Etsitty |EXO•Fin|

23.Loinen

Kyungsoo kompuroi eteenpäin lumihangessa kömpelösti, pojan jalkojen upotessa syvälle. Häntä ahdisti ja pelotti tavattomasti olla yksin täällä metsässä, kun uhkana oli, että jompikumpi niistä naisista tulisi hänen luokseen ja veisi hänetkin, kenties tappaisi.
Puunoksat narisivat tuulessa, joka tuntui yltyvän purevammaksi ja kiusaavammaksi. Liian vähissä vaatteissa oleva poika hytisi kylmästä, ja tuupertui valkoiseen, jäätävään maansyliin. Voimat olivat lopussa, eikä hän tiennyt miksi.

Syyllinen katseli saalistaan uteliaana puusta, pienet, nahkaiset ja aika repaleiset siivet heiluivat otuksen avatessaan hyvin venyvän suun, jota muuten koristi terävät hampaat, josta tunki esiin limainen, terävä, pitkä kieli. Pikkuriikkinen, ehkä hännänpäästä naamaan mitattuna noin kymmenen senttiä pitkä otus ei ollut luonnollisestikaan kotoisin tältä planeetalta, ei edes tästä tähtijärjestelmästä. Omassa kodissaan ideaculpaksi kutsuttu otus oli päässyt Maahan madonreiän kautta, ja se oli sekavasta matkasta nälkäinen.
Loisena toimiva otus oli havainnut loistavan, jo valmiiksi heikon kohteen edessään, joten lämpöaistinsa takia se oli nyt kiusaamassa Kyungsoota.

Ideaculpa loikkasi pystyyn nousevan pojan päälle ja asetti terävät sormensa Kyungsoon sydänhuulien ympärille, avasi yllättyneen uhrin suun ja tunki itsensä tämän suuhun. Limainen otus aiheutti oksennusreaktion, mutta se kaivautui syvälle Kyungsoon kurkkuun raapien tämän nielua. Poika oli lähellä tukehtumista, ja loinen kiinnittyi kiinni tämän elimiin, kun pojan vatsa supisteli rajusti.
Pyöreät, isot silmät vuosivat tuskasta Kyungsoon oksentaessa verta. Herkät, ohuen ohuet lonkerot tunkivat keuhkoihin lamauttaen niiden vastaan taistelevat lihakset hetkeksi.

Ideaculpa heilautti siimaista häntäänsä mukavan lämpimissä sisuksissa ja imi itseensä Kyungsoon verta, kun se kiinnittäytyi aivosoluihin ja kiinnitti itsenä samalla osaksi pojan verenkiertoa.

Kyungsoo lakkasi nykimästä, ja ideaculpa skannasi pojan viimeisimpiä ajatuksia, lähtien toteuttamaan niitä. Keho lähti hoippuroimaan, tyhjä katse silmissään kohti tien reunaa.

~||~

Yifanilla oli tänään siivousvuoro, joten hän joutui viemään roskat ulkona sijaitsevaan roskakatokseen. Hän puki takkinsa ja nappasi pussin käteensä, lähtien ulos.

Ulkona hän ei ollut uskoa silmiään, kun huomasi kahdeksan muuta poikaa pihalla juttelemassa. Pojan treenatut lihakset kiristyivät vihasta, hänen huomatessaan Baekhyunin heidän joukossaan. Jännite niissä kuitenkin laukesi, kun hän tajusi tutun blondin olevan heidän joukossaan. Itse asiassa koko hänen asuntolansa väestö oli siellä.
Hänen oli aivan pakko käydä selvittämässä, mistä oikein oli kyse. Hän otti parit harppovat askeleet jaloillaan ja päätyi muiden luo. "Hei, mikäs torikokous täällä on keskellä päivää?"

Kaikkien katseet kääntyivät katsomaan Yifania, ja Junmyeon tunsi pienen pistoksen itsensä, tavassa jolla hän vilkaisi tuota, täysin tuntematonta poikaa. Hän kielsi oman itsensä ja painoi katseensa lumiseen maahan. Minseok katsoi Yifania suu raollaan. "Ja kukas hän on? Rehtori vai opettaja?"
Baekhyun nappasi Chanyeolin hihasta kiinni ja veti tämän eteensä, kuiskaten samalla Minseokille: "Tämä jätkä melkein hakkasi minut kuoliaaksi, ja se puhkoi Channien silmät! Voitko kuvitella?"
Minseokin silmät levisivät, hän katseli pidempää Yifania arvioiden. "Ihanko totta? Hakkasitko sä Baekhyunia?"
Yifan katsoi tuntematonta, lyhyttä mutta jäntevän oloista poikaa. "Joo, mitä siitä? Se kuule ampui Taolta melkein korvan päästä!"
Minseok mulkaisi Baekhyunia, tietämättä miten suhtautua. "Siitä jutellaan myöhemmin", kuparitukkainen mutisi ja siirsi katseensa Yifaniin. "En edes tiedä kuka oot, ja kuka Tao on, mutta kukaan ei saa satuttaa häntä..."
"Tao olen minä", blondipoika huomautti hiljaa kävellen Junmyeonin viereen. "Minua pelottaa hieman... suojeletko sä mua? Sä lupasit mulle, että kerrot Yifanille miten tärkeä poliisin hommat mulle on... voitko sä suojella mua taas? Mua pelottaa", poika kuiskasi hiljaa toisen korvaan. Junmyeon katsoi häntä yllättyneenä, mutta nyökkäsi. "Tietysti. Suojelen teitä kaikkia", hän kuiskasi lempeästi takaisin ja sulki pidemmän, mutta nuoremman pojan halaukseen.

