Etsitty |EXO•Fin|

56.Kotimatka

Lähistöllä lintuineen pyörinyt poika huomasi muut ensin myrskypilvestä. Heidän tulleessaan lähemmäs taustalla räjähteli kun rymytursas asettui rakennuksen katolle miettimään, mitä tuhoaisi seuraavaksi.
Yixing juoksi muita vastaan havaiten, että yhtä lukuun ottamatta koko porukka oli kasassa, Taemin mukaan lukien.
"Missä se yksi on, Yifanko hänen nimensä oli", poika kysyi ja halasi Junmyeonia, jonka hiukset höyrysivät vesisateesta huolimatta.
"Me menetimme hänet... meidän on parempi pysyä liikkeessä, jos haluamme, että uhrien määrä pysyy yhdessä", Junmyeon sanoi ja puristi ihoon liimaantuneesta paidastaan vettä kämmenelleen juodakseen sen.

"Mutta minne me menemme? Koti on liian kaukana ja nämä ihmiset haluavat ottaa meidät kiinni", Jongdae kysyi nojatessaan Minseokiin, jolla oli myös yhtä jano kuin Junmyeonilla.
"En usko, että Maa on kovin kaukana. Otetaan vain avaruusalus ja mennään."
"Ei se ole noin yksinkertaista. Otetaan huomioon, että ainut lentäjämme taisi juuri lähteä vähän pidemmälle lomalle", äskettäin herännyt Chanyeol sanoi ja tunsi lämpöä sydämessään. Se oli kiitollisuutta ja yllätystä toisen uhrauksesta, kun Baekhyun oli siitä hänelle kertonut.

"Kenties minä voin auttaa", heitä salaa seurannut triceraton oli ilmaantunut heidän taakseen ja säikytti heidät niin, että heistä tuntui, että sielu lensi pois ruumiista.
"Miksi sinä auttaisit? Teikäläiset on pelkkiä oman etunsa tavoittelijoita", Taemin murahti muistellessaan aiemmin saamaansa sähköshokkia. "Sitä paitsi on törkeää syöttää lattiavahaa jälkiruokana."
Jongdae tyrskähti mielikuvasta. Häntä tukeva poika tukki poikaystävänsä suun tämän puolesta, sillä jos hän itse olisi niin tehnyt, olisi hän ollut maassa nauramassa.

"Näyttää siltä, etten pääse sotaa pakoon muuallekaan kun teidän planeetallenne", dinosauruksen valkoiset silmät laajenivat hänen katsellessaan rymytursaan ja armeijan kamppailua. "Kotiin minulla ei ole enää menemistä."
"Mitä hävittävää meillä on? Tuskin hän voi yksin meitä tappaa", Junmyeon puntaroi suunnitelmaa ja ojensi kätensä avaruusolennolle. "Sä viet meidän Maahan ja me suojellaan sua siellä. Fine?"
Iso koura tarttui pienempään ja puristi sitä voimalla muristen jotain niin hiljaa, ettei hänen kääntäjänsä sitä kääntänyt koreaksi.

He lähtivät etenemään paikkaan, johon triceratonin alus oli parkkeerattu. Vastaan alkoi tulla yhä enemmissä määrin sotilaita, jotka kiinnittivät outoon joukkoon huomionsa. Varsinkin marmeladin värinen dinosaurus oli heille kuin punainen vaate. Pojat pystyivät kuitenkin torjumaan ne tehokkaasti omilla voimillaan.
Eteneminen oli hidasta, mutta Luhan oli onneksi jo tarpeeksi tointunut kävelläkseen itse, samalla kun Minseok ohjasi häntä toisella kädellään hihasta oikeastaan suuntaan.

Rymytursas oli ottanut kohteekseen lähempiä olentoja, joten se ei ollut enää mikään ongelma pakomatkassa. Pian he pääsivät perille ja kaikki lastasivat itsensä alukseen. Triceraton otti ohjaimet haltuunsa ja tarkisti jotain näytöltä, johon oli tullut vieraskielinen viesti, joka sai dinosauruksen suupielet kohoamaan huomaamattomasti.
"Viimein me päästään kotiin", Jongin oli onnellinen maatessaan pienemmäksi muuttuneen sadepilven ulkopuolella. Taemin hänen vieressään suuteli tämän poskea ja oli tyytyväinen, että oli pitänyt lupauksensa siitä, että hoitaisi heidät kotiin.

Koko planeetta oli kaoottisessa tilassa, sillä kaikki liikenevät federaation sotilaat tarvittiin samaan rymytursas kiinni, joka oli imenyt itseensä jo paljon voimaa. Vartioportit eivät olleet käytössä, oletettiin, ettei kukaan ehtisi tässä välissä ilmaantua paikalle.
He pääsivät onnistuneesti pois planeetan ilmakehästä, ja hetki sen kuluttua triceraton kiihdytti alusta tarpeeksi, ettei kotimatkaan menisi kuin puolitoista tuntia, joka tuntui pitkältä ajalta, kaikki halusivat päästä malttamattomasti kotiin.

