

Chanyeol lastasi Baekhyunin moottoripyöränsä kyytiin. "Pidä tiukasti kiinni", Chanyeol sanoi ja heikko poika teki työtä käskettyä. Poika oli varannut mukaansa onneks kaksi kypärää, joista toisen hän lahjoitti Baekhyunille. Punahiuksinen poika kiihdytti ajoneuvonsa ja lähti liikkeelle.

Chanyeol ajoi varovaisemmin kuin tavallisesti. Hän piti huolta, että Baekhyun pysyi hyvin kyydissä. Poika tunsi toisen lämpimän, heiveröisen kehon selkäänsä vasten. Hän ei aikonut antaa toista poliisille. Ei hän vain voinut.

Sairaala häämötti jo edessä, ja poika parkkeerasi moottoripyöränsä siististi. Hän nosti Baekhyunin käsivarsilleen huomaten hänen keveytensä. Hän käveli sisään ensiapuun.

Baekhyun oli sulkenut tiukasti silmänsä hänen raajojensa riippuessa velttoina. Jono oli kadonnut, ja Chanyeol pääsi heti esittämään asiansa. Heidät ohjattiin samaan paikkaan, jossa Junmyeon, Yifan, Tao ja Yixing olivat jo valmiiksi.

Kun isokokoinen poika tunki sisään ovensuusta kantaen yhä Baekhyunia, kaikkien huoneessa olijoiden huomio kiinnittyi heihin.
"Chanyeol?! Mitä sinä täällä teet ja kuka tuo on", Yifan sanoi ja Tao katsoi tulijaa myös yllättyneenä.
"Tuohan on se poika joka murtautui meille...", Yixing sanoi ja Junmyeon nyökkäsi. Taon silmät laajenivat pelosta. "Tuo poika melkein tappoi minut..."
Yifan katsoi ensin Chanyeolia, sitten Baekhyunia joka ei edelleenkään osoittanut mitään merkkiä siitä, että olisi tilanteen tasalla.
"Mitä vittua Chanyeol?! Miksi sä tuot murhaajan tänne", Yifan huusi ja hyökkäsi kaksikon kimppuun aikeenaan vain kostaa Baekhyunille.