Minseok tuijotti Yifania, haluamatta tehdä mitään. Mutta Chanyeol puuttui peliin. "Tuota, mun nimi on Chanyeol, ja mä oon Baekhyunin poikaystävä. Mä oon vieläkin erittäin katkera Yifanin teosta, joten mun mielestä se kyllä ansaitsisi saada rangaistuksen teoistaan."

~||~

Kyungsoo jäi melkein kolme kertaa auton alle, sillä ideaculpa ei todellakaan ollut tottunut ohjamaan tällaista kummallista, kaksijalkaista otusta jonka aistitkin olivat niin kehnot, ettei mitään rajaa. Loinen ei ymmärtänyt, minkä takia isäntäeläin halusi kommunikoida samanlaisten olentojen kanssa. Se oli silti ollut päällimmäisenä olennon mielessä, kun se oli napannut kontrollin. Ideaculpa toimi vain vaistojensa varassa, pyrkien pitämään uhrinsa hengissä.

Poika hengitti ilmaa ahnaasti, koska hapenkulutus oli kasvanut monta prosenttia normaalista, koska ideaculpa vaati elääkseen vain verta, ja mitä runsashappisempaa veri oli, sitä paremmin ideaculpa pystyi hyödyntämään uhrinsa aivotoimintoja.

~||~

Yifan katsoi Chanyeolia järkyttyneenä. "Ai olet sitä mieltä? Miten sä kehtaat? Et voi olla vittu tosissasi, et sä ole sitä tyyppiä joka hakkaa muita suuttuessaan."
"Sinäpä olet. Oot aina ollut, ja sä et ole muuttunut yhtään. Mä olen kuullut, kuinka sä oot hakannut Taoa!"
"Se ei ole totta, eihän ole, Tao", Yifan murisi kiihtyneenä, kävellen edestakaisin.

Tao kuitenkin vain puhkesi itkuun ja halasi Junmyeonia tiukasti. Junmyeon halasi tiukasti takasin, ja silitti toisen blondeja hiuksia, hyräillen samalla rauhoittavasti.

Chanyeol katsoi syyttävästi Yifania ja käveli lähemmäs toista poikaa, ottaen toisen leveistä hartioista kiinni. "Sä oot kerjännyt tätä niin pitkään. Sä oot paskin "leader" koskaan! Leikit olevasi joku alfauros, mutta tosiasiassa sä vaan haluat huomiota ja sorrat pienempiäsi", Chanyeol ärisi takaisin ja osoitti Baekhyunia ja Taoa viimeisen sanan kohdalla. "Sä oot pessimistinen joka ikistä asiaa kohtaan jonka näet! Sä vihasit Luhania jo heti alusta asti, vaikka se on nätti poika! Baekhyunista puhumattakaan, come on, se pyysi anteeksi Taolta, ja nyt ne on jo kavereita, mut sä vaan haluat satuttaa niitä molempia! Vittu, sun on todellakin aika saada opetus, vitun mulkku."

Yifan tuijotti Chanyeolia suoraan tämän suuriin silmiin. "Vitun kakara, sä saat vetää nuo sanat takaisin, tai isken sulta hampaat kurkkuun!"
Chanyeol tunsi jännittyvänsä ja asettuvan taisteluasemiin. "Mä teen mitä tahansa mun rakkaiden puolesta!"
"Hyvä on, vittu saat naamaasi tuosta ylimielisyydestä", Yifan huudahti ja heitti roskasäkin päin viatonta Jongdaea, joka katseli tapahtumaa silmät suurina, uteliaina draamasta. Hän säikähti ja nosti kätensä kasvojensa suojaksi, rikkoen pussin muovisen, ohuen pinnan käsistään tulevalla sähkövarauksella.
Ketään ei siinä vaiheessa enää kuitenkaan kiinnostanut Jongdaen kohtalo, kun molemmat lähes yhtä pitkät pojat riisuivat takkinsa ja kävivät toistensa kimppuun, aseinaan vaan omat kehonsa.
Kumpikin heistä saisi voimillaan aikaa suurtakin vahinkoa, mutta ei siinä vielä kaikki.

Kun Chanyeol iski Yifania lujaa kasvoihin ja veti häneltä samalla jalat alta, Yifan ei kaatunutkaan, vaan jäi leijumaan ilmaan, niin kuin painovoima ei lainkaan vaikuttaisi häneen.
Chanyeol tuijotti vastustajaansa yllättyneenä, ja toinen vaikutti vähintään yhtä järkyttyneeltä. Blondi pääsi kuitenkin nopeammin tilanteen tasalle, käyttäen leijumistaan apuna taistelussa. Poika potkaisi ilmaa ja iski jalallaan suoraan päin seisovan Chanyeolin pehmeitä kasvoja.