Etsitty |EXO•Fin|

18.Kimppakyyti

Jongdae istuutui pöytään teelle muiden kanssa. Hänen tilansa kohentui silmissä Yixinginin ollessa lähellä. Silmät eivät enää vuotaneet, ja niihin palasi se tuttu pilke, jota Minseok rakasti.
"Huomasitteko, että Chen ei enää yski samalla tavalla, kun tuli tänne", Minseok sanoi ja hörppäsi hunajalla maustettua makeaa teetään.
"Joo. Johtuuko se lämmöstä tai jotain", Junmyeon sanoi ja vilkaisi ulos ikkunasta. Lumihiutaleet leijuivat rauhallisesti maahan.

"En usko. Olemme kyllä nukkuneet ja oleskelleet lämpimässä, kuten kauppakeskuksessa", Minseok huomautti ja laski tyhjän kupposen pöydälle.

"En minäkään tiedä. Enää ei yskitä melkein ollenkaan! Kiitos avusta, Suho", Jongdae sanoi ja tarttui Junmyeonin käteen puristaen sitä ja hymyillen.

"Eipä mitään. Täytyyhän sitä hädässä olevia auttaa."

Hetken ajan he vain söivät. "Meidän täytynee etsiä Baekhyun", Minseok rikkoi hiljaisuuden ja Jongdae nyökkäsi.
"Siinä on vain ongelma: hän sanoi, että tavataan huomenna eli tänään, mutta minulla ei ole aavistustakaan minne hän oikein lähti."

"Eikös Chanyeol ollut siellä myös", Junmyeon muisteli tarkkaan. "Minusta tuntuu että Kai on maininnut hänet joskus. Ehkäpä hän tietäisi missä pojat voisivat olla?"

"Todennäköisesti he ovat Chanyeolin luona. Baekhyunilla ei ole mitään minne mennä", Minseok huomautti ja nousi pöydästä. Junmyeon lähti käytävälle ja laskeutui portaat alas ja soitti ovikelloa.

Jongin nousi ruokapöydästä ja kävi avaamassa. Kyungsoo tuijotti silmät suurina kuka sieltä tulisi tulemaan.
"Hei Suho? Mitäs nyt?"
"Halusin kysyä vaan - hetki, kukas tuo on", Junmyeon kysyi ja kurkkasi Jongin takaa poikaa joka istui ja yritti näyttää välinpitämättömältä.

"Kyungsoo. Vähän outo tyyppi, ilmestyi mun asuntoon tyhjästä. Mutta se ei ole tärkeää, mikä sulla oli asiana?"

"Ootko sä playeri tai jotain?"

"Shush, en tietenkään! Mä oon turvallisesti Taeminin kanssa, mulla ei mitään juttua ton kanssa, oikeasti. Oikeastaan haluaisin heittää sen ulos täältä tai mielisairaalaan."

"Et sinä saa", lyhyt poika sanoi joka oli ilmestynyt Jongin taakse hiiren hiljaa.

Ruskeahiuksinen säikähti kuoliaaksi ja teleporttasi käytävälle. Junmyeon kääntyi katsomaan häntä ihmeissään, Kyungsoo näytti katuvan tekoaan ja aikovan kuolla sillä hetkellä siihen paikkaan.
"Kai? Miten sinä-"

"En tiedä! Ei mitään hajua! Täällä on tapahtunut outoja D.On tulon jälkeen!"

"Rauha, rauha Jongin."

"Mutta-"

"Ei mitään hätää. Ehkä toi oli vain joku hallusinaatio, tai jotain. Ei välitetä", Junmyeon sanoi ja halasi Jonginia rauhoittavasti.  Kyungsoo rentoutui hitusen hänkin, ja rohkaistui kysymään Junmyeonin nimeä.

"Kim Junmyeon. Suhoksi nuo jotkut sanovat", Junmyeon sanoi ja hymyili rauhoittavasti.
Kyungsoo käveli hänen luokseen ja tarttui toista kädestä. Hän tunsi, kuinka Junmyeonin kädet, mutta poika ei saanut tehtyä siitä mitään päätelmiä. Poika irrotti otteensa eikä sanonut mitään.

Junmyeon kohotti kysyvästi toista kulmaansa, mutta kääntyi takasin Jonginin puoleen. "Halusin vain kysyä, että tiedätkö missä Chanyeol asuu?"

Jongin kurtisti mietteliäästi kulmiaan, mutta nyökkäsi. "Hän on Taeminin kämppis. Heikäläiset asuvat siellä koulun luona - hei! Munhan täytyy mennä sinne äkkiä! Koulu alkaa ihan just", Jongin huomasi ja ryntäsi äkkiä keräämään koulutavaroitaan kasaan.
"Voitko sä heittää meidät myös? Minseokin täytyy tavata Baekhyun."
"Joo, mikäs siinä. Kunhan olette minuutin päästä valmiita", Jongin sanoi ja kampasi ruskeita hiuksia nopeasti järjestykseen.

