Etsitty |EXO•Fin|

51.Baari

Baekhyun ei ollut varma mihin suuntaan hänen tulisi mennä löytääkseen Chanyeolin, joten hän vain ryntäsi käytävillä sinne tänne summanmutikassa.
Koko rakennus oli yhtä sokkeloa, lukemattomia käytäviä joita ei erottanut toisistaan muu kun sen varrella olevien ovien numerot.

~||~

Luhan raahasi Sehunia yhä selässään puuskuttaen ja kärsien vieroitusoireista alkoholista. Hän ei ollut juonut päiviin ja se näkyi, hän vapisi ja oli sekava, mutta Sehunin kannustus sai hänet pysymään tolkuissaan sen ajan kunnes he pääsisivät sivistyksen pariin.
Heidän onnekseen he olivat vaeltaneet oikeaan suuntaan, ja pian kylän kurja siluetti häämötti heidän edessään.
"Vittu jee jos tuo tuolla on baari", Luhan huudahti nähdessään ränsistyneen puurakennuksen, jossa riippui kyltti. "Sehun, mä jätän sut tähän hetkeksi, tuun ihan pian takasin", hän sanoi ja Sehun näytti kauhistuneelta.
"Et viitsi jättää mua tänne ulos, täällä sataakin", mikä oli totta, sillä inhottavan kylmät pisarat valuivat hänen kasvojensa iholla.
"Kyllä sä tuolla puskassa hetken säilyt", Luhan sanoi hymyillen ja raahasi pojan äkkiä sinne ja jätti siihen, toisen vastusteluista huolimatta.

Sinä hetkenä Sehun katui syvästi sitä, että oli sinä talvisena iltana napannut pyörtyneen juopon mukaansa. Toki hänen kanssaan vietetty aika oli hyvää, mutta toiseen galaksin joutuminen ei ollut kuulunut hänen viikkosuunnitelmiinsa. Kotona oltiin varmasti jo sekaisin huolesta, äidillä kun oli ollut tapana soitella joka päivä, vaikka Sehun ei hänen luonaan enää asunutkaan.
Kaikki oli niin sekavaa, ja kaikki oli Luhanin syytä. Hänen takiaan hän oli tutustunut Minseokiin, Kyungsoohon, Jongdaeen ja Baekhyuniin. Koko siinä porukassa oli jotain vialla, ja se sama vika oli ilmeisesti hänessä.

Luhan käveli itsevarmoin elkein sisälle ja into kohisi hänen suonissaan hänen nähdessään vakuuttavan pullokokoelman baarimikon takana.
Valitettavasti hän oli aivan auki, eikä Sehunilta kehdannut pyytää lainaa, nuorukainen vielä haukkuisi hänet pataluhaksi.
Varkaus oli ainoa vaihtoehto, joten Luhan odotteli, että joku vaikeampi asiakas tulisi pitämään baarimikon huomiota muualla. Sellaista ei ilmaantunut, joten pojan täytyi kiinnittää hänen huomionsa muilla tavoin.

Luhan vaihtoi kovimman ilmeensä naamalleen, mikä näytti aika kiltiltä, olihan hänellä luonnostaan pehmeät ja nuoret kasvot. Sitä hän oli usein kironnut jo maapallolla, sillä kovien jätkien keskellä oli vaikea näyttää kovalta vauvan naamalla.
Itsevarmuus pyyhki kasvojen tuoman epäilyksen pois ja poika asteli hymyillen isojen körmyjen luo nurkkapöytään.
"Mitäs mulkut", poika nauroi ja sylkäisi lähimmän miehen juomaan.
Vaikka he eivät ymmärtäneet tämän kieltä, oli nuorukaisen käytös tarpeeksi törkeää saadakseen heidät raivonvaltaan. Nyrkki rikkoi pöydän siitä kohdin missä Luhanin hento käsi oli aiemmin ollut. Poika oli tottunut selviämään kiperistä paikoista, joten hän oli pinkaissut pakoon jo sekunteja siten, matkalle baarimikon luo.
"Baarimikko hoi, nämä karjut haluavat tappaa minut", Luhan huudahti ja tukeva baarimikko lyllersi pysäyttämään kolmen miehen rynnäkön, lähinnä sen takia että halusi heidän korvaavan rikkomansa pöydän. Luhanin henkikulta ei ollut hänelle mitenkään tärkeä.
Kova sanaharkka siitä syntyi, joissa molemmat osapuolet huusivat toisilleen mahdollisimman kovaa. Ihmeen sitkeä se baarimikko oli, ei nöyrtynyt missään tapauksessa. Elämä vahvistaa.

Oli Luhanin tilaisuus, nappasi kaksi pulloa, jotka olivat aivan täysiä. Ne kilahtivat yhteen, jolloin omistaja käänsi terävän katseensa häneen. Luhan vilkutti ja pinkaisi ulos koko homeläjästä kun baarimikko lähti seuraamaan.
Hyväkuntoinen ei se mies ollut, joten nuori pääsi helposti karkuun. Poika hymyili kuin lapsi jouluna saadessaan joululahjoja avatessaan ensimmäisen pullon. Korkin alta paljastui paksua, tummaa ja vahvalta haisevaa nestettä, maukasta kotitekoista viinaa todennäköisesti.
Hän kumosi maistiaisen kurkkuunsa, antaen sen poltella hänen kuivaa kurkkuaan. Se oli tujua tavaraa, mutta oikea täsmälääke vieroitusoireisiin, jotka katosivat heti kun alkoholi siirtyi vereen.
Vahvuus oli kuitenkin liiankin vahva, sillä se nousi heti päähän ja poikaa huippasi.

