Tao lähestyi kyyryssä laumaa, joka laidunsi ruohoa tyytyväisenä ja rauhallisena ruohoa ja kukkia. Poika ei oikeastaan tiennyt miten kannattaisi hyökätä, ja häntä hieman hirvitti tappaa eläin. Hän oli aina vältellyt eläinten ja ihmisten satuttamista, vaikka hän olikin käynyt useilla itsepuolustuskursseilla, lähinnä oman itsevarmuutensa ja – tuntonsa kohottamiseksi. Sitä paitsi Yifan oli kannustanut jatkamaan lajia senkin jälkeen kun Tao olisi halunnut lopettaa. Hän oli sanonut että täytyihän Taon osata puolustautua jos jotain pahaa kävisi. Poika piti sitä naurettavana, mutta ajan kanssa Yifan oli saanut hänet pelkäämään kaikkea. Siitä hän aikoi päästä eroon. Taon olisi ryhdistäydyttävä.
Kanin korvat värähtivät Taon suuntaan, mutta nuori oli nopeampi ja seivästi eläimen niin että pikkuisen selkäranka raksahti kuvottavasti. Blondi veti veren peittämän keihään ulos sen sisuksista ja yritti vielä iskeä toista, mutta loppu lauma oli ehtinyt juosta jo pakoon.
Tao nosti saaliinsa maasta ja pahoitteli kuiskaten eläimen hengelle. Hän käveli takaisin ystävänsä luo ja laski eläimen maahan.
"Kuka osaa tehdä ruokaa", hän kysyi kahdelta muulta. Kyungsoo viittasi ja pyyhki kuivunutta verta suultaan hihoihinsa. "Minä", hän sanoi hiljaa ja otti kanin käsiinsä ja poimi maasta kepin. Loinen hänen sisällään oli havainnut, että sen isäntä alkoi uhkaavasti heiketä, joten se yritti saada ihmistä parantamaan itseään tehokkaammin. Valitettavasti Kyungsoon voimat olivat ehtyneet veren mukana, joten ihmisen elämä tuskin kestäisi kovin pitkään vaikka loinen eläisi itsekin säästöliekillä. Ja tämänhän piti olla muutenkin vain väliaikainen koti. Siksi loinen tarkkaili nyt tarkasti mitä Kyungsoo teki, mutta oli puuttumatta tämän toimiin, ellei jokin sitä vaatisi.
Kyungsoo teki käsillään töitä, yrittäen unohtaa siten kipunsa. Poika käytti kiviä ja keppiä apuna nylkiessään olentoa. Sen veri ei edes tahrinut häntä paljoakaan, sillä hänen kätensä oli jo valmiiksi kuorrutettu kuivuneella verellä.
Kun nahka oli irrotettu, Kyungsoo repi lihan palasen ja tunki sen keppiin ja ojensi sen Sehunille, joka otti sen vastaan epäilevänä. "Tuo ei näytä kovin hygieeniseltä", hän yritti sanoa mutta Kyungsoo hiljensi hänet tylyllä katseella. "Sinulla tuskin on mitään oikeutta valittaa", hän mutisi itsekseen ja jakoi eläintä sopivan kokoisiksi paloiksi, että ne saattoi tökätä tikkuun ja paistaa kurjan nuotion lämmössä.
He kaikki istuivat hiljaa ja katselivat valoisaa yötaivasta lukuisine tähtineen syöden epämiellyttää ruokaa, joka kuitenkin tylsytti nälän pahimman terän.
~||~
Jongin heräsi tajuttomuudestaan ja oli huutaa säikähdyksestä, sillä suoraan hänen edessään seisoi suuri dinosaurus. Se oli kuin kahdella jalalla kulkeva triceratops, sarvineen kaikkineen. Tosin sen silmät olivat pupillittomat valkeat, joilla se nyt mulkoili vangittua poikaa edessään. Sen paksu ja vahva häntä heilui kärsimättömänä, ja kourassa sillä oli vankka ase.
"Miksi meidän täytyy säilyttää näitä hengissä", se mutisi omalla kielellään samannäköiselle kumppanilleen, joka pyöräytti silmiään. "Tämä alus kuljettaa vain ja ainoastaan arvotavaraa, josta monet tahot ovat valmiita maksamaan paljon. Meidän täytyy pitää tavara elossa tai palkkiot jäävät saamatta", se vastasi eikä Jongin ymmärtänyt sanaakaan. Miten hän oli edes joutunut näiden olentojen luo? Keitä nuo olivat?
Taemin oli hänen vieressään mutta yhä tajuttomana. Häntä katsellessaan Jongin huomasi vaalean, ohuen putken menevän hänen suuhunsa, mutta se tarkoitusta poika ei tiennyt. Hänelle itselleen oli laitettu samanlainen, ja hän tajusi ettei kyennyt hengittämään nenän kautta, vain suun, jossa letku oli. Siitä taisi puhaltaa happea tai jotain.
"Hei", hän yritti herättää Taeminia tönäisemällä häntä olkapäällään, sillä hänen kätensä oli sidottu hologrammiverkolla. Sitten hän huomasi verta vuotavan naarmun toisen otsalla, ja hän pelkäsi että nuo olennot olivat satuttaneet hänen poikaystäväänsä.
