Etsitty |EXO•Fin|

14.Muodonmuutos

Kyungsoo katseli kuinka Jongin meni nukkumaan. Oli hänen tilaisuutensa. Hän oli nyt levännyt aivan tarpeeksi. Oli aika... tulla takaisin.

Se ei ollut lainkaan kivutonta, mutta siinä hän taas oli. Heikkona, mutta silti omana itsenä, hän oli taas täällä. Hän huokaisi ja kokeili kasvojaan. Pehmeät, pyöreähköt kasvot tuntuivat omilta, suuret silmät samoin, sekä sydämen muotoiset huulet.

Hänellä oli yllään pehmeä, suuri paita sekä farkut. Takki oli valitettavasti jäänyt Minseokin haltuun, mutta olihan Kyungsoolla silti linkkuveitsi.
Hän käveli jääkaapille ja alkoi paistaa muutaman kananmunan. Mustahiuksinen etsi pannun kaapista, asettaen sen hellalle. Hän asetti munat siihen ja etsi munakkaan täytteeksi vielä kinkkua ja juustoa. Ruuan houkutteleva tuoksu oli taivaallinen, ja Kyungsoo oli nälkäinen kuin susi.

Kun ruoka oli valmis, hän söi sen nopeasti. Hän tiskasi astiat huolellisesti ennen kuin laittoi ne samoille paikoille, jossa ne olivat olleetkin.

Poika hyräili kun oli saanut viimeisenkin astian paikalleen. Mutta kun hän käännähti, edessä oli yllätys. Jongin tuijotti häntä suoraan sieluun, tummilla silmillään.

He olivat siinä varmaan vartin. Tuijottamassa toisiaan silmiin.

"Sä et ole koira", Jongin sanoi viimein ja Kyungsoo nyökkäsi. "Oikein terävä havainto", hän sanoi hunajaisesti pehmeällä ja enkelimäisellä äänellään.
"Mitä minun pitäisi tehdä sinulle", Jongin pohti ääneen ja haroi nukkumisen jäljiltä pörröisiä, tummanruskeita hiuksiaan.
Kyungsoo ei vastannut mitään, katsoi vain irrottamatta katsetta hänestä, vaikka Jongin liikkui ympäriinsä.
"Olet pelottava", Jongin sanoi ja istui hetkeksi alas sohvalle. "Voisin soittaa poliisit."

Lyhyet, mustat hiukset omaava poika katsoi häntä keskittyneenä, analysoivana, tutkivana.

Se sai Jonginin levottomaksi. Hänen silmänsä liikkuvat nopeasti suunnasta toiseen ja hän heilutteli jalkojaan.
Kyungsoo saattoi näyttää aivan rennolta, mutta oikeasti hän oli aivan yhtä hermostunut. Poika ei ollut varma, miten kannattaisi toimia.

Hän nojautui läheiseen, valkoiseen seinään, mutta heti kun hän kosketti sitä, siihen ilmestyi halkeama. Kyungsoo tuijotti sitä silmät suurina.

"A-anteeksi", hän vinkaisi paljastaen viimein Jonginillekin epävarmuutensa. Hän alkoi täristä, ja Jongin käveli lähemmäs. Molempien yllätykseksi poika päätyi halaamaan pienempää.
"Ei hätää... en mä sua täältä pois pakota. Ulkona on ihan liian kylmä sulle, eihän sulla ole edes takkia", Jongin sanoi lämpimällä äänellään saaden Kyungsoon rauhoittumaan hitusen.

"Tule nukkumaan, mun sänky on kyllä niin iso että sä mahdut myös."

Kyungsoo katsoi häntä suurilla silmillään ja nyökkäsi arasti. Jongin lähti hakemaan hänelle yövaatteita, ja hetken kuluttua hän oli jo takaisin. Kyungsoo kävi vessassa ja vaihtoi ne päälleen, jonka jälkeen Jongin tarttui häntä kädestä, vetäen hänet sänkyynsä.

Poika sammutti valot ja molemmat alkoivat nukkua syvää unta.

~||~

Yifan rääkäisi väistäessään täpärästi kitaran, joka iskeytyi seinään ja hajosi päästäen epämääräisen riitasoinnun.
Tao katsoi arkana tapahtumaa. "Kris, anna niiden olla rauhassa."
"En! Mutta kun-"
"Pää kiinni. Tule nyt", Tao sähähti alkaen olla jo täysin kyllästynyt poikaystävänsä komenteluun ja ylireagointiin. Hän tarttui pojan hihasta ja kiskaisi. Samalla Tao paiskasi Chanyeolin huoneenoven kiinni.