Pojat vaihtoivat kuulumisia ja melutaso yltyi välillä niin korkeaksi, että kuskin täytyi ärähtää heille.
Junmyeon silitti Taoa selästä pidellen samalla toisessa kädessään Yixingin lämmintä kättä. Hän ja Sehun pyrkivät lohduttamaan nuorta, joka meinannut lopettaa lainkaan itkemistä. "Tao, sun silmät kuivuvat tota menoa kokonaan", Sehun sanoi huolestuneena ja vältteli katsomasta Luhaniin, jota hän ei halunnut nähdä enää ikinä.
"Mutta kun Yifan... m-mun olisi pitänyt antaa sille anteeksi aiemmin... nyt on myöhäistä."
"Se, että se kuoli sankarillisella tavalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että teidän suhde oli sulle myrkyllinen", Sehun vakuutti ja muisteli kaikkia niitä kertoja kun oli katsonut vierestä kaksikon puheita.
"Älä puhu hänestä noin. On liian aikaista", poika kieltäytyi ajattelemassa kumppaninsa varjopuolia. Hän tarvitsi aikaa.

Chanyeol ja Baekhyun käyttivät aikansa halailuun ja suukotteluun, sen pidemmälle he eivät muiden edessä kehdanneet mennä. "Tota, voinkohan mä jo kutsua sua muuksi kuin yhden illan jutuksi", Chanyeol virnisti samanikäiselle, joka makoili pää hänen sylissään. Baekhyun vei kapean sormensa pojan suulle. "Miten vain, koiranpentu. Mua ei voi omistaa, mutta mä omistan sut."

Minseok käveli Luhanin luo ja kuiskasi hänelle jotain, mitä hän ei halunnut nykyisen poikaystävänsä kuulevan.
"Kai tajuat, että me ei voida jatkaa näin? Mä katkaisen meidän suhteen tässä ja nyt, ennen kuin on myöhästä. Sä toki saat multa yhä suojelua, mutta sun alapäätäsi mä en enää kaipaa. Ja kannattaisiko vihdoin hankkia apua tuohon alkoholismiin, näin nelisen vuotta myöhemmin. Tulokset alkaa näkyä", poika tökkäsi Luhania vatsaan.
"Come on, toi yks on kiinni huumeissa, ne ovat sentään laittomia, mutta alkoholi ei", Luhan osoitti Yixingiä sormellaan äkäisenä. Lyhyempi soi pienen hymyn tälle ja lähti takaisin Jongdaen luo, joka heilutteli kätensä tynkää kuin uskoen, että se kasvattaisi uuden käden.

Kyungsoo istui hiljaa Jonginin ja Taeminin lähellä, puhumatta heille mitään. Jos häntä katsoi, saattoi hänen silmiensä pyöristyvän kun hän ajatteli, millaista rappioelämää hän oli viettänyt tähän asti. Lyhyt poika käveli Minseokin luo ja sanoi, ettei kaipaisi enää häntä ja muita.
"Mä päätin aloittaa uuden elämän, eikä siihen kuulu pakoilu ja jätteiden syöminen kaduilla", lyhythiuksinen kertoi ja Minseok nyökkäili vähän haikeana. "Oot kuitenkin aina tervetullut takaisin."

Siinä rupatellessa aika kului sopivasti, kunnes he olivat niin lähellä Maata, että se kellui kauniina ja valtavana heidän edessään mustassa tähtimeressä. Mikään ei täältä käsin katsoessa ollut muuttunut.
Triceraton laittoi automaattiohjauksen päälle ja otti aseensa esiin. Ennen kuin kukaan kerkisi huomata, hän tähtäsi heihin päin, käyden läpi jokaisen.
"Luulitteko te hölmöt, että oikeasti tekisin noin hyödyttömän kaupan? Minä myyn teidät Maassa eteenpäin. Ja nyt te annatte minun sitoa teidät, tai ammun teiltä aivot pihalle."

Baekhyun läimäisi kämmenellä naamaansa ja antoi sen valua alas. "Pitihän se arvata, ettei lelumainoksesta kaapattuun dinosaurukseen voisi luottaa."

Triceraton paljasti hampaansa ja lähti ryntäämään häntä loukannutta poikaa kohti. Chanyeol huudahti ja hyppäsi parimetrisen ja erittäin painavan otuksen eteen, ojentaen kätensä eteen, että voisi tönäistä dinosauruksen takaisin. Hän arvioi otuksen koon väärin, ja hänen käsistään kuului ikäviä poksahduksia, kun jokin antoi myöten, mutta pojan voima hoiti lopun ja yritti polttaa eläimen paksua nahkaa.

Triceraton perääntyi ja Chanyeolin lysähtäessä maahan muut hyökkäsivät. Jokainen iski täydellä voimallaan dinosaurusta vastaan, joka ei mahtanut mitään niin suurelle ylivoimalle. Sen suuri ruho makasi verisenä maassa, täynnä paleltumia, heiteltyjä esineitä ja ihan vain nyrkillä mukiloituja mustelmia.

"Okei, pilotti numero 2 taidettiin menettää juuri", Junmyeon totesi ja Minseok huudahti, ettei se edes ollut heidän suurin ongelmansa: alus ei ollut kestänyt sitä kaikkea energiaa, vaan pultit alkoivat irrota kiinnikkeistään. Heidän kulkuneuvonsa hajosi hälyttävää vauhtia, mutta poikien onneksi he olivat jo aivan lähellä Maata. Laskeutumispaikaksi oli valikoitunut Amerikan länsirannikko, sinänsä hyvä, että alla oli meri.

Syöksy vain jatkui ja jatkui, kunnes alus iskeytyi lujaa veteen, niin että suuret massat ryöppysivät heidän ylitseen.