Nyt toinen oranssin värisistä dinosauruksista huomasi Jonginin heränneen ja laittoi suulleen jonkinlaisen laitteen. Seuraavaksi kun hän puhui, Jongin ymmärsi kaiken, joskin otuksella oli hieman kummallinen korostus puheissaan. Ja Jonginin oli yhä vaikea kuulla asioita, joten otus meni kyykkyyn hänen lähelleen, jolloin sen etova, mädän hajuinen hengitys lähes tukehdutti Jonginin.
"Ai, sinäkin kehtasit herätä. Pelkäsin jo että olit kuollut ja kelpaamaton myytäväksi."
"Entä Taemin? Mitä te hänelle olette tehneet", poika parkaisi huolestuneena ja otus nauraa röhötti.
"Tarkoitat varmaan tuota toista sinttiä? Hän heräsi ennen sinua ja yritti taistella vastaan, turhaan. Hänet täytyi hiljentää, muttei hän kuollut ole, typerys."
Jongin katsoi olentoa hiljaa kunnes nyökkäsi helpottuneena. "Minne meidät nyt viedään? Mitä niille sotilaille kävi?"
"Sinun ei tarvitse tietää, mutta sanotaanko että heitä ette tule näkemään enää koskaan. Emme tarvitse virallisten palkkasotilaiden ruhoja vaivoiksemme. Laittomalle bisnekselle ne ovat valitettavasti välttämätön harmi."
"Huh? Te tapoitte heidät?"
"Totta kai, miksi sinua kiinnostaisi? He eivät ole yhtään sen parempia kuin mekään. Ei se poliisinsuojelus tee asiasta yhtään pyhempää. Ja nyt turpa tukkoon, jos et halua saada samaa kohtaloa kuin he saivat", triceratops ärähti ja otti laitteen kasvoiltaan pois, sylkäisten mielissään vankinsa kasvoille. Sen jälkeen Jongin ei ymmärtänyt sen puhetta eikä se hänen, tai sitten se esitti, ettei sitä kiinnostanut.
Jongin seuraili katseellaan olentojen toimia, kun ne lastasivat tavaroita ja eliöitä eri laatikoihin, jonka jälkeen ne vietiin tämän aluksen kyljessä olevaan putkeen, joka todennäköisesti johti näiden otusten omaan alukseen. Tämä oli aika hajonnut, joka paikassa oli kaaosta. Nämä hirviöt olivat tehneet rajua jälkeä hyökätessään tänne, ja niiden toimintatavoistaan näki, ettei kerta ollut ensimmäinen. Jonginia hirvitti, miten raa'asti dinosaurukset kohtelivat olentoja, jotka kaikki olivat hirveän peloissaan.
Häntäkin pelotti. Hän oli niin kaukana kotoa, eikä hänellä ollut apuna kuin muistinsa menettänyt Taemin, joka vaikutti käyttäytyvän aggressiivisemmin kuin yleensä. Mihin tässä vielä päädyttäisiin?
Pian oli heidän vuoronsa, ja hänelle puhunut dinosaurus nappasi kiinni hänen ranteistaan, samoin Taeminin, jonka jälkeen hän raahasi pojat liitäntäputkelle mitään puhumatta. Siellä hän katseli erikokoisia laatikoita, joihin voisi vankinsa tunkea, mutta nähdessään Jonginin anelevan ilmeen ja puheyritykset se murahti ja raahasi vangit suoraan aluksen sisään. Siellä hän kytki pojat johonkin putkeen ranteistaan, niin että he joutuivat olemaan varpaillaan. Jongin oli varma että hänen kätensä revähtäisivät matkalla, mutta kai tämä oli parempi kuin ahdas ja pimeä laatikko.
Taemin alkoi heräillä vihdoin, ja havahtuessaan hän rimpuili kuin hullu ennen kuin kuunteli Jonginin rauhoittelevia sanoja. "Ei hätää."
"Vai ei hätää?! Meidät on ripustettu kattoon kuin pahaiset possut teurastamolla, ja täällä on jotain kahdella jalalla käveleviä dinosauruksia, jotka näyttävät ihmissyöjähirviöiltä? Jos tämä ei ole hätä, niin mikä sitten", hän huusi ja Jongin katsoi häntä ruskeilla silmillään peloissaan. "Voi, kunpa et olisi menettänyt muistiasi... en olisi niin yksin", hän huokaisi saamatta mitään vastausta poikaystävältään, joka olisi tällä menolla entinen poikaystävä.
Tosin tällä hetkellä Jonginin ainoa toive oli, että hän pääsisi takaisin kotiin.
//Triceratonit, eli ihmissyöjähirviöt Taeminin sanojen mukaan, eivät ole minun keksimiä, vaan ryöväsin ne törkeästi TMNT (2003) sarjasta, Kilpikonnat avaruudessa "elokuvasta". Ja myös myöhemmin esiintyvät federaation jätkät on pöllitty sieltä! Eli eivät ole minun keksimiä
YOU ARE READING
Etsitty |EXO•Fin|
Fantasy"Kaikki ei ole sitä miltä päällepäin näyttää. Itse asiassa mikään ei ole." Kim Minseok(joka muuten ei ole päähenkilö), poika jolla on paljon salaisuuksia ja velvollisuuksia. Hiljainen, huolehtiva poika on olosuhteiden pakosta päätynyt kadulle seuran...