Junmyeon kipitti takasin ylös.  "Kai tarjosi kyydin, meidän pitää olla pihalla ihan just. Ketkä tulee mukaan?"
"Mä meen sinne minne Xiumin", Jongdae ilmaisi kantansa ja Junmyeon nyökkäsi. "Mikäs siinä. Mutta minusta tuntuu että meidän kahden pitäisi tulla myös rauhanturvaajiksi."

Asia oli sillä sovittu, ja porukka vain heitti takkinsa päälleen ja he lähtivät pihalle, Jonginin auton luo odottamaan.
Jongin itse oli jo sulkemassa ovea ja tekemässä lähtöä, mutta Kyungsoo tunki mukaan. "En jää odottamaan tänne."
"Entä jos lupaan tulla takasin?"
"Ei. Siinä ei ole mitään järkeä, jos vain jään tänne."
"Hyvä on! Nopeasti sitten!"

Pian he saapuivat Jonginin autolle. Kun pojat laskivat toisensa, he huomasivat, ettei paikkoja ollut riittävästi.

Mutta ei se Minseokia haitannut, vaan se, kuka oli myös mukana. "KYUNGSOO", poika huudahti ja syöksyi halaamaan toista, joka kavahti kosketusta ja työnsi Minseokin pois.
"Huh", Minseok katsoi toista kuparisten hiustensa alta.
"Miksi sä et tullut etsimään minua", Kyungsoo syytti ja katsoi silmät leimuten toista.
"Anteeksi, Kyungie, anteeksi", Minseok sanoi aidosti pahoillaan. "Tiedän että tein väärin. Mun oli vain pakko. Jongdae, Baekhyun ja Luhan olivat myös kateissa, Luhan on yhä ja Baekhyun on taas jossakin. Ja Jongdae olisi kuollut, ellei Junmyeon olisi pelastanut häntä", poika jatkoi selittämistään ja loi lopussa kiitollisen ja lämpimän katseen Junmyeoniin.
"Tästä puhutaan vielä... mä en oikeasti ala katsomaan sitä, miten sä suosit kaikkia muita, paitsi mua! Jongdae on niin paskassa kunnossa, että joutaisi kuolla!"

Jongin tuijotti vihaista Kyungsoota, eikä ollut uskoa silmiään. Hän ei olisi ikinä uskonut, että Kyungsoo voisi olla noin voimakas.
Maa alkoi täristä, ja kun Kyungsoo huomasi sen, hän pelästyi ja oli hiljaa. Maa rauhoittui samoin tein, eikä kukaan muu ehtinyt huomata sitä.

Jongdae katsoi Kyungsoota, eikä ottanut sanoja itseensä. "Kyungie on vihainen, kyllä se siitä rakas", hän sanoi Minseokille ja siirtyi sitten katsomaan Kyungsoota, näyttäen nopeasti kieltä ja keskaria. "Sun onneksi oon elossa tuomassa vähän energiaa tähän synkkään maailmaan, hahhah", Jongdae lällätteli, ja tilanteen käydessä liian kiusalliseksi, Jongin sanoi, että heidän täytyisi lähteä jo.

"Joku voi mennä syliin vaan", Jongdae naurahti ja Jongin loikkasi kuskin paikalle. Kyungsoo varasi pelkääjän paikan, eikä suostunut ottamaan ketään syliinsä.

Niinpä Junmyeon, Yixing, Minseok ja Jongdae tunkivat takapenkille. Minseok otti Jongdaen syliinsä, ja Jongdae hymyili onnellisena rutistaen toista poikaa.

Jongin painoi kaasun pohjaan. Hän ei oikeastaan ollut edes kovin kokenut ajaja, joten häntä epäilytti lähteä matkaan näiden kaikkien kanssa. "Mitä jos ajan kolarin", hän ilmaisi huolensa ja Junmyeon alkoi pohtia asian mahdollisuutta ja seurauksia. "Osaako täältä muka joku muukin ajaa autoa? Minulla tai Yixingillä ei ole ajokorttia, emmekä me edes osaisi." Osaan ajaa, mutta en kovin hyvin. Sitä paitsi, ei mulla ole korttia", Minseok sanoi ja vilkaisi sylissään olevaa, ruskean otsatukan omaavaa poikaa. "En mäkää osaa", Jongdae hymähti.

Kyungsoo ei sanonut mitään, eikä kukaan edes kysynyt häneltä. Jongin kyllä vilkaisi häntä anovasti, mutta toinen jätti hänet kylmästi täysin huomiotta. Kyungsoo tuijotti ikkunasta, niin kuin se olisi maailman kiinnostavin asia.

Jongin ajoi varoen liukkaalla tiellä. Onneksi nyt ei satanut lunta.

Lähellä olevaan rekkaan nousi sen kuski, ja auto lähti hitaasti liikkeelle. Miehellä oli kiire, eikä hän ollut ehtinyt putsata tuulilasia jäästä, jolloin hän joutui kurkkimaan niistä vähistä raoista.

Raskas ajoneuvo lähti kirskahtaen tielle, ja kesärenkaat luistivat sinne sun tänne. 
Ja ennen kuin kuski ehti tehdä mitään, oli pienempi auto jo rysähtänyt sen kylkeen.