Sehun raahautui käsivoimillaan Luhanin luo, joka oli todennäköisesti unohtanut hänen olemassaolonsa kokonaan.
"Hei kuules, aiotko sä joskus hankkia mulle apua", poika sanoi ja nousi käsivoimillaan puiseen kärryyn, joka oli täytetty omenan näköisillä pyöreillä punaisilla hedelmillä.
"Ai niin, no toisaalta en mä oikein jaksaisi, kato kun itsellä niin paljon hommia."
"Älä ala vetämään tuollaista roolia. Mä näen nyt sun läpi, millainen ihminen sä oikeasti olet."
"Eli sä et aio panna mun kanssa enää?"
"Puolihalvaantuneena se on muutenkin vaikeaa."
"Okei, eli susta ei ole enää mitään hyötyä. Meidän juttu oli nyt tässä, narttu."
"Hei, et sä voi mua vaan jättää tänne! En mä pääse itse mihinkään."
"Miksen voisi? Mä en kaipaa mitään vitun nalkuttavia kakaroita mun jalkoihin."
"Sä pelastit mut sitten ihan turhaan", Sehunin ääni alkoi vaihtua syyttävästä anovaksi hänen istuskellessaan puukärryn päällä.
"Totta, taisin tuhlata aikaani, mutta voin korvata sen helposti vain kääntämällä selkäni ja lähtemällä kävelemään."
"En halua, että sä jätät mua tänne. Ole kiltti ja vie mut jonnekin jossa mä en kuolisi."
"Kiltteys ei ole koskaan ollut minun alaani, ellei siitä ole hyötyä", Luhan sanoi välinpitämättömästi ja hörppäsi juomaa niin, että kurkussa karvasteli ja silmiin kihosi kyyneliä, jotka hän pyyhki hihallaan pois. "Mitä sinä tarjoat, jos et kaunista persettäsi?"
"M-minä harkitsen asiaa vielä. Sovitaan siitä myöhemmin."
"Olisin hölmö jos en vaatisi mitään etukäteen."
"Okei, annan sulle mun kännykän ja rahat, jotka mulla on mukana", poika myöntyi epätoivoisena ja ojensi puhelimensa, jonka kuoressa oli parikymppiä. "Kiitos, penska. Nyt etsitään reitti pois, yhteistyökumppani", Luhan hymyili, otti tavarat vastaan ja lähti viemään kärryjä läheiselle parkkipaikalle, joka oli umpeen kasvava niitty.
Nuorempi puristi käsillään kärryn reunaa ja katseli kun peurapoika lähti katsomaan aluksia.
"Eiköhän joku näistä tarjoa meille kyydin kotiin. On muuten komeita menopelejä", poika siveli yhden ja sileää kiiltävää pintaa. "Näistä saisi paljon rahaa."

Valitettavasti yhdessäkään kulkuneuvossa ei ollut avaimia, joten ne täytyy varastaa.
"Kuule, ennätin jo hankkia huonon maineen tässä tuppukylässä, joten varastaminen taitaa jäädä sinun huoleksesi."
"Tässä kunnossa?"
"Shh, mä keksin kyllä jotain", Luhan katseli ympärilleen, kunnes taivasta tuijottaessaan hänellä välähti. "Tää kylä on kuin kaapattu jostain keskiajalta. Siellä ihmiset uskoivat jumalaan enemmän kuin itseensä, tappoivat ihmisiä jumalan nimissä, sen mä muistan koulusta jos jotain", poika pohti innostuneena. "Sä saat esittää jotain spitaalista ja höpiset jotain jumalasta ja tunget ihmisten iholle, samalla kun ryöväät niiltä avaimet!"
"Luhan, sä oot kännissä, sun ideat ei voi toimia."
"Kysyttiinkö sulta mielipidettä? Ei? Ala mennä", Luhan sanoi ja kärräsi pojan takaisin baarin luo jääden itse juopottelemaan odotellessaan ulkopuolella.

Sehun piilotti kasvonsa käsiinsä ja keräsi voimia, kunnes lähti ryömimään sisään.
Lankkulattia sisällä oli iljettävä, täynnä ties mitä moskaa jonka koostumusta poika ei todellakaan halunnut tietää. Poika ryömi eteenpäin ja kokeili ensimmäisenä nelikymppistä metsästäjän näköistä heppua.
"Öhm, jumala tulee ja pelastaa kaikki", hän yritti hölistä erittäin kiitollisena siitä, ettei toinen ymmärtänyt.
Käsi hivuttautui miehen taskulle, mutta miespä tönäisi kevyemmän alas lattialle ja nappasi jousipyssynsä puhuen jotain vierasta kieltä.
Voi Luhan, mihin sinä minut panit, Sehun ajatteli ja nosti kätensä suojatakseen päätään. Baarimikko kiiruhti taas paikalle ja esti miestä ampumasta, tällä kertaa sen takia, ettei halunnut ruumista riesakseen.
Poika jatkoi matkaansa kunnes saapui nurkkapöytään, jossa oli kolme hyvin tuohtuneen oloista miestä rikkinäisen pöydän äärellä. He keskustelivat kovaan ääneen ja poika pääsi hivuttautumaan aivan lähelle. Sehun yritti saada avainta miehen housujen taskuista, ja hänen yllätyksekseen se onnistui. Jotain pientä tarttui hänen kapeisiin sormiinsa, jotka hän veti äkkiä takaisin. Liian äkkiä, sillä se huomattiin. Poika joutui tunkemaan avaimen suuhunsa, kun miekkonen nosti hänet ranteesta ylös ja huusi täysiä hänen korvaansa, joka meni lukkoon.